Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on uskonto.

Uskon asioita  2

Kirkolla on harvoja ilonaiheita, ja nuorista aikuisista puhuttaessa ne käyvät erityisen harvoiksi. Yksi poikkeava ilmiö kuitenkin on: Agricolan (http://www.agricolaliike.fi) keskiviikkoillat kokoavat kirjavaa opiskelijoiden ja nuorten joukkoa - no joo, aika paljon herätysliikkeiden valmiiksi kirkossa käyviä nuoria, mutta myös entisiä ripari-isosia ja muita sekalaisia - joka viikko jumalanpalvelukseen. Siis joka viikko. Keski-ikä on n. 25, ja kirkkokansaa on viimeaikaisten homojenihmisoikeustaistelulinjojen molemmilta puolin.

Kampuksilla uskonnot eivät juuri näy. Raamattupiirien ilmoitukset ja lähetysjärjestöjen satunnaiset julisteet ovat monelle ainoa kosketus kirkkoon, uskontoihin ja hengellisyyteen yliopistoympäristössä. Siis muuten kuin tutkimuskohteena: teologit tutkivat kristinuskoa ja uskontotieteilijät sekä kulttuurihumanistit muitakin uskontoja, suorastaan työkseen. Huhun mukaan opiskelu teologisessa aiheuttaa myös väkeville hengen miehille uskonkriisejä liukuhihnalta (miehille, koska konservatiivi- ja fundamentalistikristityt naiset eivät useinkaan opiskele papeiksi).

Islam ei ole paljon esillä yliopistoissa, oman arkikokemukseni mukaan ei edes keskustelunaiheena. Osittain yliopistoyhteisön yksitotisuus johtuu Suomen etnis-uskonnollis-kulttuurisesti melko yksipuolisesta väestöstä, mutta vähintään yhtä merkittävä osuus on sillä, että tuoreesti maahanmuuttajataustaisista suvuista tulee vielä toistaiseksi melko vähän korkeakouluopiskelijoita. Aliedustukseen on viime vuosina pyritty puuttumaan, tavoitteena, että uusien suomalaisten tai pikemminkin heidän jälkeläistensä osuus korkeakoulutetuista vastaisi heidän osuuttaan koko väestöstä.

Yliopistoyhteisö on sen verran sekulaaria ja (kristinusko)kriittistä sakkia, että opiskelupaikka tai ystävystyminen tuskin riippuu siitä, mihin päin kumartaa tai montako kertaa päivässä rukoilee.

Jo lukioiden tyypillinen opiskelija-aines poikkeaa merkittävästi peruskoulujen monikulttuurisesta arjesta. Mihin kaikki ei-valkoiset tai islaminuskoiset oppilaat oikein lähtevät peruskoulun jälkeen?


Potilas J  8

Jahve
Jahve

Skitsofrenian tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat harha-aistimukset, "äänten kuuleminen", harhat yli-inhimillisistä voimista ja kuvitelmat siitä, että muut lähettävät ajatuksia potilaan aivoihin. Muita merkkejä ovat vaikeasti ymmärrettävä ja epälooginen puhe, mykkyys, puheen katkeilu, aloitekyvyttömyys, päämäärättömyys, sisäänpäinkääntyneisyys ja apatia. Skitsofreenikko elää omassa maailmassaan, jossa vallitsevat hänen omat sääntönsä. Hänen käyttäytymisensä vaikuttaa epäloogiselta ja omituiselta.

On eräs potilas J, jonka oireet sopivat skitsofrenian kriteeristöön hämmästyttävän hyvin.

Potilas J:lle läheiset ihmiset eivät ole koskaan päässeet yhteisymmärrykseen hänen tarkoitusperistään tai motiiveistaan. Tämä edellyttäisi potilaan mielikuvamaailman ja sen mielivaltaisen, todellisuudelle vieraan säännöstön omaksumista. Potilas J:n toiminta vaikuttaa täysin päämäärättömältä. Hänen läheisillään onkin tapana sanoa "Potilas J:n tiet ovat tuntemattomat".

Potilaalla on voimakkaita harhoja yli-inhimillisistä kyvyistä. Sosiaalisesti hän on hyvin eristäytynyt. Häntä ovat nähneet vain muutamat ihmiset ja hekin harvoin. Potilas J ei ole koskaan saapunut tapaamiseen lukuisista pyynnöistä huolimatta eikä hän ole vastannut yhteenkään lähetettyyn viestiin.

Suhtautuminen naisiin on sekä kontrolloivaa että alistavaa. Intohimoinen siveysvimma lienee gynefobian (naiskammo) ilmentymä. Tarkoitus on pitää naiset ja miehet erillään toisistaan koska potilas J:lläkään ei ole koskaan ollut puolisoa tai pitkäaikaista naisystävää. Potilas J:llä oli lyhytaikainen naissuhde, jonka tuloksena syntyi poika. Sekä äiti että lapsi asuivat koko ikänsä toisen miehen kanssa, mistä potilas J lienee katkera.

Epävarmuus konkretisoituu potilas J:n muussa elämässä epäjohdonmukaisena ja ehdottomana säännöstönä, joita hänen “valitun kansansa” tulee noudattaa. Jos potilas J:n kanssa aikoo olla tekemisissä, tulee sen tapahtua täysin hänen tavallaan ja hänen ehdoillaan. Jäykkyys, ehdottomuus ja neuvottelukyvyttömyys ovat tyypillisiä merkkejä epävarmasta, harhaisesta ja jäsentymättömästä maailmankuvasta.

Potilas J:n hauras persoona edellyttää välitöntä huostaanottoa ja ehkä pysyvää hoitoa. Täten siis määrätään potilas J, oikealta nimeltään Jahve tai Jehova (kutsumanimeltään Herra tai Jumala) toimitettavaksi terveydenhuollon piiriin heti tavattaessa. On mahdollista ja todennäköistäkin, että potilas J on menehtynyt, sillä hänestä ei ole olemassa yhtäkään täysin luotettavaa yhteydenottoa.