Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on hyvinvointi.

Nerot ja muuten ylikuormitetut

Mitä yhteistä on Mozartilla ja Michael Jacksonilla? Aika paljonkin. Molemmat olivat (tiettävästi) isänsä kaltoin kohtelemia ja huipuksi kehittämiä ihmelapsia, joista tuli eri tavoin kurittomasti ja epäsovinnaisesti käyttäytyviä aikuisia ja jotka kuolivat oman aikakautensa keski-iässä elettyään ja koettuaan useamman ihmisen edestä.

”Herkkyydellä on hintansa”, lukion äidinkielen opettaja tapasi toistaa, kun käsittelimme runoilijoiden ja muiden nuorena kuolleiden kirjailijoiden lyhyitä, raskaita ja intensiivisiä elämiä. Äärimmäinen herkkyys ja lahjakkuus saattaa johtaa merkillisiin kykyihin huomaamatta ja harjoittelematta, sillä mielen treenaaminen ei aina ole tietoista.

Myös kovalla fyysisellä harjoittelulla on hintansa. Tennistähti Andre Agassin tuoreehko elämäkerta sai Suomessakin paljon julkisuutta, kun tuli ilmi, että Agassi oli treenannut ammattilaisen tavoin aivan pienestä asti – vastentahtoisesti. Tänään ensi-illassa on elokuva Black Swan, joka kertoo baletin maailmasta. Myös sen lajin parissa menestys on täynnä fyysistä kärsimystä. Elokuvassa tosin käsitellään Ilmeisesti myös pään sisäisiä jumeja.

Sananlaskua ”tieto lisää tuskaa” käytetään harvemmin tässä merkityksessä, mutta voisiko se toimia niinkin? Kun on riittävästi (tai liikaa) tietoa, varsinkin jos tieto on hankalasti järjestyvää tai tiedonkeruu tapahtuu stressin alla, pää ei jaksa käsitellä kaikkea, vaan alkaa torjua tai seota. Lisäksi jos kaikki tila on mennyt tiedonkäsittelyyn, ja tunteet pakkautuvat ahtaaseen tilaan tai lukkojen taa, olo voi käydä tukalaksi. Ehkä siksi nuoret ylisuorittajat putoilevat työkyvyttömyyseläkkeelle.

Eläköön hukkatila, ylikapasiteetti ja tyhjäkäynti.


Ammattikehtaaja pelastaa

Nyt kaikkialla mietitään kuumeisesti, miten suomalaiset saataisiin jaksamaan töissä pitempään. Siellä paskan pomon, huonon liksan ja tylsien työkaverien kanssa.

Käsiin sattui työterveyslääkäri Juhani Seppäsen kirja Selvästi juovuksissa, jossa kirjailija kertoo alkoholin suurkuluttamisesta ja sen lopettamisen nostamista havainnoista. Siinä on kuulemma osuvia kuvauksia alkoholiongelmien hienovaraisesta piilottamisesta.

Saunassa tuli kaverin kanssa puhetta ns. risuhippien tyylistä: siinä on tiettävästi kyse keski-ikään jo jonkin aikaa sitten tulleesta, risupartaisesta ja kekkoslasein (http://hiki.pedia.ws/wiki/Kekkoslasit) varustetusta kunnon kansalaisesta, joka ei vain ole tullut päivittäneeksi ulkoasuaan Neuvostoliiton romahdettua.

Nopean intuition perusteella harva tyylin edustaja on persoonanakaan varsinaisesti mikään oman elämänsä jarisarasvuo – enemmän he ovat sellaisia… hillittyjä, analyyttisiä ja rauhallisia. Ja sellaiset ihmiset ovat alttiita jäämään jalkoihin. Kaikenlainen ei-trendikkyys, ei-suosittuus ja ongelmaisuus aloittaa helposti negatiivisen kierteen ja ajaa henkilön sivuraiteelle. SIellä alkaa helposti ahdistaa. Ahdistuneet suomalaiset juovat viinaa ja/tai masentuvat, ja päätyvät siten helposti työkyvyttömiksi.

(Aika usein sivuraiteelle ja etenkin alkoholiongelmiin päädytään ihan muista syistä kuin tyylin vuoksi, mutta samapa tuo.)

Sivuraiteella olijoiden kanssa käy helposti niin kuin oppitunnilla, kun opettaja kysyy liian helpon kysymyksen. Kukaan ei oikein kehtaa vastata, joko poimia liian helppoa saalista tai antaa muille viestiä, että "tämä sairaan helppo kysymys on minulle juuri sopivan vaativa ja siksi vastaan siihen". Opettaja, esimies jne. taas ei kehtaa ääneen todeta kysymyksen olevan liian helppo, sillä hän pelkää hiljaisuuden johtuvan siitä, että se on sittenkin jollekulle liian vaikea. Kysymys itse, sivuraiteelle joutunut henkilö, tietää kaikkien näkevän tilanteensa ja siksi häpeää.

Kaikki ovat hiljaa, kukaan ei kehtaa puuttua.

Jotta sivuraiteelta pääsisi pois, muiden olisi kehdattava. Tätä varten on olemassa ammattikehtaajien jalo kilta. Ammattikehtaaja on se, joka kutsuilla aloittaa kahvin ottamisen tai ottaa viimeisen kakkupalan. Hän huomauttaa auki olevasta sepaluksesta ja hampaiden välissä roikkuvasta ruuantähteestä. Hän on myös suomalaisen työhyvinvoinnin pelastaja, kaivattu työurien pidentäjä ja onnellisuuden tuoja.


Pumppaamaan!

Mikä parantaa oloa ja pitää mielen virkeänä?

CityCooper? Kyllä, ainakin vähän ajan kuluttua suorituksesta.
Mikä muu? Ok, sitä käsitellään tuolla naapurissa: http://www.city.fi/yhteisot/blogit/mirjawuokko
Mikä vielä? No tietenkin Yliopistoliikunta.

Käytössä on useita eri kuntosaleja ja valtava valikoima ohjattua ryhmäliikuntaa eri puolilla kaupunkia, lähes loppumaton lajivalikoima, hierojia ja jopa personal trainer! Kyllä kannattaa olla yliopistolla.

Olen opiskeluaikana aloittanut useita uusia harrastuksia, joista yhtenä kuntoliikunta. Suosittelen sitä lämpimästi samoin kuin minkä tahansa uuden harrastuksen aloittamista. Pieni viikoittainen kyvyttömyyden ja tyhmyyden tunne tuo vaihtelua opiskelijan helppoon ja kaikkivoipaisuusmielikuvia ruokkivaan arkeen.

Koska kaikelle on Suomessa oma järjestö, opiskelijaliikunallekin on. Sen nimi on Opiskelijoiden liikuntaliitto (OLL), ja se mm. järjestää opiskelijahuippu-urheilun suomalaisedustajat alan arvokisoihin. Lisäksi palettiin kuuluu perinteikäs Akateeminen Wartti ja Poltetta Puntissa (!) -liikuntapäivä. TJEU: http://www.oll.fi/tapahtumakonseptit

Viimeisin villitys liikunnan alalla on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä suunnittelema, entistä ehompi yliopistoliikunta. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen mukaan saadaan pienetkin yliopistot, ja sitten riemulla ei ole rajaa.


Zip it, fossiilit  9

Keskustelun taso on alhainen ja laskussa, puheenvuorojen sisäinen logiikka kateissa ja hirveä meteli ympärillä. Mikä se on?

SYL:n glögit aamuyöllä? Sitäkin.
Keski-iän ylittäneet järjestö-, bisnes- ja virkamiespamput keskustelevat yliopisto-opiskelusta? Nappiin.

Työurien pidentäminen on ajankohtainen poliittinen tavoite. Sen tarkoitus on turvata valtiontalouden tasapaino sittenkin, kun eläkeläisiä on paljon ja työntekijöitä vähemmän. Taustalla on joukko oletuksia, jotka… no, päätelkää itse:
- aineellinen vauraus tuo onnen
- aineellinen vauraus voi kasvaa nykymaailmassa ja sen pitää kasvaa
- talouskehitys on ennustettavissa seuraavat 30 vuotta
- ihmiset työskentelevät kuuliaisesti ja saavat merkityksen elämäänsä työstä
- ilmastonmuutos ei juurikaan vaikuta talouskehitykseen

Koska työurien pidentäminen loppupäästä vaatisi hiukan enemmän työtä varakkailta keski-ikäisiltä, siihen johtavista toimista ei ole helppoa päästä sopuun. Sen sijaan nuorilta ja opiskelijoilta ei kysytä, joten heitä voi piiskata miten vain.

Olen kuullut kaikenlaisista piiskaussuunnitelmista yliopisto-opiskelijoita kohtaan. Niille ovat tavallisesti yhteisiä nimittäjiä
- väärät pohjatiedot
- tehottomuus
- takertuminen yksityiskohtiin
- voimakas ideologinen lataus
- tuhoisat sivuvaikutukset.

Täytyy myöntää, että välillä vähän kyllästyttää. Mutta kun ”vaihtoehtoja ei ole”, on pakko yrittää tehdä jotain. Tässä pari yritystä:
http://www.syl.fi/asiakirjat/091207_tyokalupakki/view?cf=news
http://www.syl.fi/opiskelukyky/

Lopuksi kirje joulupukille:

- Opiskelijoiden suurin ongelma on pään hajoaminen ja toiseksi suurin kropan hajoaminen, joten toivon opiskelijoille joululahjaksi (edes) työrauhaa ensi vuodelle.

- Ranskan poikkeuskuuma kesä 2000-luvun alussa, joka tappoi kymmeniätuhansia ja aiheutti miljoonatappiot, on 2040 tavallinen ja 2060 tavallista viileämpi. Joten toivon meille kaikille 70-luvulla tai sen jälkeen syntyneille lahjaksi hyvää neuvottelutulosta Kööpenhaminasta.