Yhteiskunta

Suomi on taloushistoriansa pisimmässä taantumassa, joka on pidempi kuin sisällissota, ensimmäinen tai toinen maailmansota, öljykriisi tai 90-luvun lama. Olemme tilanteessa, jossa investoinnit talouteen ovat romahtaneet ja täystyöllisyyden saavuttavat 2 % kitkatyöttömyysasteet tuntuvat utooppisilta, vaikka ne olivat kehittyneiden teollisuusmaiden normi vain muutama kymmenen vuotta sitten.

Investoinnit ajavat Suomen taloutta ja maan talous on kasvanut historiallisesti vain investointien lisääntyessä. 90-luvun investointilama räjäytti työttömyyden, ja toistamalla pudotuksen nykyisillä puolen miljoonan työnhakijan työttömyysasteilla vaarannamme yhteiskuntarauhaa kannattelevat hyvinvointivaltion perusrakenteet.

Leikkauspolitiikka ei toimi.

Leikkaamalla julkista kulutusta ja investointeja leikkaamme ostovoimaa, nostamme työttömyyttä, työttömyydenhoitokuluja, verotulojen romahduksen myötä valtionvelkaa ja kohotamme yksityisen sektorin jo ennestään ennätysmäisen korkeaa ja lopulta kriisiytyvää velkatasoa.

Järjettömyyden huippu on tilanne, jossa valtio alijäämää ja velkaantumista paikatakseen leikkaa kulutustaan, supistaa omaa veropohjaansa, ja työttömyydenhoitokulujen kasvamisen myötä nostaa velkaantumisastetta entisestään. Leikkauslistoilla leikkaamme tuloja, kulutusta ja kasvua itseään loputtomasti toistavalla ja yhteiskuntarakenteet tuhoavalla päättymättömällä kierteellä.

Yksityinen ja julkinen sektori eivät kilpaile keskenään, vaan ne tarvitsevat ja täydentävät toisiaan. Talouden ensisijainen moottori on investointikulutus, eli kulutus jota yritykset tekevät lisätäkseen kapasiteettiaan joko pitääkseen tai lisätäkseen markkinaosuuksiaan. Koska yritysten investointikäyttäytyminen ja sen seurauksena työllistävyys on vaihtelevaa, epäonnistuu se usein luomaan riittävästi työpaikkoja työtä hakevalle työvoimalle. Investointien puuttuminen nykytaantumassa on varmaa, kun yritykset ovat epävarmoja kykenevätkö ne ostovoiman puuttuessa myymään edes olemassa olevia tuotteitaan.

Kansantalous koostuu kolmesta sektorista, ja yksityisen sekä ulkomaisen sektorin kysynnän romahtaessa voi vain yksi sektori paikata tuon aukon – julkinen.

Tarvitsemme julkisen työllisyys- ja investointiohjelman. Investointiaste tulee nostaa 60-80-lukujen tasoille ja yksityisen sektorin kasvavaan velanottoon nojaava malli tulee hylätä tilanteessa, jossa kotitalouksien maksuhäiriömerkintöjen määrä on ennätyksellisen korkea.

Julkinen investointiohjelma hyödyttää niin tuotteilleen tai palveluilleen ostovoimaa etsivää yrittäjää kuin palkansaajaa tulojen nousun myötä. Se ei määritelmällisesti kilpaile yksityisen sektorin työpaikkojen ja yritysten kanssa, vaan täyttää niiden jättämän työvoiman kysyntäaukon, luoden itsessään voimakkaan ostovoiman yksityisen sektorin tuotteille ja palveluille. Ostovoiman ja julkisen kysynnän lisäyksenä seuraa väistämättä kumuloituva yksityisen sektorin investointi- ja työllistämishalukkuus, jotta yritykset voivat vastata kasvaneeseen kysyntäpaineeseen.

Investointiohjelmat tulee aloittaa infrastruktuurissa, tutkimuksessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa, julkisessa liikenteessä, lasten- ja vanhustenhuollossa, kulttuurissa ja ympäristönsuojelussa. Ohjelman koordinaatio tulee saattaa mahdollisimman alhaalle vastamaan paikallisiin tarpeisiin, työvoimatoimistojen tulee olla työtoimistoja, ja ihmisten tulee nähdä suoraan ohjelman tuottama välitön hyöty koulujen, teiden, puistojen, kirjastojen, kaupunkikeskustojen, sairaaloiden, yliopistojen, ympäristön sekä muun infrastruktuuri- ja palvelutason kohentumisena.

Meillä on lähes neljäsosan työvoimasta yhteiskunnan ulkopuolelle jättävä investointikriisi, euroalueen kattava massiivinen kysyntävaje sekä Suomen historiassa ennennäkemätön taantuma. Investointien romahtaessa romahtavat työllisyys, talous ja yhteiskuntarakenteet.

Jaamme sunnuntaina 100 % vaikutusvallasta.

Valitsemme yhdessä millaisen yhteiskunnan haluamme – nyt jos koskaan.

Touko Aalto
Vihreiden varapuheenjohtaja
Kaupunginvaltuutettu, Jyväskylä
Kansanedustajaehdokas

http://toukoaalto.fi/

https://www.facebook.com/touko.aalto

https://twitter.com/toukoaalto

Niilo Klemetti
Yhteiskuntatieteiden maisteri, joka tutkii taloushistoriaa sekä talous- ja rahateorioita.

http://www.vasenkaista.fi/2015/02/talousteoriat-eivat-ole-neutraaleja/

Olin vuonna 2008 vaihto-opiskelijana Ranskassa, Toulousessa, Erasmus-vaihto-ohjelman kautta. Vuonna 1987 käynnistetty Erasmus-ohjelma on loistava esimerkki ihmisten vapaan liikkuvuuden ja Euroopan yhtenäisyyden edistämisestä. Ohjelman kautta yli kaksi miljoonaa nuorta on saanut mahdollisuuden opiskella ja/tai harjoitella toisessa Euroopan maassa.

Viisi kuukautta valtio-oppia sekä ranskan kieltä ja kulttuuria täysin vieraassa ympäristössä aivan uusien ihmisten parissa on ollut elämäni opettavin ja avartavin kokemus.

Olen miettinyt viime vuosina paljon opiskelukavereitani Etelä-Euroopan maista. Suurin osa vaihto-opiskelukavereistani tuli Espanjasta. En pääse yli ajatuksesta, että meillä kaikilla oli sama unelma. Unelma tutkinnosta, työstä, oman elämän rakentamisesta ja omien haaveidemme tavoittelusta. Minusta tuntuu äärimmäisen pahalta ja epäoikeudenmukaiselta, että suurelta osalta ystävistäni ja heidän kaltaisiltaan nuorilta on varastettu tämä unelma.

Ihmiset, joilla ei ole ollut mitään tekemistä eurooppalaisten taloudellisten ongelmien synnyttämisessä, kärsivät talouskurimuksesta kaikkein eniten. Minä en ole valinnut syntyä Suomeen eivätkä ystäväni ole valinneet syntyä Espanjaan. Pelaamme samaa Eurooppalaista peliä aivan eri säännöillä, aivan eri pelimerkeillä.

Juttelin pari viikkoa sitten espanjalaisen nuoren kanssa, joka oli juuri päättämässä vaihto-opintojaan Suomessa. Hän kertoi kouriintuntuvalla tavalla, miten hänellä ja kaikilla hänen tuntemillaan opiskelijoilla on vain yksi vaihtoehto edessään, muutto ulkomaille. Koska oma maa ei pysty tarjoamaan työtä, toimeentuloa eikä tulevaisuutta, elämän edellytyksiä on lähdettävä hakemaan ulkomailta. Tämä ei ole paitsi surullista nuorten itsensä kannalta, mutta myös talouskriisistä kärsiville maille, sillä nuorten myötä katoaa valtavasti osaamista. Aivovuoto on valtavaa. Ja tuota osaamista tarvittaisiin kipeästi, kun maat yrittävät nousta takaisin jaloilleen.

Euroopan unioni on ennen kaikkea rauhan ja vakauden projekti. Tuota rauhaa ja vakautta uhkaa kaikkein eniten valtava nuorisotyöttömyys ja sen aiheuttama köyhyys ja eriarvoisuus. Jos ihmisillä ei ole mitään menetettävää eikä toivoa paremmasta, yhteiskuntarauhalta häviää pohja. Tämä ei ole minun Eurooppa. Tämä ei ole minun sukupolveni Eurooppa. Tämä ei ole tulevaisuuden Eurooppa. Pystymme parempaan.

Jotta voimme vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta Euroopassa, tarvitsemme työtä. Tämä edellyttää talouskasvua. Tulevaisuuden talouskasvun tulee kuitenkin vähentää Euroopan hiilijalanjälkeä ja pienentää luonnonvarojen kulutusta. Eli tekemällä tehokkaammin ja kuluttamalla vähemmän luonnonvaroja voidaan saavuttaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävä lopputulos. Samalla lisääntynyt hyvinvointi tulee jakaa oikeudenmukaisemmin ja kansalaisten yhdenvertaisuutta tukien.

Euroalueen suuri ongelma on se, että politiikka, jolla on pyritty tasapainottamaan euromaiden taloudet ja luomaan euroalueelle vakautta, on tosiasiassa lisännyt työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Olen esittänyt oman vaihtoehtoni Kohtuuden Eurooppa -vaaliohjelmassa, joka löytyy osoitteesta: http://toukoaalto.fi/eurovaalit-2014/