Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on amis.

Abiamis  9

Se voisi olla latinaa. Mutta ei se ole. Se on suomea ja tarkoittaa henkilöä, joka hakee lukion päättövaiheessa ammattikouluun.

Sinustakin voi vielä tulla abiamis - tai yoamis, kandiamis, maisteriamis, jne.! Toisen asteen yhteishaun Täydennyshaku alkoi sattumalta juuri tällä viikolla, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voit hakea lukiopohjalta ainakin kahdeksaantoista amikseen.

Silloin kun minä olin nuori, tulevat ylioppilaat olivat kaikkea muuta kuin amiksia. Nyttemmin raja on hämärtynyt ja amiksen suosio kasvanut niin paljon, että ylioppilaita on jopa pitänyt erikseen kieltää hakemasta peruskoulupohjaiseen koulutukseen.

Tämä kertoo siitä, että ihmiset ovat lopulta tulleet järkiinsä.

Jos opinto-ohjaajien kanssa on käynyt hyvä tuuri, kolme lukiovuotta mietittyään on lopultakin valmis päättämään, mitä haluaa tehdä peruskoulun jälkeen. Ja mitäpä muuta se voisi olla kuin rehellistä, konkreettista ja mielekästä työtä hyvin palkatussa ammatissa alalla, jolta työ ei tekemällä lopu.

Viime vuosikymmenen koulutuspoliittisten trendien valossa abiamis on friikki, kammotus ja epämuodostuma muuten siistissä ja tehokkaassa koulutusputkessa, joka sinkoaa valmiin maisterin tai tohtorin laajassa kaaressa työttömyyskortistoon tai työkyvyttömyyseläkkeelle ilman välivuosia, kymppiluokkia ja muita turhuuksia.

Tänä päivänä abiamis on McGyverin, Teräsmiehen ja Jessica Bielin (ks. elokuva A-Team) risteytys, joka tietää ja osaa kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin. Sankari.


Show me your matriculation examination certificate  2

Lääkärikaverini tunnusti, että hän on vieraantunut amiksista.

Istuimme viinilasien ääressä iltaa omistusrivarissa vauraalla pientaloalueella. Juttelimme ensin pitkään kaukomatkailusta, vuorikiipeilystä, taidemusiikista ja muista kepeän elitistisistä aiheista. Vuorikiipeily näyttää muuten olevan uusi musta, ainakin lääkäripiireissä.

Kun puhe kääntyi jalkapalloon, meidät valtasi yhtäkkiä raskas luokkatietoisuus. Uudessa joukkueessa oli ollut puhetta ammateista, ja korkeakoulutetun oli ollut vaikea kakistaa tittelinsä ulos joukossa, jossa (tulevat) maisterinpaperit eivät olleetkaan itsestäänselvyys.

Tämä kaikki oli arkea vielä yläasteella (nyk. yläkoulu), mutta jo armeijassa se tuntui vähän oudolta. Ilmieläviä amiksia tuvan täydeltä. Ei tehnyt mieli paljon metelöidä omasta koulutuksesta, vaikka ylioppilaslakilla ei nykypäivänä voikaan leimautua akatemiaprofessoriksi tai muuksi epäilyttäväksi (?) kirjaviisaaksi.

Kun nuorisotyöttömyys huitelee pilvissä ja samaan aikaan Suomen lääkärikunta matkustaa extremeurheilemassa ympäri maailmaa, kuilu ei ole sukupolvien välillä vaan sisällä. Vaikka vietin vuoden seminaareissa ja cocktailkutsuilla edustamassa Suomen opiskelijanuorisoa ja luin enemmän nuorisotutkimuksia kuin ylipäätään mitään tutkimuksia koko opiskeluaikana sitä ennen, en voi väittää ymmärtäväni useimpien ikätoverieni sielunelämästä paljon paskaakaan.

Onko tämän julkaisun lukijoilla mitään muuta yhteistä kuin SpyHard? Yöelämässä baarinvalinnan rintamalinjat kulkevat ehkä enemmän maaseudun ja kaupungin välillä, kun taas valomerkin jälkeen tehtävä valinta ”tietysti taksi” – ”ehkä nyt tämän kerran taksi” – ”yöbussi” – ”rahat loppu, täytyy kävellä” lyö kiilaa eri tuloluokkien väliin.

Keskiarvoilla pelaavassa arvotutkimuksessa (http://www.city.fi/news/296/) ei näy ns. polarisaatio eli vastaajajoukon sisäinen eriytyminen, jos vastauksia ei eritellä vaikkapa koulutustason mukaan.

En ole (vielä) alkanut kysellä vastaantulijoilta koulutustasoa, mutta uskallan arvella, ettei Etelä-Helsingin, saati sitten Etelä-Espoon, kaduilla kulje yhtä monta siivojaa tai autonasentajaa kuin liikejuristia tai sijoituspäällikköä. Puhumattakaan niistä, jotka peruskoulun jälkeen eivät saaneet raahattua itseään lähiöpubia pidemmälle.

Mutta allaolevan linkin takana olevassa jutussa väitetään, että luokka kulkee suvussa. TJEU!
http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/arkisto/2009/05_2/