Suomi on taloushistoriansa pisimmässä taantumassa, joka on pidempi kuin sisällissota, ensimmäinen tai toinen maailmansota, öljykriisi tai 90-luvun lama. Olemme tilanteessa, jossa investoinnit talouteen ovat romahtaneet ja täystyöllisyyden saavuttavat 2 % kitkatyöttömyysasteet tuntuvat utooppisilta, vaikka ne olivat kehittyneiden teollisuusmaiden normi vain muutama kymmenen vuotta sitten.
Investoinnit ajavat Suomen taloutta ja maan talous on kasvanut historiallisesti vain investointien lisääntyessä. 90-luvun investointilama räjäytti työttömyyden, ja toistamalla pudotuksen nykyisillä puolen miljoonan työnhakijan työttömyysasteilla vaarannamme yhteiskuntarauhaa kannattelevat hyvinvointivaltion perusrakenteet.
Leikkauspolitiikka ei toimi.
Leikkaamalla julkista kulutusta ja investointeja leikkaamme ostovoimaa, nostamme työttömyyttä, työttömyydenhoitokuluja, verotulojen romahduksen myötä valtionvelkaa ja kohotamme yksityisen sektorin jo ennestään ennätysmäisen korkeaa ja lopulta kriisiytyvää velkatasoa.
Järjettömyyden huippu on tilanne, jossa valtio alijäämää ja velkaantumista paikatakseen leikkaa kulutustaan, supistaa omaa veropohjaansa, ja työttömyydenhoitokulujen kasvamisen myötä nostaa velkaantumisastetta entisestään. Leikkauslistoilla leikkaamme tuloja, kulutusta ja kasvua itseään loputtomasti toistavalla ja yhteiskuntarakenteet tuhoavalla päättymättömällä kierteellä.
Yksityinen ja julkinen sektori eivät kilpaile keskenään, vaan ne tarvitsevat ja täydentävät toisiaan. Talouden ensisijainen moottori on investointikulutus, eli kulutus jota yritykset tekevät lisätäkseen kapasiteettiaan joko pitääkseen tai lisätäkseen markkinaosuuksiaan. Koska yritysten investointikäyttäytyminen ja sen seurauksena työllistävyys on vaihtelevaa, epäonnistuu se usein luomaan riittävästi työpaikkoja työtä hakevalle työvoimalle. Investointien puuttuminen nykytaantumassa on varmaa, kun yritykset ovat epävarmoja kykenevätkö ne ostovoiman puuttuessa myymään edes olemassa olevia tuotteitaan.
Kansantalous koostuu kolmesta sektorista, ja yksityisen sekä ulkomaisen sektorin kysynnän romahtaessa voi vain yksi sektori paikata tuon aukon – julkinen.
Tarvitsemme julkisen työllisyys- ja investointiohjelman. Investointiaste tulee nostaa 60-80-lukujen tasoille ja yksityisen sektorin kasvavaan velanottoon nojaava malli tulee hylätä tilanteessa, jossa kotitalouksien maksuhäiriömerkintöjen määrä on ennätyksellisen korkea.
Julkinen investointiohjelma hyödyttää niin tuotteilleen tai palveluilleen ostovoimaa etsivää yrittäjää kuin palkansaajaa tulojen nousun myötä. Se ei määritelmällisesti kilpaile yksityisen sektorin työpaikkojen ja yritysten kanssa, vaan täyttää niiden jättämän työvoiman kysyntäaukon, luoden itsessään voimakkaan ostovoiman yksityisen sektorin tuotteille ja palveluille. Ostovoiman ja julkisen kysynnän lisäyksenä seuraa väistämättä kumuloituva yksityisen sektorin investointi- ja työllistämishalukkuus, jotta yritykset voivat vastata kasvaneeseen kysyntäpaineeseen.
Investointiohjelmat tulee aloittaa infrastruktuurissa, tutkimuksessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa, julkisessa liikenteessä, lasten- ja vanhustenhuollossa, kulttuurissa ja ympäristönsuojelussa. Ohjelman koordinaatio tulee saattaa mahdollisimman alhaalle vastamaan paikallisiin tarpeisiin, työvoimatoimistojen tulee olla työtoimistoja, ja ihmisten tulee nähdä suoraan ohjelman tuottama välitön hyöty koulujen, teiden, puistojen, kirjastojen, kaupunkikeskustojen, sairaaloiden, yliopistojen, ympäristön sekä muun infrastruktuuri- ja palvelutason kohentumisena.
Meillä on lähes neljäsosan työvoimasta yhteiskunnan ulkopuolelle jättävä investointikriisi, euroalueen kattava massiivinen kysyntävaje sekä Suomen historiassa ennennäkemätön taantuma. Investointien romahtaessa romahtavat työllisyys, talous ja yhteiskuntarakenteet.
Jaamme sunnuntaina 100 % vaikutusvallasta.
Valitsemme yhdessä millaisen yhteiskunnan haluamme – nyt jos koskaan.
Touko Aalto
Vihreiden varapuheenjohtaja
Kaupunginvaltuutettu, Jyväskylä
Kansanedustajaehdokas
https://www.facebook.com/touko.aalto
https://twitter.com/toukoaalto
Niilo Klemetti
Yhteiskuntatieteiden maisteri, joka tutkii taloushistoriaa sekä talous- ja rahateorioita.
http://www.vasenkaista.fi/2015/02/talousteoriat-eivat-ole-neutraaleja/