Suomen taloudellinen hyvinvointi on nojannut menneet vuosikymmenet vientivetoiseen teollisuuteemme. 1900-luvun loppupuolella toiseksi Suomen vientivaltiksi kohosi IT-ala matkapuhelinliiketoiminnan siivittämänä.
Maailma on kuitenkin muuttunut ja moni perinteisesti maallemme hyvinvointia tahkonnut toimiala ja yritys kamppailevat rakennemuutoksen kourissa. Suuri osa näiden alojen työpaikoista siirtyy ulkomaille, vaikka suuryrityksemme löytäisivätkin menestyksen eväät maailmanlaajuisessa kilpailussa.
Hyvinvointimme ei siten voi enää nojata vanhan reseptin varaan. Minkä varaan se voi rakentua?
Yksi ratkaisu on ketterästi toimivat korkean teknologian, palveluiden tai luovien alojen “born global”-yritykset. Suomi ei voi tyytyä eksyneenä etsimään uutta Nokiaa luottaen sen löytymiseen. Suomi tarvitsee yhden kultamunia munivan hanhen sijaan lukuisia vihaisia lintuja.
Lähestyvissä eduskuntavaaleissa ratkaistaan millaiset edellytykset Suomessa tarjotaan yrittäjyydelle, työllistämiselle ja menestyksen tavoittelulle.
Verotammeko menestystarinat kuoliaaksi jo ennen niiden syntymää? Onko verotuksemme houkuttelevuustekijä vai karkotustekijä? Saako Suomessa menestyä? Kannustammeko yrittäjyyteen ja yrittäjiä kasvun tavoitteluun?
Itse uskon yrittämiseen ja työntekoon kannustavaan verotukseen. Haluan kamppailla yritysten T&K-verokannustimien ja pääomasijoitusten verohelpotusten puolesta nykyisen virkamiespäätöksiin perustuvan ja aluepolitiikan ohjaaman yritystukien ekosysteemin sijaan.
Haluan kamppailla sen puolesta, että Suomi on hyvä maa tehdä töitä, työllistää muita ja pyrkiä menestymään. Sen puolesta, että Suomi tarjoaa hyvän pesäpaikan vihaisille linnuille.
Yrittäjän tai työntekijän menestys ei nimittäin ole keneltäkään muulta pois. Päinvastoin, se on lisää myös kaikille muille, sillä talous ei ole nollasummapeliä.
