Yhteiskunta

Kannoitko sinäkin viime viikonvaihteessa muuttokuormaa? Ei sillä väliä, muutitko omia vai kaverin tavaroita, yhtä paljon ne painoivat ja yhtä paljon tarpeetonta tavaraa oli mukana.

Tämän lehden lukijoissa on paljon niitä, jotka kantavat tavaransa ja elämänsä uuteen paikkaan muutaman vuoden välein. Tyypillinen ketju kulkee soluhuoneen kautta omaan vuokrayksiöön ja sieltä pariskunnan kaksioon, sitten ollaankin jo valmiita muuttamaan rivitalokolmioon Espooseen tai henkisesti vastaavaan paikkaan.

Muuttorumba jättää jälkensä. Kirjailija Riku Korhonen muisteli äskettäin omia banaanilaatikontuoksuisia opiskelu- ja nuoruusaikojaan, http://www.hs.fi/juttusarja/rikukorhonen/artikkeli/Banaanilaatikoista/1135266404354
ja rivien välistä voi päätellä, että asunto-onni ei ollut potkaissut Korhosta ihan joka kerralla.

Vähän samantyyppisiä kokemuksia mutta suorempaa tilitystä aiheesta tarjoaa Ghettotyttö (http://ylioppilaslehti.fi/ghettotytto/) , joka asuu murjussa. Astetta optimistisempaa otetta puolestaan edustaa Olli Sirén, joka väkisintutustuu ympäristöönsä ja varmaan tulee aiheuttaneeksi kysymyksillään muutaman Korhos- ja Ghettotyttökokemuksen (http://ylioppilaslehti.fi/2011/05/vaarallinen-kysymys/#).

Opiskelija-asuminen on kuitenkin parhaimmillaan arkisen auvoisaa ja rauhallista puuhaa. Jos joko pitää omasta rauhasta, löytää hyvän kommuunin tai käy muuten kämppistuuri, se voi olla parempaa kuin mikään luksusasuntoelämä. Kokonaan ei tarvitse luottaa onneen, sillä positiivisia naapurikokemuksia on nyt lähdetty etsimään ihan tarkoituksella.

Esimerkiksi Hoasilla on rakenteilla kerrostaloihin mm. laajoja yhteistiloja: http://www.hoas.fi/www/hoaswww.nsf/sp2?Open&cid=Content08254, ja samanlaista on kokeiltu mm. Sibelius-Akatemiassa (http://www.clavishouse.fi/pages/fi/koti.php). Tässä genressä pisimmälle on mennyt Koti kaupungissa -yhdistys (http://www.hemistan.fi/), joka rakentaa Jätkäsaareen oman yhteisöllisen talon. Saa nähdä minkälaista tekstiä siellä asuvilta tulee.

Helsingin valtuustoa keskustelutti tällä viikolla rakentaminen. Käsittelyssä oli se miten kaupungin rakentamisessa onnistuttiin vuonna 2010. Häävisti ei ole sujunut – Helsinkiin rakennettiin asuntoja alle puolet tavoitteesta.

MetropoliAreena teki reilu vuosi sitten tutkimuksen, jonka mukaan asukkaiden mielestä suurin pk-seudun ongelma ovat kohtuuttoman korkeat asumisen kustannukset. Väki pakkaa kohti Helsinkiä muualta Suomesta ja asunnoista on pulaa. Kysynnän ylittäessä tarjonnan hinnat nousevat.

Rakentamisen tavoitteesta jäämiselle on monia syitä, eikä mikään yksittäinen keino ratkaise koko ongelmaa. Yksi syy on kuitenkin se, että uutta rakennusmaata on rajallisesti. Kantakaupungin alueella tuskin lainkaan.

Kun kerran kantakaupungin rakentaminen sivusuunnassa on käynyt vaikeaksi niin mikä neuvoksi?

Voisimme mennä rohkeasti ylöspäin.

Lättänää rakentamista on perusteltu kaupunkikuvalla ja kantakaupungin silhuetin säilymisen tärkeydellä. Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi tarjota kaupunkilaisille kohtuuhintaista asumista ja Helsingille mahdollisuus kasvaa ja kukoistaa?

Maailmassa on monia metropoleja, esimerkiksi Vancouver ja Boston, joissa rakennuskannat sekoittuvat. Vanhat, historialliset ja usein varsin matalat rakennukset kohtaavat viereen nousevat pilviä hipovat pilvenpiirtäjät. Kokonaisuus on mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa, jotka eivät ole ristiriidassa. Korkealle rakentaessa jää maan pinnalle enemmän tilaa myös viheralueille.

ps. Yksi tapa saada lisää metropolimeinikiä Stadiin vireän ja sallivan kaupunkikulttuurin muodossa olisi hyväksyä valtuustoa jälleen keskusteluttanut esitys ravintolaterassien nykyistä pidemmästä aukiolosta kesäisin. Kannatan!

Nyt on useammastakin suunnasta kuulunut juttua siitä, että keskikesän ennustukseni opiskelijoiden asuntojen niukasta saatavuudesta loppukesällä ovat osuneet yllättävän hyvin kohdalleen. (Olikohan tämä itseään toteuttava ennustus, ja jos oli, kuka reagoi?)

Yliopistojen kv-koordinaattorit jättävät epätoivoisia viestejä kadunkulmiin ja tuutorit miettivät, montako vaihto-opiskelijaa vanhempien olohuoneen nurkkaan kehtaisi änkeä.

Toisaalta Helsingissä kaupungin hätämajoitus on vuosi vuodelta enemmän saatu oikeasti osaksi kaupungin ja yliopistojen toimintaa. Tänä vuonna se kattaa melkein kaikki seudun yliopisto-opiskelijat.

Sivumennen sanoen, Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston suhteet ovat ilmeisesti paremmat kuin Aallon edeltäjillä: ne ovat huomanneet sijaitsevansa tosiasiassa samassa kaupungissa ja alkaneet suunnitella yhteistyötä useammallakin alueella. Loistavaa!

Kaikesta hätämajoituksesta huolimatta syyskuun alussa kodittomia vaeltaa sukulaisten ja tuttujen nurkissa siellä täällä. Talvea kohti ongelma harvenee, ja samalla koko asia unohtuu. Ehkä siksi sama ilmiö toistuu vuodesta toiseen.

Tarkoitus oli aluksi kirjoittaa myös siitä, että keskellä elokuuta alkavat uusien opiskelijoiden johdantoperiodit ovat hankalia kuunvaihteessa alkavien vuokrasopimusten kannalta. Kunnes tajusin, että eivät ne monessa paikassa alakaan kuin vasta syyskuun alussa - paitsi… no, pienellä googlailulla ja mielikuvituksella ehkä selviää, missä alkavat.

Kesätöiden ja opiskelujen alun väliin jää joka tapauksessa muutaman viikon kolo. Onko harhailu vailla tuloja ja mahdollisesti kodittomana se opiskelijoiden kesäloma? Ei kuitenkaan hätää, onneksi on sentään ajankulua: Flow, CITYCooper ja kasa elokuvaensi-iltoja.

Kesän viimeiset kaupungin kesätyöt menivät jakoon viime viikolla, vaikka helmikuusta asti on hoettu ettei töitä ole missään kellekään. Toki siihen tarvittiin verorahaa, mutta ihmeellisinä aikoinakin voi onnistaa.

Tämä ei suinkaan rajoitu pelkkiin kesätyöpaikkoihin. Printtimediasta esimerkiksi voisi päätellä, että asuntomarkkinoiden sesonki on keväällä. Voi ollakin, keski-ikäisten maailmassa, mutta opiskelijoiden asuntomarkkinat kuumenevat samaan aikaan kuin lämpömittarikin – nyt.

Vaikka viimeiset opiskelupaikat varmistuvat vasta elokuun puolella, iloisten yllätysten sesonki on jo alkanut ja jatkuu heinäkuun ajan. Monella on jo nyt tiedossa ensi syksyksi uusi asuinpaikkakunta: mm. useimmat pienten yksikköjen opiskelijat sekä valtava joukko ns. varmoja tapauksia etsii jo asuntoa (kuin) viimeistä päivää.

Jos olet jonkin uskonnollisen liikkeen aktiivijäsen, sinulla on varakkaita ja suopeita sukulaisia tai perhetuttuja tai elät avio-/avoliitossa, sinulla ei ole hätää. Samoin asunto järjestyy helposti, jos tiedät mikä on osakunta tai tunnet opiskelukaupunkisi asuntosäätiöiden väkeä ja/tai hakuprosessien tärppejä.

Se sijaan mikäli et tunne ketään, olet miespuolinen kirjoitustaidoton tupakoiva hampuusi ja bilehirmu ja luottotietosi ovat risaiset, unohda koko juttu.

Miksei Cityllä ole omia asuntosivuja? Ne olisivat takuuvarmasti hittikamaa. Tällä hetkellä jopa Opettaja-lehti on varteenotettava asunnonetsintäkanava, sillä monet yksityiset vuokranantajat eivät halua vastaanottaa satoja tiedusteluja ties minkälaisilta hyypiöiltä (ks. edellä) ja välttävät siksi netin valtavirtaa. Cityn eksklusiivinen lukijakunta olisi monelle unelmasegmentti.

Sitä odotellessa:
www.lyyra.fi/asunnot
www.hoas.fi (vastaavat säätiöt isoimmissa kaupungeissa)
www.kimppakamppa.fi