Tässä on nyt joku juttu: olen tänä talvena kuullut useita värikkäitä kertomuksia opettajien ryyppäämisestä.
Esimerkiksi juuri tällä viikolla yksi tuttava avautui siitä, millaista oli päätyä samaan laivaan OAJ:n risteilyporukan kanssa. Kuulemma ”vielä tulosatamassa bussissa jotkut ällöt viisikymppiset nuolivat toisiaan ihan hirveässä kännissä”.
Tipattoman tammikuun bilehuuruissa kuulin myös tarinoita itäsuomalaisten koululaisten ammoisella 90-luvulla tekemistä Venäjän-retkistä, joiden matkanjohtajuudesta oli käyty opettajanhuoneessa ilmeisesti kovaakin vääntöä. Oppilaiden sijaan vodkaa karkasivat öisin lipittämään opettajat, ja tahoillaan naimisissa olevat kollegat pussailivat bussin etupenkillä vielä kun bussi kurvasi takaisin koulun pihaan.
Tämänkaltaiset tarinat ovat takuuvarmoja hittejä bileissä kuin bileissä. Samaan tapaan kuin pappien sekoilut painetaan välittömästi lööppiin, myös opettajien mokailujen ja dokailujen ympärillä leijuu sama ristiriitainen ja epäuskoinen, inhonsekainen mutta viihdyttävä tunnelma.
Äsken töistä palatessa Helsingin kaduilla velloi hämmentävä määrä bilettäviä nuoria. Mietin, miten he suhtautuisivat jos kuulisivat opettajiensa – saati sitten vanhempiensa – viilettäneen samalla tavalla baarista toiseen ja avautuen puhelimeen yksityiselämänsä viimeisimmistä melodramaattisista käänteistä niin, että koko Narinkkatori kuulee.
Mikä raskas taakka Suomen tuhansilla opettajaksi opiskelevilla onkaan! Kuvitelkaa, miten 2030-luvun teinit irvistelevät, kun joku onnistuu bongaamaan historianopettajan Spy Hardista 20 vuoden takaa. "Ei ***** ja tossa se nuolee meidän entisen matikanopen kanssa! Ja hyi kauheeta mikä tyyli!"