Työnantajien matot vinossa

Olemme saaneet kuunnella läpi viime syksyn ja alkuvuoden työnantajapuolen hurjia linjauksia. Sarjatulta tulee milloin Apuselta, Vartiaiselta, Häkämieheltä tai joltain muulta. On varmasti aika jonkinlaisiin muutoksiin työmarkkinoilla, mutta uhotessa pitäisi omien mattojen olla suorassa.

Samaan aikaan, kun työnantajien edunvalvojat nokittelevat, kuuluu eri yrityksistä kummia. Työntekijöitä kohdellaan täysin häikäilemättömästi. Tuttavapiiristäni löytyy pelkästään kuluneen kahden kuukauden ajalta useampia tapauksia, joissa työnantajat pyyhkivät ensin työntekijöillä lattiaa ja heittävät rätin sitten pois. Näistä lähtökohdista on kovin vaikea nähdä työntekijöiden olevan mukana näissä työnantajien eturyhmien talkoissa. Ilmassa on pikemminkin vihaa ja ällistystä kuin halua osallistua kansallisiin työtalkoisiin.

Yksi kaverini jutteli eräänä perjantaina kollegansa kanssa työpaikan ammattitaitoon liittyvistä haasteista. Esimies kuuli keskustelun ja pyysi saada osallistua jutusteluun - pyysi erityisesti saada kuulla työntekijöiden näkemyksiä, jotta yritystä voidaan kehittää. "Rakentavassa" hengessä juteltiin työn kipupisteistä ja erityisosaamisen puutteesta. Esimies kiitti keskustelusta ja lupasi parannuksia.

Parannus tulikin heti maanantaina, kun yrityksen johtaja ilmoitti kaverilleni, että käyty keskustelu on saatettu hänen tietoonsa. Kaverini sai 24 tuntia aikaa päättää, eroaako itse vai tuleeko irtisanotuksi seuraavana päivänä. Syyksi ilmoitettiin johdon luottamuspula, sillä esimies oli raportoinut perjantaisen keskustelun johtajalle vähemmän "rakentavassa" sävyssä. Mikään ei auttanut, kun toinen alkuperäinen keskustelija sai puolestaan ukaasin, että hänellekin tulee kenkää jos puuttuu millään tavoin menettelyyn.

Kaverini yritti selittää, että esimies nimenomaan pyysi parannusehdotuksia ja ongelmakohtien osoittamista. Kukaan ei vastannut, kuunnellut ja työkaveri oli saatu uhkailtua hiljaiseksi. Kaikkien puhelimet mykistyivät ja sähköpostit vaikenivat. Juristin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kaverini irtisanoutui ja sai kolmen kuukauden palkan läksiäislahjaksi. Itsekunnioitus säilyi, mutta luottamus työnantajaan romahti täysin.

Toinen kaverini sen sijaan palasi töihin vakavan sairauden jälkeen. Halusi taas mukaan työelämään ja arkeen - kantaa kortensa kekoon. Ensimmäinen työpäivä alkoi pienellä yllätyksellä. Oman esimiehen sijaan vastaan tuli pari ison yrityksen johtajaa. Sen enempää kyselemättä ilmoittivat, että entisen päätetyön sijaan hän jatkaa vanhalla palkalla trukkikuskina. Kaverini ei ole eläessään koskenut trukkiin ja oli puulla päähän lyöty. Ei kai vakava sairaus voi johtaa tällaiseen? Ei hän tilannut sairautta, joka vei lähes hengen. Pyrkimykset konsultoida yrityksen työsuojeluhenkilöä torpattiin ja hommaksi määrättiin trukkikuski.

Kului pari päivää. Kaverini oli vielä sairauden jälkeen heikkona ja halusi vain töihin ja arkeen - päätti opetella trukkikuskin taidon. Yrityksen johdosta tuli kuitenkin viesti, että vanha työ on myös tarjolla, mutta neljänneksen aiempaa alhaisemmalla palkalla.

Trukkikuski vai vanha päätetyö alennetulla palkalla? Kaverini valitsi päätteen, sillä hänelle tärkeintä oli päästä taas työnsyrjään kiinni. Trukkihommissa olisi joutunut myös tekemään sellaista fyysistä työtä, jota hän ei sairauden heikentämänä olisi ehkä pystynyt hoitamaan.

Tavatessaan yrityksen johtoa kaverini olisi halunnut kysyä, onko tämä palkintalogiikka hänen sairaudestaan ja paluustaan töihin. Myös pahoitella itsensä ja sairautensa puolesta, ettei halunnut kuolla ja taisteli itsensä takaisin elävien kirjoihin, parani ja palasi töihin. Kaverini oli kuitenkin hiljaa, sillä pelkäsi mennettävänsä työt kokonaan. Laillista? Ei. Välittääkö kukaan? Ei. Nouseeko luottamus työnantajaan?

On absurdia kuunnella työnantajien edunvalvojien hurskastelua siitä, kuinka jokaisen tulisi nyt lähteä työtalkoisiin ja antaa periksi saavuttamistaan eduista - paitsi hyvätuloisten. Edelliset ovat kaksi pientä esimerkkiä siitä, kuinka työnantajat monissa yrityksissä saneeraavat ja alentavat kuluja ilman sen kummempia kansallisia talkoita. Pieniä ne eivät ole työntekijöille.

Mitä tapahtuu, jos viimeisetkin moraalin rippeet hukanneille yrityksille annetaan lisää siimaa? Miten yksikään työntekijä voi suostua palkanalennuksiin tai muista eduista luopumiseen, kun heitä riistetään jo nyt kiristyksellä ja uhkailulla?

Suomalaisten työmarkkinoiden remontin pohja on pettänyt jo ennen sen käynnistymistä. Työnantajat ovat jo aloittaneet omatoimiset "neuvottelut", mutta niissä on vain yksi osapuoli. Samaan aikaan hallitus perää työmarkkinajärjestöiltä nopeaa tulosta ja palkkaratkaisua.

Matot ovat pahasti vinossa, ne kannattaa suoristaa jos aikoo saada ajatuksilleen minkäänlaista kannatusta. Englanniksi tämän voi lopettaa näin:

There's foxes in the hen house
Cows out in the corn
The unions have been busted
Their proud red banners torn
To listen to the radio
You'd think that all was well
But you and me and Cisco know
It's going straight to hell
(Steve Earle 1997, Chrismas in Washington)

Kirjoitettaessa soi Steve Earle 1997, Christmas in Washington