Työttömien lokoisa elämä

Anonyymi

30.12.2011 19:44

Ja kuitenkin on myös niitä jotka eivät vielä yli kolmekymppisinäkään omaa minkäänlaista ammatillista koulutusta, joskus on peruskoulusta todistuksen saanut.
Nämä henkilöt viettävät "virastopäivän" kerran kuukaudessa että rahaa tulee kelasta ja sossusta. Työkkäri hoituu noin 3 kuukauden välein, jolloin voi taas keksiä mitä mielikuvituksekkaamman syyn, kun töitä tai koulutusta ei ole tullut löytyneeksi. Tai sitten voi aina varata ajan ammatinvalintapsykologille, joka kyllä kertoo mikä minusta tulee isona. Tuolla konstilla työkkärissä ei tarvii selvitellä mitään 8 kuukauteen ja rahaa tulee.

En sano tätä edes norsunluutornista: puhun kokemuksella.
Lähes kymmenen vuotta meni mielenterveys"lomalla" ja rahaa tuli.

Nyt kun olen taas työelämässä, pätkäduunit aiheuttaa sen, että kerran kun menin ilmoittautuneeksi työkkäriin, tekemisiäni syynätään suurennuslasilla.
Olin ollut töissä jonkun aikaa ja taas oli aika ilmoittautua. Menin sovittuna päivänä, mutta koska virkailija ei ollut merkinnyt päivämäärää työkkärikorttiini, mulle heitettiin viikon karenssi suorilta, olinhan hoitamassa asiaa 3 päivää myöhässä, työtodistus kourassa.

Lopulta kun pyysin tonkimaan tietojani tarkemmin tietojärjestelmästä, mainittu ja sovittu päivämäärä löytyi hutaistuna johonkin tiedostoon. Viikon karenssi vältetty rimaa hipoen ja oliskin ollut tosi reilu, kun en edes itse mokannut.

2 kuukauden työ aiheuttaa 6 kuukauden köyhyyden vieden mennessään asumistuet ja toimeentulotuen koska tulot pitää jakaa tuleville kuukausille jonkun ihme kaavion mukaan, että ne riittää. Voihan sitä teoriassa elää 1400 eurolla puoli vuotta mutta kertoisko joku vielä, miten? Asuminen, sähkö, ruoka. Ei edes vaatteet ja huvittelu, mitä ne on?!

Enää ihmettelen vain sitä, miten 10 vuotta perseellään istuneet entiset nuoret oikeasti välttää työnteon ja silti saa rahaa.

Toisaalta, ihan sama. Maksan toki heidän loputonta lomailuaan ja kodinkonehankintojaan sosiaaliviraston kautta, mutta mitäpä palkkapussistani ei jo vietäisi.

Ja joo. Tämä kommentti meni hieman off topic, mutta sallittaneen se minulle. Olen piilokatkera >:)

Anonyymi

30.12.2011 20:22

Kyllä. Kiitos tästä kirjoituksesta. Harmi, että kohdeyleisö on väärä.

Anonyymi

30.12.2011 20:50

Helppohan se on eliitin tai muun kultalusikkaväen laukoo noita yleviä mielipiteitään." Sen minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa " pätee hyvin näihin Suomen kaiken maailman korruptiosysteemeihin ja eliitin rakentamiin valtajärjestelmiin. Ovat siellä kyllä osaneet pitää omista eduistaan ja riittävän suurista palkoistaan hyvää huolta. Ei tarvi kärsiä pätkä- tai paskaduuneista.

VanHelsing

31.12.2011 09:24

Amerikaana lipuu Suomeen ja ihan kansan omasta tahdosta (joka on ilmaistu äänestyskopissa). Kenenkään velvollisuus ei ole enää työllistää kaikkia vaan nyt kuoritaan kermat päältä. Ne saavat mennä ketkä eivät suostu oravanpyörässä kipittämään.

Elämästä ilman työtä muodostuu vähitellen uusi yleinen elämäntapa jota ei tarvitse selitellä kenellekään (paitsi sossun tädille). Dyykkaus on tietääkseni jo yleistä. Saas nähdä minne syntyy Suomen ensimmäinen trailer park.

Anonyymi

31.12.2011 11:05

Omasta kokemuksestani, puoli vuotta näitä valtaisia työttömyysetuuksia nauttineena, voin todeta, että eipä niillä tuloilla juhlita, matkustestella tai muutakaan kivaa elämäänsä järjestetä.Asuminen on niin kallista täällä pääkaupunkiseudulla, että ei täällä kohta voi enää tavallinen rahvas asua ja elää edes vuokralla, puhumattakaan nyt omistusasunnon hankkimisesta!!

Ehkä sellaiset henkilöt pystyy juhlimaan, matkustelemaan yms. työttömänäkin, jos "pappa betalar".

Itse en kuuluu heihin, jotka ihannoivat kaikessa amerikkalaisia käytäntöjä. Näkee jo nyt ihan omakohtaisesti, mihin suomalaista terveydenhoitojärjestelmää ollaan viemässä. Omalle terveysasemalle tuskin saa aikoja ja yksityistä järjestelmää tuskin kenelläkään työttömällä on varaa käyttää. Ja työttömät joutuvat vielä maksamaan terveyskeskusmaksutkin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että sitä saa, mitä tilaa.

Anonyymi

31.12.2011 13:33

Joo, tota en oo vielä kokeillu tota roskisdyykkaamista eli että hakis viikon safkat sieltä. Ei jotenkii nappaa. Tiedän yhdet tuttavat, joilla on omistuskämpät, kesämökit ja citymaasturit. He käyvät dyykkaamassa, kun on muka niiiin vitun tiukkaa taloudellisesti. No joo..

Anonyymi

1.1.2012 21:47

Kiusausko ei taida ottaa huomioon sitä, kuinka helvetin hankalaa voi töiden saaminen olla. Saatat jopa muistaa jutun, jossa sanottiin että varastomiehen paikkaa haki 300 hakijaa. Siis yhtä paikkaa, pienipalkkaiseen hommaan. Toki jos on lääkärin tutkinto taskussa ja hyvät arvosanat, töitä löytyy aina ja helvetinmoisella palkalla.
Mutta kun ei kaikilla ole. Sitten täytyy tyytyä hakemaan niitä paikkoja, joihin hakee satoja muitakin.
Tällaisessa arpapelissä voi kestää ikuisuuden päästä edes haastatteluun, ja siitä seulasta kun muutaman kerran karsiutuu niin syöhän se motivaatiota.
Sitten kun tätä dilemmaa täytyy tasaisin väliajoin yrittää selittää vittumaiselle, rumalle ja elämään kyllästyneelle työkkärin ämmälle, jolla ei ole mitään muuta tavoitetta kuin tunkea x-määrä porukkaa "kehonhallintakurssille" tms tyhjänpäiväiselle paskalle niin siitä oravanpyörästä on suhteellisen hankalaa päästä pois.
Tätähän eivät ne pysty ymmärtämään jotka joko tuurilla, koulutuksella tai suhteella saavat heti kesken hanken-opintojen huippupalkkaisen homman ja siitä vaan kohti taivasta ihan mihin mielivät.

Anonyymi

3.1.2012 01:08

Omassa kaveri piirissä törmää siihen että omanalan töitä ei saa koska aina otetaan mieluumin se jolla on jo se 10 vuoden kokemus eikä muilta aloilta juuri työtä edes katsella jos vain jotenkin pienellä työttömyystuella suinkin pärjää. Moni käyttää päivät mieluumin itsenzä kehittämiseen ja harrasteisiin kuin työhön josta ei tykkää. Itse ainakin olen suht kranttu töiden suhteen, jos en saa kivaa työtä josta nautin olen mieluumin ilman. Tosin opiskelen päätoimisesti ja yksi ammatti on jo hoitoalalta jossa on varaa valita

Anonyymi

3.1.2012 15:27

Talous-sanomat vai Taloussanomat? Ja löytyyhän niitä bilettäjiäkin aika huolella. Töitäkin löytyisi, jos pää kestäisi. Eli "ei" kansalaispalkalle (: peas.

Anonyymi

3.1.2012 15:28

Olen opiskelija, ja yhtenä kesänä sain kuukauden toimeentulotukea (vuokra piti maksaa ja palkka tuli vasta kesäkuun lopussa, mutta opintotukea ei enää kesäkuulta saanut). Se oli varsin rikas kuukausi minulle opintotukeen verrattuna, vuokrasumman lisäksi sain saman verran rahaa mitä normaalisti opintotukea kokonaisuudessaan. Hakeminenhan toki kaikkine paperikasoineen oli suoraan sanottuna vittumainen projekti, mutta kyllähän se kannatti..

Anonyymi

3.1.2012 21:49

Nostin toimeentulotukea ennen yliopisto-opintojeni alkua ja voin sanoa, että opintotukeen verrattuna elin suorastaan herroiksi! Minulla oli kova halu saada opiskelupaikka ja aloittaa opiskelu, mutta täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että aluksi oli erittäin vaikea totutella siihen, että piti tehdä sen mitättömän summan (opintotuki) eteen opintoja ja silti oli HUOMATTAVASTI vähemmän rahaa. En kirjoita tätä "norsunluutornista", vaan referoin ainoastaan omaa historiaani ja empiirisiä kokemuksiani. Miltei tonnin tulot romahtivat kahteensataanneljäänkymppiin. Kyllä se kirpaisi ja suorastaan vitutti.

Kaikki työttömät / toimeentulon varassa elävät nuoret eivät ole kapitalismin pyörän murskaamia viattomia uhreja, joita pitää loputtomasti ja idealismin kirkastamin silmin ymmärtää. Jonkun ryhmän sokea uhriuttaminen voi luoda toiseutta, eikä lisätä yhdenvertaisuutta. Kaikki toimeentulotukea nostavat eivät ole surkuteltavia yhteiskunnan alistamia marginaaleja, vaan osa on täysin vapaasti valinnut ns. vaihtoehtoisen elämäntyylin ja osaa hyvinkin taitavasti, jopa nerokkaasti luovia suosiaalisen turvaverkon syövereissä. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut niin helppoa ja huoletonta aikaa kuin parina välivuotenani, jolloin elelin "vapaaherrana". Oveluus ja äly vievät pitkälle opiskelussa, turvaverkoissa ja elämässä yleensäkin. ;)

Anonyymi

3.1.2012 22:44

Asuin olosuhteiden pakosta vähän aikaa kommuunissa, jossa yksi asukas oli toimeentulotuella elävä nuori mies. Lähes yhtä leveästi hän eli kuin minä, vaikka käyn ns. hyväpalkaisessa työssä. Viikko sitten hän lähti kolmen viikon lomamatkalle Australiaan!!!

Anonyymi

4.1.2012 00:05

Voisiko kuuluisan "tonnikalapurkin" käyttämisen lopettaa, jos halpaa ruokaa tarkoitetaan, tonnikala ei nimittäin todellakaan ole halpaa vaan kilohinta huitelee jossain 8,00€ tienoilla. Lohtakin saa tarjouksesta halvemmalla kuin purkkitonnikalaa.

Jos syö tonnikalaa säännöllisesti niin ei kannata ihmetellä, jos tekee tiukkaa taloudellisesti.

shiwan8

4.1.2012 13:45

No mutta, tuohan on samaa sarjaa kuin se, että "maahanmuutto nykymuodossaan rikastaa kulttuuria ja on sellaisena arvokasta" sekä se, että valtion turvallisuudesta vastaavien tahojen määrärahoja leikataan vuosi vuodelta.

Kyllähän nyt järkikin sanoo, ettei sosiaalipakolaisuus ole rikastamassa muuta kuin rikostilastoja (toisin kuin vaikkapa työperäinen maahanmuutto). Samalla on kohtuullisen autistinen aivoitus vetää varoja pois niiltä jotka pitävät parhaansa mukaan huolen ihmisten turvaliisuudesta ja siten antaa lisää tilaa rikollisuudelle.

Anonyymi

4.1.2012 13:58

"Vaikka Talous-sanomat ei lehtenä hääppöistä journalismia edusta..." Kirjoittaa kirjoittaja Cityn blogissa...

Anonyymi

4.1.2012 16:09

Eräs ystäväni elää toimeentulotuella ja saa tukia lähes 100e enemmän kuin minä täyttä opintotukea, asumislisää ja lainaa yhteensä. Toisinaan olen katkera kun ystäväni voi tehdä mitä lystää kun itse opiskelen täyspäiväisesti. Olen kumminkin tyytyväinen että opiskelen. Saan joku päivä parempipalkkaisen ammatin eikä minun ei tarvitse todistella tuloja/menoja sosiaalitoimistoon kuukausittain ja jos satun saamaa jostain rahaa sitä ei vähennetä tuistani. Lisäksi voin säästää rahaa ja lähteä vaikka reissuun.

Anonyymi

4.1.2012 17:17

En ole koskaan ymmärtänyt näitä ruikuttajia. Opiskelkaa, itseopiskelkaa, aloittakaa työura pohjalta, olkaa aktiivisia, verkostoitukaa, unohtakaa harrastukset, sosiaaliset menot yms. PANOSTAKAA URAAN ja jos sen jälkeen vieläkö väitätte, että ette pääse haluamaanne työhön ja kovaan palkkaan, niin todennäköisesti teissä on jotain vialla. Kaikki eivät valitettavasti ole luotuja menestymään tai edes pärjäämään hengissä. Ja jos joku väittää, että "kato en halua tuhlata elämääni uraan/työtä tekemällä/siihen valmentautumalla haluan myös nauttia elämästä sosiaalisista suhteista, lapsista, eläimistä yms.", niin kuolkaa pois. Miksi meidän muiden pitäisi auttaa teitä? Teitä ei silloin ole tarkoitettukaan tänne elämään. Kaikilta tällä pallolla vaaditaan uhrauksia, verta, hikeä ja kyyneleitä jos haluatte elää mukavasti. Vasta myöhemmin sitten voi nauttia raskaan työn hedelmistä. T. Yrittäjä

shiwan8

4.1.2012 18:34

^ Tuo kuulostaa lähinnä työnarkomaanin puheilta. Toki on totta, että yrittämättä ei voi edetä, mutta ei ole kovin tervettä lakata elämästä ja alkaa korvata sitä aikaa tekemällä työtä.

Jokainen kuitenkin tavallaan.

Anonyymi

4.1.2012 20:02

"Eräs ystäväni elää toimeentulotuella ja saa tukia lähes 100e enemmän kuin minä täyttä opintotukea, asumislisää ja lainaa yhteensä. Toisinaan olen katkera kun ystäväni voi tehdä mitä lystää kun itse opiskelen täyspäiväisesti. Olen kumminkin tyytyväinen että opiskelen. Saan joku päivä parempipalkkaisen ammatin eikä minun ei tarvitse todistella tuloja/menoja sosiaalitoimistoon kuukausittain ja jos satun saamaa jostain rahaa sitä ei vähennetä tuistani. Lisäksi voin säästää rahaa ja lähteä vaikka reissuun."

Jep, tämä asia ei mahdu myöskään meikäläisen kalloon. Hakemalla opiskelemaan saa VÄHEMMÄN TUKEA kuin jäämällä kotiin dokaamaan. Tuskin motivoi kauheasti opiskelemaan niitä joilla ei muutenkaan opiskelu syystä tai toisesta maita.

Myöskään satunnaisen työnteon ei pitäisi vaikuttaa saatuihin opinto- ym. muihin tukiin negatiivisesti vaan nuoria pitäisi kannustaa opintoihin ja työntekoon, ei rangaista tukia leikkaamalla.

Anonyymi

5.1.2012 11:07

Mä ainakin tunnen ihmisiä kaikista noista tyypeistä joita kiusausko mainitsi.
Ja tosiaan se on totta että sossusta saa enempi rahaa kuin opintotuki on, aika monta tuttua myös sellaista jotka ei nimenomaan halua lähteä opiskelemaan koska perseellään istuessa tienaa paremmin.
Työtä (ainakin ns parempaa sellaista) saa lähinnä suhteille. Ainakin itse sain. Siitä eteenpäin se on sitten oman työn takana että pääsee myös etenemään.
On ihan turha sanoa Helveen kommentteja eliitin sivalluksiksi, kyllä se on ihan tosielämää että näitä keissejä löytyy.

pleaser

5.1.2012 12:01

Tässä mainio tarina amerikkalaisesta yrittäjyydestä ja elämänarvoista:
http://hidastaelamaa.fi/2011/01/tarina-kalastajasta-ja-liikemiehesta/

Anonyymi

5.1.2012 13:50

^ Mielestäni tuo on huono tarina. Se on klassinen useasti toistettu veisu jossa romantisoidaan köyhempien maiden ihmisten yksinkertaista elämää. Mutta totuus on juuri päinvastoin. Heidänhän on nimenomaan tehtävä paljon ja rankkaa fyysistä pärjätäkseen ylipäänsä hengissä. He tekevät työtä säässä kuin säässä, sairaana tai terveenä. Heillä ei ole yhteiskunnan turvaa jos sääolosuhteet vievät sadon, tuhoavat veneen tms. He elävät vähemmän aikaa ja jos sairastuvat vakavasti yleensä myös kuolevat siihen. Kun he ovat olosuhteisiinsa syntyneet eivät he parempaa osaa kaipaakaan. Onko tuon tarinan kalastaja onnellisempi kuin minä? Hän voi olla onnellinen, koska ei tiedä paremmasta. Minä tiedän minkälaista hänen elämänsä on, hän tuskin voi kuvitellakaan minkälaista minun elämäni on. En vaihtaisi omaan elämääni hänen elämäänsä mistään hinnasta. Työn tekeminen ja sen myötä rahan saaminen on tarjonnut minulle vaihtoehtoja joita hänellä ei koskaan tule olemaan. T. Yrittäjä

Anonyymi

5.1.2012 18:19

Ainakin itse tunnen/tiedän useampia lomailijatyöttömiä. Jotain varastohommia 10kk vai mikä se raja on nykyään ja sit pari vuotta ansiosidonnaista. Sit ku uhkaa mennä peruspäivärahoille ni katellaan taas hommia.

Sit on noi elämäntapatyöttömät, joita kiusausko tuolla kuvaili. Kun sossusta/kelalta saa saman verran tai jopa enemmän ku minimipalkkaa aloilla joihin ei koulutusta vaadita ni miksi tehdä töitä?

Ratsuritari

5.1.2012 18:47

Hyvin sanottu, Yrittäjä. Ehkä tässä pointtina on se vaihtoehtojen määrä. Työskentelemällä kovasti elämässä voi aina palata kalastajan asemaan. En halua provosoida ja luoda vastakkainasettelua. Olen yksinhuoltajan lapsi köyhistä oloista, mutta olen myös menestynyt yrittäjä. Elämä on minulle antanut mahdollisuuden todeta tämä tosiasia, että elämässä tärkeimmät asiat ovat todella sitten kuitenkin ne asiat, joita rahalla ei saa. Mutta ihan yhtä tärkeätä on käydä hakemassa ne asiat, mitä haluaa ja kokemassa ne, ja sen jälkeen ei tartte jossitella, nöyryyttää itseään. Elämältä saa sen, minkä haluaa.

Anonyymi

6.1.2012 01:44

Raha ei tunnu myöskään olevan motivaattori monelle. Jos menee vaikka työelämävalmennukseen, saa 9e päivässä kulukorvausta. Kuukaudessa työttömän kassa pulskistuu vajaan parisatasen verran. Tätä tuloa sossu taas ei ota huomioon toimeentulotukea haettaessa, eli plussalle siinä jää. Silti jotkut ei vain motivoidu lähtemään vaan toteavat "vittu tolla rahalla en kyl viitti..."
Monesti myös työpäivän pituus voi olla naurettavan lyhyt eli 4 tuntia, silti ylläpitokorvaus on sama.
Eli työmarkkinatuki jos vaikka on se 400e plus siihen vajaa parisataa ekstraa mut ei motivoi silti? Saa kuitenkin toimeentulotukea ja asumistukea myös... Voi voi.

Eräs virkamies totesi kerran että kun ihminen tarpeeks pitkään on tekemättä mitään, ei niille ole enää tarjota palveluja työkkäristä. Onneksi en itse kuulu siihen joukkoon, jotka vielä kolmevitosina rakentelee pilvilinnoja duuneista, joita niille ei kukaan anna, koska työhistoria on vajaan 15 vuoden ajalta tyhjä.

Anonyymi

6.1.2012 02:59

Ikää 24, pohjalla peruskoulu, toisen asteen koulutuksen olen keskeyttänyt 3 kertaa, oikeaa työkokemusta vajaa vuosi plus muutaman kuukauden työharjoittelut. Masennusta sairastettu 10+ vuotta. Yrittäessäni hakea hoitoon vuosi, pari sitten en päässyt koska on "enää" lievä masennus jäljellä. Lääkäri vaihtui ja nyt vuorossa on oikean psykiatrin etsintä. Oloni on pilvissä leijailua mitä se oli verrattuna pahimpaan masennusjaksoon. Pitkään ajattelin sen olevan ohimenevää ja teininä ajattelin sen kuuluvan siihen ikään. Kerran isäni ehdotti ammattiapua ja parin viikon päästä hän teki itsemurhan, siitä alkoi uusi alamäki johon liittyivät myös monet muut syyt. Minua voisi kaiketi sanoa syrjäytyneeksi sillä sosiaalinen kanssakäyminen pelottaa ja kuluttaa. Introverttius vituttaa eniten sillä siihen en voi itse vaikuttaa (yritetty on), vaikka viettäisin mukavan päivän ystävien kanssa menee siitä palautumiseen kaksi.

Toimeentulotuki, tai lähinnä perusteet miten sitä jaetaan, ovat täysi vitsi. Ensikotiin muuttaessa toinen saa pari tonnia huonekaluihin joilla tietysti ostetaan taulutelkkoja yms., toinen saa vaivalla vinguttua itselleen satasen jotka menevät välttämättömyyksiin. Kaveri ryyppää vahingossa vuokrarahansa, soittaa sossuntädille ja saa toisen satsin samantein tililleen. Usein tuntuu että olisi paljon helpompaa heittäytyä kokopäiväiseksi juopoksi yhteiskunnan avoimeen syliin, sillä tällaisella asenteella vaikuttaisi sossussa asioiminen käydä jopa helpoksi (harmi etten juo, polta tai muutenkaan koske päihteisiin). Jos edes vihjaat että et nauti työttömänä olosta ja jatkat töiden etsimistä syynätään kaikki tekosi hyvin tarkkaan.

Työkkärissä on pakko ravata vähän väliä, oikeita töitä sieltä en ikinä ole saanut mutta kursseille - joista ei voi kieltäytyä - laitetaan vähän väliä. Jokaisella kurssilla myöskin tehdään CV huolimatta siitä, onko sellainen jo ennestään olemassa tai siitä, että osaisit tehdä sellaisen omin avuin ja valita oikeat sanamuodot hieman maalaisjärkeä käyttämällä vaikkei äidinkielen virtuoosi olisikaan. Itse nettisivun muotoon koodamaani, suunnittelemani, piirtämäni ja kirjoittamani on ainoa CV jolla töitä on herunut. Se on helppo käskeä töihin kun jo 3-4 vuotta sitten pikkuiselle kioskille hakiessani oli naisella jo haastatteluni aikoihin halukkaita 2 cm hakemusnivaskan verran. Jos ei ole suhteita, 10 vuoden työkokemusta tai todella hyvää tuuria, ei ole töitäkään. Ensimmäistä työpaikkaani sain hakea 9 kuukautta, pääsin osa-aikaiseksi, puolen vuoden päästä palkattiin yksi lisää täysin tunnein ja vakituiseksi.

Yhteishaussa on pakko hakea keväällä ja syksyllä riippumatta siitä löytyykö kiinnostava ala vai ei (syksyn haussa on vain murto-osa kevään hakupaikoista). Jos et mene pääsykokeeseen tai kieltäydyt opsikelupaikasta, tivaa työkkäri syytä ja jos se ei juuri sitä käsittelijää satu miellyttämään niin pahimmassa tapauksessa loppuu tuet kokonaan. Henk. koht. mieluummin kieltäydyn paikasta milloin miltäkin alalta, kun aloitan koulun jättääkseni sen samantien kesken. Säästyy aikaa, rahaa ja vaivaa kaikilta. Niin ja Kelalle ei riitä koulun keskeyttämisen syyksi masennus, mikäli siitä ei ole lääkärin lappua. Onnea vaan yritykseen päästä psykiatrille koulun lopettamisen jälkeen.

Poikaystävälläni on koulutus ja hän on tehnyt oman alan töitä, mutta haluaa vaihtaa alaa eikä vielä tiedä mitä haluaisi tehdä. Hän on nyt työtön ja omien sanojensa mukaan nauttii siitä eikä turhia stressaa. Hän on minua nuorempi joten uskon, että hänen mielensä tulee aikanaan vielä muuttumaan mikä olisi vain hyvä asia. Minua ahdistaa. Ainoa positiivinen puoli jonka työttömyydessä näen, on ajankäyttö haluamallaan tavalla eikä siitäkään ei ole paljoa iloa jos ei ole varaa harrastaa mitään. Koen jatkuvaa painetta siitä, että minun pitäisi saada aikaan jotain kun olen jatkuvasti kotona, mutta en yritä edes aloittaa koulua lopettaakseni sen taas ennen kuin saan pääkoppaani selkoa ammattilaisen avulla. Tahdon takaisin kouluun mutta se pelottaa myös taloudelliselta kantilta, en tiedä miten tulisin toimeen pelkällä opintotuella.
Tahtoisin kuvitella että olen aika jalat maassa -tyyppi työpaikan odotuksien suhteen enkä etsi utopistista paikkaa joka olisi 24/7 euforiaa. Olisi silti mukava tulevaisuudessa tehdä työtä johon taitoni riittävät ja alalla josta olisin edes rahtusen kiinnostunut. Onko myös väärin pyytää että täyden työpäivän jälkeen työ jäisi työpaikalle ja saisi loppupäivän käyttää omin ehdoin? Ehkä meistä kaikista ei ole yrittäjiksi (terveisiä vain Anonyymille 17:17).

Varmasti on niitäkin jotka jäävät tietentahtoen työttömäksi. Jos saa asumisensa sumplittua sopivasti tai pimeitä tuloja, pärjää varmasti hyvin ja jää aikaa sosiaalisoitumiseen tai itsensä kehittämiseen. En siltikään ymmärrä miten pelkällä toimeentulotuella tehdään Australianmatkoja. Ehkä syön liikaa tonnikalaa.

Masa190

7.1.2012 13:49

Juu varmasti nuoret just nimenomaan haluaa elää vallan lokoisasti sillä huimalla vuokra+sähkö+400€/kk sossutuella.

Muistan miten mahottoman makoisaa se oli kun ei voinut käyttää ikinä rahaa mihinkään ja ulkomaanmatkoista voi vain haaveilla.

Anonyymi

7.1.2012 14:28

Pääkaupunkiseudulla jokainen, joka töitä haluaa niitä myös saa. Työttöminä ovat vain mielenterveysongelmaiset ja tapatyöttömät. Tämän olen todennut nykyisessä työssäni, johon kuuluu myös rekrytointia. Itse arvostan kaikkea työkokemusta, oli se samalta alalta tai ei. Ne, joiden työhistoria on tyhjä sivu herättävät kysymyksiä. Toki, jos odottaa pääsevänsä heti helppoon ja hyväpalkkaiseen työhön voi pettyä. Ne, jotka ovat tajunneet ensin aloittaa pienempipalkkaisesta työstä ja ovat pestinsä kunnialla hoitaneet, ovat päässeet (monesti nopeastikin) etenemään. Ne, jotka edelleen odottavat kutsua Fortumin toimitusjohtajan tehtävään itkevät tällä palstalla.

Suhteilla en ole yhtään työpaikkaa saanut, koska sellaisia ei ole. Pätkätöitä olen tehnyt 7 vuotta, vaihtanut työnantajaa aina kun edellinen pätkä ei ole poikinut uutta, mutta silti hoitanut työni tunnollisesti. Tästä kiitos seisoo, sillä kaksi vakituista pestiä on jo takana, molemmista olen itse irtisanoutunut parempaa työtä tarjottaessa. Omalla kohdallani koulutus ei ole ratkaissut vaan oma työnteko.

Seppo

17.1.2012 03:54

Itse olen 36-vuotias ja muistan ajat kun sain nuorempana toimeentulotukea. Ei todellakaan kiinnostanut mennä töihin kun oli paljon velkojakin ulosotossa. No mielestäni toimeentulotuella elää varsin mainiosti ja onnellisempaa elämää, kuin jos opiskelisi. Saa tehdä mitä tahtoo eikä ole pakko tehdä mitään. Nykyään en enää joudu sosiaalitoimistossakaan käymään, kun vuonna 2005 aloitin ahkeran kannabiksen viljelyn omaan käyttöön ja tuli kannabispsykoosien takia monta mielisairaalareissua. Se oli hyvä juttu, sillä mielenterveydellisistä syistä minulle myönnettiin ihan mukava työkyvyttömyyseläke. Jos minulla ei eläkkeestä menisi joka kuukausi yksi kolmasosa ulosottoon, niin voisin sanoa eläväni hyvin onnellista elämää. Rahaa jää viinanjuontiinkin, en joutunut odottelemaan eläkettä eläkeikään asti ja jos nyt vain maltan olla laittamatta hampun siemeniä multaan lampun alle kasvamaan, niin minun ei myöskään mielisairaaloihin tarvitse palata. Eläkkeestäni jää suunnilleen yhtä paljon rahaa käyttöön kuin toimeentulotuella eläessä, mutta eläke tulee joka kuun ensimmäinen päivä, ilman että tarvitsisi sosiaalitoimistossa asioida ja papereita täytellä. Olen varsin onnellinen ja kohtalaisen hyvin toimeentuleva 36-vuotias eläkeläinen. Ihanaa että saa tehdä mitä tahtoo tai vaikka yksinkertaisesti olla tekemättä yhtään mitään. Ps. Vähän syön tonnikalaa. Hyvänmerkkiset tonnikalapurkit tulevat kalliiksi. Mut viinapulloihin rahat silti aina välillä onneksi riittävät.

Anonyymi

16.7.2012 19:02

Suurin tabu on tietenkin se, että monet nuoret ovat oivaltaneet, mistä tässä yhteiskunnassa on kyse, ja jääneet sen takia suosiolla työelämän ulkopuolelle. He eivät ole laiskuuttaan työttömiä, eivätkä työttömiä vasten tahtoaan. He ovat työttömiä, koska tiedostavat, uskaltavat tiedostaa, mistä tässä työyhteiskunnassa on kyse.

nimimimi

25.9.2014 23:15

Vuonna 2011 näyttää olleen jokin suuri köyhien vastainen vihakampanja. Lehdissä alkoi olla juttuja työttömistä, jotka nostavat tonnikaupalla rahaa sossusta ja kävelvät nauraen pankkiin. Uudessa Suomessa oli esimerkiksi juttu, jonka mukaan kuka tahansa saa kolme ja puoli tonnia, kun vain kävelee sossuun ja pyytää. "3562€/kk ilman veroja työttömälle - näin se käy keneltä tahansa". Kun juttua lukee pidemmälle, tulee vastaan kiinnostava yksityiskohta, eli tieto siitä, mihin tuo kieltämättä huimalta tuntuva summa perustuu:

"Yhdeksän lapsen yksinhuoltajaäiti sai viime syksynä sosiaaliavustuksina yhteensä 3 562 euroa kuussa."

Tonnien sosiaalietuuksien saaminen onnistuu "keneltä tahansa", koska kaikillahan meistä pyörii kotona vähintään yhdeksänpäinen lapsiparvi!