Olin vuonna 2008 vaihto-opiskelijana Ranskassa, Toulousessa, Erasmus-vaihto-ohjelman kautta. Vuonna 1987 käynnistetty Erasmus-ohjelma on loistava esimerkki ihmisten vapaan liikkuvuuden ja Euroopan yhtenäisyyden edistämisestä. Ohjelman kautta yli kaksi miljoonaa nuorta on saanut mahdollisuuden opiskella ja/tai harjoitella toisessa Euroopan maassa.
Viisi kuukautta valtio-oppia sekä ranskan kieltä ja kulttuuria täysin vieraassa ympäristössä aivan uusien ihmisten parissa on ollut elämäni opettavin ja avartavin kokemus.
Olen miettinyt viime vuosina paljon opiskelukavereitani Etelä-Euroopan maista. Suurin osa vaihto-opiskelukavereistani tuli Espanjasta. En pääse yli ajatuksesta, että meillä kaikilla oli sama unelma. Unelma tutkinnosta, työstä, oman elämän rakentamisesta ja omien haaveidemme tavoittelusta. Minusta tuntuu äärimmäisen pahalta ja epäoikeudenmukaiselta, että suurelta osalta ystävistäni ja heidän kaltaisiltaan nuorilta on varastettu tämä unelma.
Ihmiset, joilla ei ole ollut mitään tekemistä eurooppalaisten taloudellisten ongelmien synnyttämisessä, kärsivät talouskurimuksesta kaikkein eniten. Minä en ole valinnut syntyä Suomeen eivätkä ystäväni ole valinneet syntyä Espanjaan. Pelaamme samaa Eurooppalaista peliä aivan eri säännöillä, aivan eri pelimerkeillä.
Juttelin pari viikkoa sitten espanjalaisen nuoren kanssa, joka oli juuri päättämässä vaihto-opintojaan Suomessa. Hän kertoi kouriintuntuvalla tavalla, miten hänellä ja kaikilla hänen tuntemillaan opiskelijoilla on vain yksi vaihtoehto edessään, muutto ulkomaille. Koska oma maa ei pysty tarjoamaan työtä, toimeentuloa eikä tulevaisuutta, elämän edellytyksiä on lähdettävä hakemaan ulkomailta. Tämä ei ole paitsi surullista nuorten itsensä kannalta, mutta myös talouskriisistä kärsiville maille, sillä nuorten myötä katoaa valtavasti osaamista. Aivovuoto on valtavaa. Ja tuota osaamista tarvittaisiin kipeästi, kun maat yrittävät nousta takaisin jaloilleen.
Euroopan unioni on ennen kaikkea rauhan ja vakauden projekti. Tuota rauhaa ja vakautta uhkaa kaikkein eniten valtava nuorisotyöttömyys ja sen aiheuttama köyhyys ja eriarvoisuus. Jos ihmisillä ei ole mitään menetettävää eikä toivoa paremmasta, yhteiskuntarauhalta häviää pohja. Tämä ei ole minun Eurooppa. Tämä ei ole minun sukupolveni Eurooppa. Tämä ei ole tulevaisuuden Eurooppa. Pystymme parempaan.
Jotta voimme vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta Euroopassa, tarvitsemme työtä. Tämä edellyttää talouskasvua. Tulevaisuuden talouskasvun tulee kuitenkin vähentää Euroopan hiilijalanjälkeä ja pienentää luonnonvarojen kulutusta. Eli tekemällä tehokkaammin ja kuluttamalla vähemmän luonnonvaroja voidaan saavuttaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävä lopputulos. Samalla lisääntynyt hyvinvointi tulee jakaa oikeudenmukaisemmin ja kansalaisten yhdenvertaisuutta tukien.
Euroalueen suuri ongelma on se, että politiikka, jolla on pyritty tasapainottamaan euromaiden taloudet ja luomaan euroalueelle vakautta, on tosiasiassa lisännyt työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Olen esittänyt oman vaihtoehtoni Kohtuuden Eurooppa -vaaliohjelmassa, joka löytyy osoitteesta: http://toukoaalto.fi/eurovaalit-2014/