Helsingin valtuustoa keskustelutti tällä viikolla rakentaminen. Käsittelyssä oli se miten kaupungin rakentamisessa onnistuttiin vuonna 2010. Häävisti ei ole sujunut – Helsinkiin rakennettiin asuntoja alle puolet tavoitteesta.
MetropoliAreena teki reilu vuosi sitten tutkimuksen, jonka mukaan asukkaiden mielestä suurin pk-seudun ongelma ovat kohtuuttoman korkeat asumisen kustannukset. Väki pakkaa kohti Helsinkiä muualta Suomesta ja asunnoista on pulaa. Kysynnän ylittäessä tarjonnan hinnat nousevat.
Rakentamisen tavoitteesta jäämiselle on monia syitä, eikä mikään yksittäinen keino ratkaise koko ongelmaa. Yksi syy on kuitenkin se, että uutta rakennusmaata on rajallisesti. Kantakaupungin alueella tuskin lainkaan.
Kun kerran kantakaupungin rakentaminen sivusuunnassa on käynyt vaikeaksi niin mikä neuvoksi?
Voisimme mennä rohkeasti ylöspäin.
Lättänää rakentamista on perusteltu kaupunkikuvalla ja kantakaupungin silhuetin säilymisen tärkeydellä. Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi tarjota kaupunkilaisille kohtuuhintaista asumista ja Helsingille mahdollisuus kasvaa ja kukoistaa?
Maailmassa on monia metropoleja, esimerkiksi Vancouver ja Boston, joissa rakennuskannat sekoittuvat. Vanhat, historialliset ja usein varsin matalat rakennukset kohtaavat viereen nousevat pilviä hipovat pilvenpiirtäjät. Kokonaisuus on mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa, jotka eivät ole ristiriidassa. Korkealle rakentaessa jää maan pinnalle enemmän tilaa myös viheralueille.
ps. Yksi tapa saada lisää metropolimeinikiä Stadiin vireän ja sallivan kaupunkikulttuurin muodossa olisi hyväksyä valtuustoa jälleen keskusteluttanut esitys ravintolaterassien nykyistä pidemmästä aukiolosta kesäisin. Kannatan!