Taas kohisee jääkiekon ympärillä. Lippujen ylihinnoittelu vaihtui ensin kaukaloväkivaltaan, josta siirryttiin kannabiksen kautta päähän kohdistuneisiin taklauksiin. Mikä tekee kiekosta niin houkuttelevan kohteen medialle? Yritän seuraavassa katsoa medialogiikkaa ikään kuin poikkileikkauksena kohujen sivuprofiilista. En ota kantaa yksittäiseen kohuun sen enempää.
Ensin kohuun tarvitaan jokin elämänalue, joka kiinnostaa ja koskettaa ihmisiä, herättää suuria tunteita, mutta ennen kaikkea myy lehtiä. Kovasti auttaa, jos mukana on jollain tavoin lapsia ja nuoria, sillä huolen voidaan katsoa koskevan myös heitä. Se antaa uutisoinnille tärkeää lisäpotkua.
Seuraavaksi tarvitaan tietysti tapahtuma tai tapahtumia, jotka käynnistävät reaktioiden sarjan mediassa. Nykyaikana kyse on todella laajasta uutisoinnista, sillä nettiuutisointi mahdollistaa yksittäisen tapahtuman tai tapahtumien laajan ja monipuolisen käsittelyn. Ihmiset reagoivat uutiseen monin tavoin, mutta jääkiekon kohdalla tyypillistä on ollut moraalinen närkästys - juuri moraalinen reagointi on aivan keskeistä näissä jääkiekkokohuissa.
Sitten tulee toimijan, tässä tapauksessa jääkiekkoliiton vastauksen vuoro. Tämä kohta on kriittisin uutisoinnin kannalta. Mikäli toimija pystyy artikuloimaan toiminnalleen perusteet, esittää ratkaisumalli ongelmaan tai omaa muutoin yhteiskunnallista herkkyyttä, voi alkaneen mediavyörytyksen katkaista. Se vaatii kuitenkin kompetenssia lukea vallitsevaa ilmapiiriä ja kykyä rakentavaan dialogiin median kanssa. Alkaneen moraaliurakoinnin liekit voi vielä sammuttaa.
Kaksi sanaa tiivistää jääkiekon kohdalla paljon: ylimielisyys ja kömpelyys. Toimittajat tietävät jo valmiiksi, että Kummola kumppaneineen on täysin pihalla mediayhteiskunnan logiikasta. Ei siis tarvitse edes vaania kulman takana kameran kanssa, koska jääkiekkoliiton kriisiviestinnän taso on aivan järkyttävän huono. Joku kävelee kameran eteen sanomaan poikien aivoriihessä pohdittua vastausta, joka on aina täysin riittämätön vastaamaan keskustelun loimuun.
Koska palo ei suinkaan sammu, vaan kömpelö ja ylimielinen reagointi ovat pikemminkin bensaa liekkeihin, saa julkinen keskustelu entistä laajemmat mittasuhteet. Ja taas joku jääkiekon herraseurueesta lausuu uusia hölmöyksiä ja palo kiihtyy entisestään. Lopulta on vaikea enää tulkita, puhutaanko itse tapahtumasta vai vedätetäänkö jääkiekkoliittoa sen ylimielisyyden vuoksi. Itse väittäisin molempia.
Hiljalleen kohu hiipuu, mutta uutta odotellaan jo vesi kielellä. Odottaminen tuottaakin toistuvasti tulosta, sillä jotain hässäkkää kiekossa tapahtuu kiihtyvällä tahdilla. Kiihtyvä tahti palautuu sekä kiekkoväen huonoon julkisuuden hallintaan että kummolalaiseen ylimielisyyteen. Edellisistä johtuen media pääsee tarttumaan toistuvasti kiinni toinen toistaan huonompiin jääkiekkoliiton ulostuloihin. Jääkiekon tapahtumista kannattaa tehdä iso juttuja, sillä bensiinin kaataja ilmaantuu aina lajin sisältä nostamaan uutisen (toimittajien puolesta) kansalaisten moraalisen närkästyksen aiheeksi. Ja se myy!!!
Jäljelle jää kysymys ja lämmin suositus. Kysymys kuuluu seuraavasti: onko katastrofaalinen mediakompetenssi jääkiekkoliiton tietoinen strategia saada lajille näkyvyyttä niin hyvässä kuin pahassa - siis pitää laji jatkuvasti näkyvillä ilman markkinointia? Tämä on täysin mahdollinen strateginen valinta, jolla pidetään jääkiekko jatkuvasti yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä. Samaa metodia hyödyntää pienemmässä mitassa Vesa Keskinen Tuurin kyläkaupan kohdalla, menestyksellisin tuloksin. Jotain samaa Kalervossa ja Vesassa muutoinkin on, en osaa tarkemmin eritellä mitä.
Mikäli taas toiminta ei ole tietoista, siis tarkoituksellista haluttomuutta sammuttaa moraalileimahduksia, niin hankkikaa nyt herran jumala joku medialukutaitoinen henkilö hoitamaan suhteita julkisuuteen. Lajin imagoa äijäilynä ei voi venyttää loputtomiin, sillä ennen pitkään moraalinen närkästys saattaa aiheuttaa sellaista tuhoa, jonka korjaamiseen eivät enää riitä Kummolan älähdykset. Kun leikki tulella, sormet voivat palaa - joskus käy vielä paljon huonommin.
Suositeltavaa luettavaa jääkiekkoliiton väellä: Berger & Luckmann Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Sillä pääsette jo pitkälle!
Tähän henkeen sopii Billy Joelin We didn't start the Fire.
