Yhteiskunta

Yliopisto-opiskelijoilla ja työkseen politiikkaa seuraavilla nuorilla aikuisilla kyllästetty Facebook-uutissivuni sekosi sunnuntai-iltana. Vaalituloksen ensimmäisten ennusmerkkien jälkeen kaikki ovat yhtenä sukupolvena rynnänneet nettiin avautumaan ahdistuksestaan.

Jakauma meni jotakuinkin näin:
30 % ilmoittaa muuttavansa Ruotsiin
10 % ilmoittaa muuttavansa kauemmas ulkomaille
20 % ihmettelee, miten tämä on mahdollista
20 % kiittelee, että sentään osa "pahimmista" (viittauksen kohde vaihtelee) jäi ulos
5 % tuulettaa sitä, että Lindén, Tiura, Väyrynen tai kuka tahansa muu epämieluisaksi koettu konkari putosi
15 % mutisee jotain käsittämätöntä Kike Elomaasta.

Yksi myös muistuttaa: me teemme itse maailmamme, lakatkaa haukkumasta ihmisiä idiooteiksi.

Siinä on järkeä. Ulkomailla uutinen vaalituloksesta on otettu ehkä jopa raskaammin kuin Suomessa (esim. http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-13107620 ). Lopulta kyse on siitä, että eduskuntavaaleissa noin 20% äänestäneistä kannatti sisäänpäinkääntyneempää ja vanhoillisempaa politiikkaa kuin nelikymppisten, kansainvälisten, korkeakoulutettujen ministeri-puheenjohtajien ja heidän kolmikymppisten erityisavustajiensa muodostama valtioneuvoston poliittinen ohjaus on ministeriöiltä viime vuosina tilannut. Eli tavallaan ihan normaalia.

Toinen merkittävä asia: äänestysprosentti ei noussut yhtä paljon kuin perussuomalaisten kannatus, joten perussuomalaisten kannatus on siilautunut muiden puolueiden sisältä. Se taas tarkoittaa, että enemmistö puolueista on kannattajiensa ja ehkä myös kansanedustajiensa osalta entistä liberaalimpia ja avoimempia maailmalle.

Vielä kolmas huomio: Monet ovat kiinnittäneet perussuomalaisissa huomiota rasisteihin. Kuitenkin läpipäässeissä on varmasti yhtä paljon niitä, joille tärkeimmät syyt ehdokkaaksi lähtemiselle ovat olleet maan tavaksi tituleerattu korruptio sekä monien puolueiden 90-luvulta asti jatkunut kyvyttömyys huomioida käytännön politiikassaan sitä, että 80-90 % kansalaisista kannattaa eriarvoisuuden vähentämistä ja hyvinvointivaltion säilyttämistä.

Näihin asioihin reagoiminen tuskin haittaa ketään, vaikka on ikävää että kaupanpäällisinä tulee kasa ahdasmielisyyttä ja muuta painolastia. Suomessahan perussuomalaisetkin, ehkä erityisesti he, ovat kasvaneet, eivät he ole muukalaisia - ja entäs sitten vaikka olisivatkin?

Ei myöskään ole hassumpaa, että kun elokuussa 2010 tilanne oli vielä tämä: http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jussirauvola/112729/

...niin nyt 159/200 kansanedustajaa kannattaa opintorahan sitomista indeksiin: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111415-eduskunta-tilille-lupauksestaan-opiskelijoille-–-”jarisyttavaa”

Vaan keistä tuleekaan opetus- ja kulttuuriministeriön seuraavat ministerit? Tässä asiassa loppuu oma optimismini lyhyeen:
http://perussuomalaiset.fi/getfile.php?file=1536

Oletko nähnyt Patukkaoopperan? Siinä seikkaili Minä Oy, joka oli aina valmiina täyttämään työnantajan tarpeet. Tampereella pari vuotta sitten mennyt musikaali tiivisti nykymeiningin niin hyvin, ettei kaikille jutuille osannut edes nauraa.

Vähän samaa oli vuosi sitten niin ikään Tampereella menneessä tanssipläjäyksessä. Sen yhdessä kohtauksessa nuoret miehet juoksentelivat ympäri lavaa täyttämässä suorituspaineita ja ulkonäköodotuksia. Edellisillan aikuisyleisö oli kuulemma nauranut toivomuslistoille katketakseen – iltapäivänäytöksen ammattikoululaiset ja lukiolaiset taas katsoivat touhua vakavissaan suurin piirtein dokumenttina.

Yhä useampi tuntuu listaavan kasvutavoitteitaan, fokusoivan ydinosaamisalueilleen ja päivittävän kuumeisesti markkinointimateriaaliaan Fakebookissa.

Kun lenkkeilin äskettäin Hietsun ohi, näytti ettei rannalla ollut kovin paljon ihmisiä ihan vaan lojumassa. Sitäkin enemmän oli meneillään solariumia, opiskelua, kuntoliikuntaa tai tuiki tärkeää patsastelua. Salilla ja lenkillä oli käyty, ja ehkä ne loput olivat sitten salilla tai lenkillä.

Yliopistojen käytävilläkin laahustaa melkein normaalimäärä opiskelijoita, vaikka lukuvuosi on ihan virallisestikin loppunut jo toista viikkoa sitten. Ihmiset eivät oikein osaa lähteä kesälaitumille, vaan osa jengistä päivystää opiskelupaikkakunnallaan ikään kuin joku odottaisi heiltä jotakin. Nyt valot päälle! Ei teiltä kukaan mitään odota.

Paitsi bilettelyä.

Heretkää siis jo pingottamasta, hyvät naiset ja herrat, olkaa löysiä, toimettomia ja laiskoja.

Viikonvaihteen Turun Sanomissa kerrottiin brittiläisestä luokkayhteiskunnasta ja siitä, miten kolmivuotiaiden lasten saamat virikkeet vaihtelevat taustasta riippuen. Hyväosaisissa ja koulutettujen vanhempien perheissä jopa lasten päivittäin kuulema sanamäärä oli moninkertainen verrattuna huonompiosaisiin perheisiin.

Suomen koululaisten hyvät tulokset ns. Pisa-tutkimuksissa perustuvat juuri peruskoulun tasoittavaan vaikutukseen. Oppimistulosten erot ovat pienemmät kuin muualla ja yleistaso suhteellisen korkea. Vaikka sitä ei heti uskoisi, eri tasoiset opiskelijat samassa ryhmässä tukevat oppimista.

Silloin tällöin tasaisuudesta kuuluu mölinää: jotkut ihan vakavissaan kuvittelevat, että koulussa estetään vahvoja pärjäämästä. Katkerat, poispilatut wannabe-huiput buustaavat egoaan ja syyttävät saamattomuudestaan – mitäpä muutakaan kuin – järjestelmää. Vaarallisinta peruskoulun kaltaisessa laitoksessa on, että joku saattaa pärjätä ihan hyvin pelkästään omilla ansioillaan, eikä tarvitsekaan äiskän ja iskän kavereita tai paksua lompakkoa tasoittamaan tietä taivaisiin.

Sosiaaliluokka ei ole luonnonolosuhde vaan yhteiskunnan tuote. On hankala ennakoida, seuraako yksittäisen nuoren koulutuspolku perheen tulotasoa, koulutustasoa, tuttavapiiriä, asuinpaikkaa vai esim. nuoren omaa kiinnostusta (!).

Eikä ole tullut vastaan käyttökelpoista tutkimusta aiheesta, mikä johtuu luultavasti kahdesta asiasta: ensinnäkin koulutuspolkujen selittäminen on kovin monimutkaista, ja toiseksi, on mahdollista, että tulokset pakottaisivat kääntämään koulutuspolitiikan tämänhetkisen ”leikitään-vähänniinku-palvelusektoria-mutta-otetaan-siitä-vain-huonot-puolet” -trendin kohti jotain tolkullista ja keskittymään koulutusjärjestelmän kehittämiseen!

Varmaa on ainakin se, että vaikka maksuton koulutus ei ole pystynyt kitkemään koulutuksellista eriarvoisuutta kokonaan, maksujen käyttöönotto ei ole keino tilanteen parantamiseen. Häkellyttävää kyllä, tunnen mm. joukon demareita jotka väittävät että näin on. Ilmankos vasemmiston sanotaan olevan kriisissä.

Viime viikolla Facebookissa kohistiin erään toisen puolueen suhteesta maksuttomaan koulutukseen, ja loppuviikosta kuulin skumppalasin ääressä lisää mielenkiintoisia juoruja aiheesta. Mutta sen vyyhdin selvittämiseen menee vielä muutama päivä, sillä ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.

Korkeakoulutusta ymmärtäviä poliitikkoja on tässä maassa pelottavan vähän. Tällä hetkellä kuuminta hottia on joko a) hössöttää tutkimuksen kaupallistumisesta ja rahan vallasta yliopistoilla väärillä faktoilla tai b) vaatia markkinaliberalismia koulutukseen tajuamatta yhtään mitään kummastakaan.

Hutkimisiin!