Yhteiskunta

Olin viikonloppuna metsätöissä. Harvennuksen lomassa mielikuvitus vaelsi vertauskuvan kautta korkeakoulujen strategisiin valintoihin: mitä säilyttää, mitä karsia pois?

Ammattikorkeakoulujen paisuneet markkinointibudjetit ja mainosten epärealistisiksi syytetyt mielikuvat olivat mediassa pinnalla tämän kevään yhteishaun aikaan. Mainoskampanjat voi nähdä jonkinlaisina kuolonkorahduksina, sillä keskustapuolueen jäädessä oppositioon ammattikorkeakoulu-uudistus todennäköisesti toteutuu.

Syrjäseutujen sivutoimipisteitä ja hakijapulaa potevia koulutusohjelmia karsitaan, ja luultavasti myös yksittäiset koulutusalat keskittyvät nykyistä harvemmille paikkakunnille. Jos ministeriössä oikein innostutaan, voi olla, että samaan päädytään myös yliopistopuolella. Käytännössä se tarkoittaisi vakavaa pohdintaa ainakin yliopistokeskusten* olemassaolosta.

Opiskelijoita siis sijaitsee jatkossa harvemmissa ja suuremmissa kaupungeissa. Jos asiaa miettii asumisen, terveydenhuollon, palveluiden, koulutuksen laadun ja opintovalikoiman monipuolisuuden kannalta, suunta on pelkästään positiivinen. Toisaalta, jos joissakin yksiköissä on saavutettu hyvä ja ihmisläheinen ilmapiiri, se voi jäädä muutossa jalkoihin.

Mitkä kaupungit voittavat? Se riippuu melko paljon kunnallispoliitikkojen pätevyydestä (hui!). Korkeakoulukaupunkien keskinäisessä profiloitumisessa ja ylläpitäjinä toimivien kuntayhtymien väännöissä dynaamisuus on valttia: änkyröinti ja "säilytetään kaikki"-mentaliteetti tuskin toimii.

Jottei koko homma menisi aivan kaoottiseksi, opetus- ja kulttuuriministeriön kannattaisi koordinoida keskittämisiä aika huolella.

Esimerkiksi helsinkiläisen Metropolia-amk:n huipputasoinen klassisen musiikin koulutus meinasi viime viikolla jauhautua profiloitumisen tiimellyksessä tuusannuuskaksi. Ilmeisen huonosti informoituna ja hätäisesti tehty työryhmäehdotus oli lakkauttamassa muusikkolinjan ja kolme muuta suuntautumisvaihtoehtoa.

Piilossa toteutetun valmisteluprosessin loppusuoralle oli häthätää improvisoitu "opiskelijakuulemistilaisuus", joka luisui jo alkumetreillä anarkiaan. Siellä uudistuksen perusteluiksi kerrottiin kaikenlaista epämääräistä suunnilleen tähtitaivaan asennosta asti, ja kun opiskelijat vaativat faktaa pöytään ja kertoivat johtajille mistä koulutuksessa on ja ei ole kyse, koko uudistus ajoi saman tien karille.

Kerran kaadettua puuta on vaikeaa ellei jopa mahdotonta istuttaa uudelleen. Vähän kuin metsätöissä, myös rakenteellisessa kehittämisessä tarvitaan huolellista ja asiantuntevaa suunnittelua. Agraaripuolelta tulee myös toinen viisaus: lypsävää lehmää ei kannata tappaa.

____
*Yliopistokeskukset ovat usean eri yliopiston alayksikköjä kokoavia, usein aikuiskoulutukseen keskittyneitä keskuksia, joita sijaitsee monissa keskisuurissa kaupungeissa, joissa ei ole omaa yliopistoa, esim. Lahdessa ja Porissa.

Eräs laulunopettaja päivitteli, että oppilaat kehittyvät kesälomalla niin kovasti, että sitähän tuntee itsensä pian tarpeettomaksi.

Yliopistojen opetushenkilökunnalla voisi kuvitella olevan samanlaisia mietteitä, kun he lukevat korkeakoulutettujen elämäntarinoita aikakauslehdistä. Aika monesti on käynyt niin, että työelämän kannalta merkittävimmät askeleet on otettu opintojen ulkopuolella.

Siihen nähden, miten valtava merkitys harrastuksilla, luottamustoimilla, spekseillä, järjestelytoimikunnilla ja puoli-ironisilla sikarikerhoilla on verkostojen ja työkokemuksen kannalta (jaksamisesta puhumattakaan), joidenkin ikäihmisten vimma piiskata opiskelijat putkeen on häkellyttävän voimakas.

Jännä kyllä: täsmälleen niin kuin muutamia vuosia sitten ennakoitiin, tiukentunut kontrolli, aikarajat ja paineiden lisääminen ovat pongahtaneet näkyviin erilaisilla negatiivisilla mittareilla, mm. nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeissä.

Onneksi asiaan on nyt puututtu:
http://www.syl.fi/2011/01/27/asiantuntijat-ehdottavat-keinoja-nuorten-saamiseksi-ehjina-tyoelamaan/

Tyypilliseen tapaan ratkaiseva käänne oli raha, eikä siinä mitään pahaa. Ainakin tehoaa. ”Nuorten työttömyys ja työkyvyttömyys aiheuttavat suuria inhimillisiä ja kansantaloudellisia menetyksiä, joihin ei ole varaa olla puuttumatta”, Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio lausuu SYL:n ja TTL:n yhteistiedotteessa.

No niinpä.

Se voisi olla latinaa. Mutta ei se ole. Se on suomea ja tarkoittaa henkilöä, joka hakee lukion päättövaiheessa ammattikouluun.

Sinustakin voi vielä tulla abiamis - tai yoamis, kandiamis, maisteriamis, jne.! Toisen asteen yhteishaun Täydennyshaku alkoi sattumalta juuri tällä viikolla, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voit hakea lukiopohjalta ainakin kahdeksaantoista amikseen.

Silloin kun minä olin nuori, tulevat ylioppilaat olivat kaikkea muuta kuin amiksia. Nyttemmin raja on hämärtynyt ja amiksen suosio kasvanut niin paljon, että ylioppilaita on jopa pitänyt erikseen kieltää hakemasta peruskoulupohjaiseen koulutukseen.

Tämä kertoo siitä, että ihmiset ovat lopulta tulleet järkiinsä.

Jos opinto-ohjaajien kanssa on käynyt hyvä tuuri, kolme lukiovuotta mietittyään on lopultakin valmis päättämään, mitä haluaa tehdä peruskoulun jälkeen. Ja mitäpä muuta se voisi olla kuin rehellistä, konkreettista ja mielekästä työtä hyvin palkatussa ammatissa alalla, jolta työ ei tekemällä lopu.

Viime vuosikymmenen koulutuspoliittisten trendien valossa abiamis on friikki, kammotus ja epämuodostuma muuten siistissä ja tehokkaassa koulutusputkessa, joka sinkoaa valmiin maisterin tai tohtorin laajassa kaaressa työttömyyskortistoon tai työkyvyttömyyseläkkeelle ilman välivuosia, kymppiluokkia ja muita turhuuksia.

Tänä päivänä abiamis on McGyverin, Teräsmiehen ja Jessica Bielin (ks. elokuva A-Team) risteytys, joka tietää ja osaa kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin. Sankari.

"Pois sieltä rannalta ja mars kirjastoon!" "Eikun laita se pullo nyt pois ja otat ne oppimistehtävät nyt kauniiseen käteen." Näen jo lehtorit ja assistentit potkimassa opiskelijoita kesäopintojen pariin biitsiltä ja festareilta.

Tätäkö se olisi, jos kesälläkin voisi opiskella?

Eikö ennemminkin niin, että hyväntuulisena ja säteilevänä päivänä hoidetaan talvihommat puistossa makoillen. Ja pimeän talven aikana tehdään töitä (silloinhan niitä kuitenkin on tarjolla) tai reissataan siellä missä on lämmintä.

Siispä lukuvuodet remonttiin! Jaksot ovat jo käytössä monessa paikassa, nyt vain lisätään kesäjakso ja tehdään tenttiakvaariot niihinkin korkeakouluihin, joista ne vielä puuttuvat.

Vai mitä?