Poliittinen viestintä on muutoksessa. Esimerkiksi Facebookissa politiikkaa puhuvat ovat huomanneet, että parhaiten viestinsä saa leviämään tekemällä siitä kuvan, jossa haluttu pointti on tiiviisti esitetty. Toisten viesteihin voidaan myös vastata tekemällä omia versioita muiden kuvista. Kuvaava esimerkki oli viime eduskuntavaalien Vihreiden leijona, josta vastineena lähti leviämään laku-ukkoleijona. Vastineen vastineena Vihreät avasivat kilpailun, johon kannustettiin ihmisiä tekemään omia versioitaan.
Kuvallisen poliittisen viestinnän kulttuuri voi olla hieno mahdollisuus saada viestejä (niin omia avauksia kuin kritiikkejä muita kohtaan) leviämään tavalla, johon pitkän ja perusteelliset blogitekstit eivät koskaan pääse, ja siten ne voivat hyvässä tapauksessa auttaa herättämään ajattelua ja keskustelua uusissa piireissä. Enää kuvat eivät myöskään jää mainostoimistojen hiotuiksi tuotteiksi, vaan niitä tehdään ja jaetaan spontaanisti.
En usko, että tällaisen kuvakulttuurin tarvitsee pelätä rapauttavan syvällisempää ja seikkaperäisempää poliittista viestintää tai ajattelua, se on vain uusi ja täydentävä viestintäväline. Sen sijaan pidän pelottavana sitä, että kuvamuoto vaikuttaa olevan ilmeisen tehokas poliittiselle ilkeilylle. Sarkasmi voi toki olla hyväkin tapa terävöittää kritiikkiä. Ei siinä mitään, jos se kohdistuu poliittiseen sisältöön - kenen tahansa minkälaista tahansa politiikkaa on voitava kritisoida.
Silloin mennään kuitenkin pahasti vikaan, kun lähdetään osoittelemaan politiikkaan uskaltautuvien ihmisten muita ominaisuuksia. Mauttomin ja ilkein esimerkki tästä oli viikonloppuna leviämään lähtenyt Per Looks -blogi, johon on koottu perussuomalaisten ehdokkaiden kuvia, ilmeisenä tarkoituksena nauraa heidän kustannuksellaan.
Politiikassa esillä oleminen ei ole aina mitään herkkua. Se olisi siedettävämpää, jos ei joutuisi naurun kohteeksi milloin mistäkin itsestään johtumattomasta syystä: ulkonäöstä, iästä, sukupuolesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta.
Kiusaamisen kulttuurista yritetään kovasti päästä eroon kouluissa. Samanlaiselle ryhtiliikkeelle tuntuisi olevan tarvetta politiikassakin. Jospa siis maltettaisiin pysyä asiassa ja asiallisina.
Ps. Joskus sanatkin ovat kuvia vahvempia, kun ne lauletaan. Pari hyvää biisiä loppuun:
Timo Pieni Huijaus: Jos te vaan seisotte vieres
Puhuva Kone: Hyvä kiertää
