Yhteiskunta

Kesän viimeiset kaupungin kesätyöt menivät jakoon viime viikolla, vaikka helmikuusta asti on hoettu ettei töitä ole missään kellekään. Toki siihen tarvittiin verorahaa, mutta ihmeellisinä aikoinakin voi onnistaa.

Tämä ei suinkaan rajoitu pelkkiin kesätyöpaikkoihin. Printtimediasta esimerkiksi voisi päätellä, että asuntomarkkinoiden sesonki on keväällä. Voi ollakin, keski-ikäisten maailmassa, mutta opiskelijoiden asuntomarkkinat kuumenevat samaan aikaan kuin lämpömittarikin – nyt.

Vaikka viimeiset opiskelupaikat varmistuvat vasta elokuun puolella, iloisten yllätysten sesonki on jo alkanut ja jatkuu heinäkuun ajan. Monella on jo nyt tiedossa ensi syksyksi uusi asuinpaikkakunta: mm. useimmat pienten yksikköjen opiskelijat sekä valtava joukko ns. varmoja tapauksia etsii jo asuntoa (kuin) viimeistä päivää.

Jos olet jonkin uskonnollisen liikkeen aktiivijäsen, sinulla on varakkaita ja suopeita sukulaisia tai perhetuttuja tai elät avio-/avoliitossa, sinulla ei ole hätää. Samoin asunto järjestyy helposti, jos tiedät mikä on osakunta tai tunnet opiskelukaupunkisi asuntosäätiöiden väkeä ja/tai hakuprosessien tärppejä.

Se sijaan mikäli et tunne ketään, olet miespuolinen kirjoitustaidoton tupakoiva hampuusi ja bilehirmu ja luottotietosi ovat risaiset, unohda koko juttu.

Miksei Cityllä ole omia asuntosivuja? Ne olisivat takuuvarmasti hittikamaa. Tällä hetkellä jopa Opettaja-lehti on varteenotettava asunnonetsintäkanava, sillä monet yksityiset vuokranantajat eivät halua vastaanottaa satoja tiedusteluja ties minkälaisilta hyypiöiltä (ks. edellä) ja välttävät siksi netin valtavirtaa. Cityn eksklusiivinen lukijakunta olisi monelle unelmasegmentti.

Sitä odotellessa:
www.lyyra.fi/asunnot
www.hoas.fi (vastaavat säätiöt isoimmissa kaupungeissa)
www.kimppakamppa.fi

Sosiaali- ja terveysministeriön alkoholimainonnan rajoituksia pohtinut työryhmän päätyi siis nollaratkaisuun: markkinaliberalismi otti niskalenkin sosiaali- ja terveyspolitiikasta. Kuinka se on ministeriössä mahdollista? Ei mitenkään!

Kurkistus työryhmän muistioon vetää mietteliääksi:

Työryhmä katsoo, että: (…) ”Uusien mainontarajoitusten vaikutuksia lasten ja nuorten alkoholin käyttöön ja sen aloittamisikään ei voida kuitenkaan luotettavasti arvioida.”

Työryhmä katsoo, että: ”Mainonta lisää jossain määrin lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä ja alentaa alkoholin käytön aloitusikää” (...).

Työryhmä katsoo, että: ”Alkoholihaittoja tulee vähentää. Erityisten tärkeää on vähentää lasten ja nuorten alkoholin käyttöä ja myöhentää alkoholin käytön aloitusikää (…).

Sama suomennettuna: Koska ei voida varmasti sanoa, väheneekö lasten ja nuorten alkoholinkulutus mainontaa rajoittamalla yhden, kaksi, kolme vai viisi prosenttia, niin ei tehdä mitään. Samalla tosin todetaan että mainonta lisää lasten nuorten alkoholin käyttöä ja alentaa aloitusikää. Ja pisteenä i:n päälle korostetaan lasten ja nuorten alkoholin käytön vähentämistä ja aloitusiän alentamista.

Tiedetään että mainonta vaikuttaa, mutta koska ei voida sanoa kuinka paljon, jätetään rajoitukset tekemättä! Tämä on sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ehdottomasti parhaimmillaan. Voikin kysyä onko missään rajoituksissa yleensä mitään järkeä, sillä niiden vaikutusten luotettava ennakointi on aina mahdotonta. Mutta johan nyt on kumma, että lasten ja nuorten osalta päädytään nollaratkaisuun.

Kutsukaa minua holhouksen kannattajaksi jos haluatte, mutta ei tässä hommassa ole mitään tolkkua. Sosiaali- ja terveysministerin nimeämä työryhmä päätyy tällaiseen ratkaisuun. Samalla panikoidaan toisaalla lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja ongelmien kasaantumisesta. Politiikan tekemisen olleessa tällä tasolla, näkee sokeakin räikeän kaksinaismoralismin. Hyräilenkin tätä kirjoittaessani: Hey Paula Risikko Won’t You Come Out Tonight! http://www.youtube.com/watch?v=avwJPNmCDh0

Työryhmän muistio: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39502&name=DLFE-11709.pdf

Terävimmät lukijat ehtivät jo huomata, että edellinen blogimerkintä oli hämäystä. Kesäopiskelu on itse asiassa ollut mahdollista jo pitkään. Kommenttiraita tosin tiivisti aiheesta kaiken olennaisen: kesäopinnot onnistuvat loistavasti, kunhan et odota saavasi opetusta.

Yliopistojen sivuilla viimeisetkin opetusperiodit ilmoitetaan päättyväksi toukokuun eri viikoilla, ja käytännössä opetushenkilökunta liitelee lomille jopa huhtikuun puolella. Lukukauden virallinen päättyminen 31.5. on tärkeä lähinnä valmistuville ja rästitöitä palauttaville.

Mutta kyllä yliopistoissa tapahtuu kesälläkin. Kesäyliopistojen (maksullisesta) tarjonnasta löytyy paljon kieltenopetusta sekä toinen toistaan sekalaisempia kursseja yksittäisiltä aihealueilta kuten lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi, maisemantutkimus ja egyptologia (!). Mukana on myös kurssi otsikolla "Kuinka saan puutarhaani japanilaisia vaikutteita".

Kesäyliopisto siis näyttäytyy eräänlaisena vastavoimana nykyiselle rönsyjenkarsimistrendille. Jos kesällä kuitenkin haluaisi ihan oikeasti edistää omia opintojaan, on parasta omata erittäin hyvä itsekuri – ammattiauttajat kun ovat lomilla terveydenhuoltoa myöten.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 7.9.2009 työryhmän pohtimaan alkoholimainonnan rajoituksia. Normaali käytäntö kun pohditaan lakiuudistuksia. Perustuslain määrittämällä tavalla julkisen vallan tehtävänä on edistää väestön terveyttä. STM:n tehtävänä on mm. ”alkoholiin, tupakkaan ja huumausaineisiin liittyvän politiikan suunnittelu, ohjaus ja lainsäädäntö sekä päihteiden ja tupakkatuotteiden käytön aiheuttamien haittojen ehkäisy.”

Nyt jokin meni kuitenkin todella pahasti persuuksilleen. Se jonkin, johon viittaan, ei ole täysin tutkimustiedon vastainen lopputulos, joka on erillinen katastrofi. Kyse on paljon vakavammasta ja kansanvallan periaatteiden vastaisesta menettelystä.

Ministerin Risikon nimittämän työryhmän puheenjohtaja toimi aluksi valtiosihteeri Ilkka Oksala, joka kokosi työryhmän. Tässä tapahtui jotakin sellaista, jota kansalaisen on vaikea tajuta, ymmärtää tai hyväksyä. Työryhmä koottiin sellaiseen kokoonpanoon, joka ajaa vain yksityisen sektorin etuja. Kansalliset sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijat olivat työryhmässä vähemmistönä. Valtiosihteeri Oksala itse, kuten häntä työssä seurannut valtiosihteeri Vesa Rantahalvari ajoivat agendaa, joka on täysin olemassa olevan tutkimustiedon ja kansallisten asiantuntijoiden näkemyksen vastainen. Sen sijaan molemmat valtiosihteerit vetivät yhtä köyttä yksityisen sektorin voittoa tavoittelevien tahojen kanssa. Kuten työryhmän loppuraportin eriävissä mielipiteissä viitataan, oli koko hulabaloo täysin orkestroitu palvelemaan markkinatalouden etuja.

Kaltaiseni alkoholipolitiikkaa aktiivisesti seuraava kansalainen voi kysyä: kuka on vastuussa kansanvallan ja sosiaali- ja terveyspolitiikan törkeästä raiskauksesta? Kuinka on mahdollista että kansallista politiikkaa pääsevät määrittämään ne, joilla on pelissä vain bisnesintressi? Kuka kantaa vastuun tästä?

Olen lukenut viralliset dokumentit eriävine näkemyksineen. Koko nukketeatteri on markkinaliberalismin törkeyden huipentuma. Jonkun pään pitää pudota!!! (jatkuu ensi viikolla)

"Pois sieltä rannalta ja mars kirjastoon!" "Eikun laita se pullo nyt pois ja otat ne oppimistehtävät nyt kauniiseen käteen." Näen jo lehtorit ja assistentit potkimassa opiskelijoita kesäopintojen pariin biitsiltä ja festareilta.

Tätäkö se olisi, jos kesälläkin voisi opiskella?

Eikö ennemminkin niin, että hyväntuulisena ja säteilevänä päivänä hoidetaan talvihommat puistossa makoillen. Ja pimeän talven aikana tehdään töitä (silloinhan niitä kuitenkin on tarjolla) tai reissataan siellä missä on lämmintä.

Siispä lukuvuodet remonttiin! Jaksot ovat jo käytössä monessa paikassa, nyt vain lisätään kesäjakso ja tehdään tenttiakvaariot niihinkin korkeakouluihin, joista ne vielä puuttuvat.

Vai mitä?

Miksei auton bensatankin reikä ole aina samalla puolella autoa? Miksei bensapumpun letku yllä "väärälle" puolelle autoa?

Paras ratkaisu olisi yhdenmukaisuus, eli rei'ät samalla puolella autoa. Autoissa polttoaineaukon sijainti on joskus merkitty, mutta ei se merkintä vanhoihin autoihin ilmesty. Ja vaikka merkintä olisikin, pitää virheen haitalliset seuraukset minimoida: miksei letku yllä väärälle puolelle autoa? Dumb Woman At Gas Station -videopätkä ei näytä tyhmää naista vaan käytettävyysongelman.

ST1 selvitti asian taustoja. Bensiinipumppuja on kahdenlaisia, letkuhisseillä tai vapaapudotusletkulla varustettuja. Letkuhissillisten mittareiden letkun pituus on n. 4,5 metriä ja se yltää “väärällekin” puolen autoa. Vapaapudotusbensapumpuissa letkun pituus on lyhyempi eikä se yllä toiselle puolelle autoa. Nämä mittarit ovat etenkin pakkasella luotettavampia ja ne ovat hiukan halvempia.

Jakeluasemille on tullut entistä tiukemmat määräykset koskien bensiinien höyryjen talteenottoa. Vanhat mittarit vaativat muutostöitä, ja näitä ei ole ollut aina tarjolla muuhun kuin lyhytletkuiseen malliin. Uusista mittareista valtaosa on näitä letkuhissellisiä malleja.

Tulevaisuudessa ongelma tullee siis pienenemään. Ja maailma on taas parempi paikka elää.

Jos emme tiedä kuinka tietyssä tilanteessa tulee toimia, kysymme tai teemme kuten muutkin tekevät. Jos palohälytin soi, tarkkailemme ensin muita ihmisiä. Jos kukaan ei tee mitään, emme mekään lähde ulos. Uudessa tilanteessa kannattaa tehdä, kuten muut tekevät.

Olet Kiinassa ravintolassa, jonka ruokalistoistakaan et ymmärrä mitään eikä kukaan puhu englantia. Kuinka valitset ruokasi? Sattumalta? Jos taas saisit tietää, että tietyt kolme ateriaa ovat selvästi suositumpia kuin muut, ottaisitko jonkun niistä?

Se, että jotkut asiat ovat toisia suositumpia, tarkoittaa että useammat samassa tilanteessa olleet ovat tulleet tulokseen, että se on heille paras valinta. Jos itse kuulumme tähän ryhmään tai edes muistutamme sitä, meidän kannattaa valita yksi muutamasta suosituimmasta vaihtoehdosta.

Amazon-kirjakauppa nerokkaasti suosittelee ostajalle sellaisia kirjoja, joita muutkin samoa kirjoja ostaneet olivat valitun kirjan lisäksi ostanet. He siis kertoivat, mitä muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat tehneet. Tarjotut kirjat ovat useimmiten hyviä ehdotuksia.

Jos teet kuten muutkin ja olet tavis, voit ylpeästi sanoa käyttäytyväsi rationaalisesti. Tai ainakin ulkoistaneesi osan ajattelutyöstäsi.

11.6.2010 on päivämäärä jolloin riippuvuuteni muuttuu taas suurkulutukseksi. Jalkapallon MM-kisat pyörähtävät käyntiin. Tämä kuukauden putki toistuu neljän vuoden syklinä ja on jatkunut vuodesta 1982, jolloin 10-vuotiaana koltiaisena tajusin kisoista jotain. Keräsin tuolloin 6-vuotiaan pikkuveljeni kanssa tarrakirjaan kaikki kisojen pelaajat. Osaan vieläkin vähintään 10 tuolloin pelanneen maan aloituskokoonpanon ulkoa ja muistan, että Hondurasin maalivahti oli Julio Cesar Arzu sekä 1000 yhtä tärkeää detaljia.

Katson kaikki kisojen pelit – aivan joka ikisen. Olen järjestänyt almanakkani siten, ettei työ pääse haittaamaan kisojen seuraamista. Jo puoli vuotta olen tarkkaillut kisajoukkueita ja niiden pelaajia. Kun lohkojako arvottiin, alkoivat spekulaatio ja loukkaantumisten seuranta.

Tänään 11.6.2010 olen valmis, mukana kolmessa vedonlyönnissä (a 10 euroa) ja luonut kolme fantasy-joukkuetta nettiin. Kun kello lähestyy viittä, laitan puhelimen äänettömälle, lastaan eteeni herkkuja, ja tietysti Nikolaita, ja asetun yksin sohvalle odottamaan. En halua häiritseviä elementtejä lähelleni pelien aikana. Välillä kisastudiot ovat mukavia, mutta esimerkiksi ikisuosikkini Saksan pelatessa valitsen seuran hyvin nuivasti. Naisilta ja lapsilta on pääsy ennalta hienon pelin kisakatsomoon ehdottomasti kiellettyä. Tiukin kielto on miehille jotka eivät ole kaltaisiani fanaatikkoja, sillä he puhuvat häiritsevästi pelien aikana ja esittävät typeriä kommentteja jalkapalloon liittyen. Minulle MM-kisapelistä saatava nautinto on epäsosiaalinen.

Avauspelissä vastakkain iskevät Etelä-Afrikka ja Meksiko. Ensimmäisellä puoliajalla selostaja tekee selvässä paitsiossa amatöörimäisen virheen ja raivoan. Jääkiekon MM-kisoihin lähetetään Ylestä armada toinen toistaan ärsyttävämpiä kommentaattoreita, mutta maailman suurimman tapahtuman selostaja ei tunne paitsiosääntöä! Puoliajalla Ylelle pari vihaista sähköpostia ja Ylen studioon tekstiviestipalautetta: Perkele, kyllähän urheilutoimittajan pitäisi edes tuo tietää!

Tämä on psyykkistä riippuvuutta - mutta luotan silti Saksaan.

Oletko nähnyt Patukkaoopperan? Siinä seikkaili Minä Oy, joka oli aina valmiina täyttämään työnantajan tarpeet. Tampereella pari vuotta sitten mennyt musikaali tiivisti nykymeiningin niin hyvin, ettei kaikille jutuille osannut edes nauraa.

Vähän samaa oli vuosi sitten niin ikään Tampereella menneessä tanssipläjäyksessä. Sen yhdessä kohtauksessa nuoret miehet juoksentelivat ympäri lavaa täyttämässä suorituspaineita ja ulkonäköodotuksia. Edellisillan aikuisyleisö oli kuulemma nauranut toivomuslistoille katketakseen – iltapäivänäytöksen ammattikoululaiset ja lukiolaiset taas katsoivat touhua vakavissaan suurin piirtein dokumenttina.

Yhä useampi tuntuu listaavan kasvutavoitteitaan, fokusoivan ydinosaamisalueilleen ja päivittävän kuumeisesti markkinointimateriaaliaan Fakebookissa.

Kun lenkkeilin äskettäin Hietsun ohi, näytti ettei rannalla ollut kovin paljon ihmisiä ihan vaan lojumassa. Sitäkin enemmän oli meneillään solariumia, opiskelua, kuntoliikuntaa tai tuiki tärkeää patsastelua. Salilla ja lenkillä oli käyty, ja ehkä ne loput olivat sitten salilla tai lenkillä.

Yliopistojen käytävilläkin laahustaa melkein normaalimäärä opiskelijoita, vaikka lukuvuosi on ihan virallisestikin loppunut jo toista viikkoa sitten. Ihmiset eivät oikein osaa lähteä kesälaitumille, vaan osa jengistä päivystää opiskelupaikkakunnallaan ikään kuin joku odottaisi heiltä jotakin. Nyt valot päälle! Ei teiltä kukaan mitään odota.

Paitsi bilettelyä.

Heretkää siis jo pingottamasta, hyvät naiset ja herrat, olkaa löysiä, toimettomia ja laiskoja.

Eilen alkoi TV1:ltä kovasti mainostettu keskusteluohjelma Kuningas alkoholi. Ohjelman teemana on alkoholin asema suomalaisen elämässä ja sitä juontaa Juhani Seppänen. Odotin ohjelmalta paljon.

Ensimmäisen jakson pohjalta ohjelman tekijät ovat onnistuneet epäonnistumaan hämmästyttävän huolella. Villa Salin, jossa ohjelma on kuvattu, on teemaan nähden surkea miljöö. Ensimmäisessä jaksossa vieraina olleet Pekka Myllykoski Freukkareista ja Rosa Meriläinen näyttivät lilliputeilta ihmemaassa huvilan kolkossa ympäristössä. Henkilökohtainen teema jossa haetaan pohdiskelevaa otetta ja yltiökliininen ympäristö - häh?

Myllykoski on alan mies ja erittäin fiksu sellainen. Rosa säkenöi aina omalla persoonallisella tyylillään. Mutta mitä helvettiä he tekivät samassa jaksossa? Pekka ja Rosa painivat alkoholin käytössä aivan eri sarjoissa. Jos Rosa on perusbailaaja, voi Myllykoskea kutsua elämäntapajuopoksi. Heille Juhani Seppänen sitten heittelee yhteisiä kysymyksiä pohdiskeltavaksi – voi jeesus!

Mikäli katsoja ei tunne Pekkaa ja Rosaa, jää puheenvuorojen merkitys täysin absurdiksi. Esimerkiksi Pekalle sääntely tarkoittaa jokapäiväisten annosten laskemista ja myös tasoittelua aamuisin ”lääketieteellisistä syistä”. Rosalle sääntely taas on joka toinen viikko tapahtuvaan bailaamiseen liittyvää juomisen sääntelyä. Toinen puhuu metsästä ja toinen puista ja vika ei toden totta ole puhujissa, vaan ohjelman suunnittelijoissa.

Koska minua todella v...tti, että kaksi loistotyyppiä, joilla on asiasta sanottavaa, on sullottu järjettömästi samaan jaksoon, painelin heti ohjelman nettisivuille http://tv1.yle.fi/ohjelmat/asia/kuningas-alkoholi . Luettuani ohjelman ”ohjelmakortin” äkkäsin oitis, että ainakaan taustatoimittajille ei ole ollut hajuakaan Myllykosken tai Meriläisen suhteesta alkoholiin – en tiedä oliko juontajallakaan.

Freukkareita yli 25 vuotta seuranneena, ja siinä sivussa myös Pekkaa, olisi ollut todella kiinnostava kuunnella hänen ajatuksiaan. Nyt oli Rosa lyöty hulppean naurunsa kanssa samaan pakettiin ja tulos oli sieltä. Miksei Rosaa laitettu jaksoon, jossa olisi ollut jotakin resonanssia hänen kokemuksilleen?

Viisi tähteä Pekalle ja Rosalle, mutta nolla ohjelmalle.