Uskonto herätti keskustelua jopa kirjoituksissa, jotka eivät koskettaneet uskontoa edes etäisesti. Tällä kertaa jätän uskonnot rauhaan, keskityn agnostisismiin.
Agnostisismista on useampia haaroja, joista yksi sisältää lähinnä ajatuksen, ettei yksilö tiedä tai ole kiinnostunut jumalan olemassaolosta. Minä en puhu heistä, vaan vahvan agnostismin kannattajista. Vahvan agnosistismin mukaan mukaan jumalan olemassaolosta ei voi sanoa juuta eikä jaata, koska olemassaolosta ei voi tietää. Minusta agnosistismi tarkoittaa nimenomaan vahvaa agnosistismia. On aika outoa kutsua uskonnolliseksi suhtautumiseksi tai maailmankatsomukseksi agnosistismia, jossa yksilö ei tiedä eikä ole kiinnostunut asiasta. Jos ajatusta soveltaa laajemmin, niin jo saatiin roppakaupalla uusia maailmankatsomuksia. Minä en tiedä tai edes ole kiinnostunut peräpuikoista. Mikä on maailmankatsomukseni nimi?
Vahva agnostisismi on ateismin täysin munaton versio. Jos agnostikko uskoisi jumalaan, hän epäilemättä tunnustautuisi teistiksi. Hän voisi sanoa, ettei tiedä tai että jumalan olemassaolo ei häntä liikuta. Mutta hän ei tee vain niin, vaan menee uudelle tasolle - että asiasta ei periaatteessakaan voi tietää mitään.
Agnostikko voi todeta, ettei yliluonnollisista ilmiöistä voida saada tietoja luonnontieteen menetelmin, ja onkin osittain oikeassa. Yliluonnolliset ilmiöt ovat jo määritelmän mukaisesti olla luonnontieteiden tavoittamattomissa, mutta niiden vaikutukset eivät. Jos telepatia on totta, sen vaikutukset voidaan helposti osoittaa, ilman että osataan vielä sanoa mitään siitä, millä mekanismilla telepatia toimii. Jos yliluonnollinen ilmiö on olemassa, mutta sillä ei ole mitään havaittavaa vaikutusta mihinkään, on tilanne täsmälleen sama kuin että ilmiötä ei ole olemassa. Occamin partaveitsi ohjaa valitsemaan yksinkertaisemman selityksen.
En ole löytänyt agnostikkoa, joka olisi agnostisismi yltäisi muualle kuin jumalan olemassaoloon. Johdonmukaisen agnostikon pitäisi todeta menninkäisistä, keijukaisista, horoskoopeista ja kummituksista samoin kuin jumalasta: "ei voi tietää". Agnostikko on agnostikko vain sellaisten yliluonnollisten asioiden suhteen, joiden olemassaoloon merkittävä joukko muita ihmisiä uskoo. Hänen agnostisminsa on seurausta siitä, että hän ei halua ärsyttää muita. Uskovaiset kun tuppaavat herkästi ärsyyntymään uskon väitteiden kyseenalaistamisesta. Agnostikon ei tarvitse sanoa lohikäärmeistä, ettei niiden olemassaolosta voi tietää, koska kukaan ei loukkaannu adragonismista. On yksi asia olla sanomatta asioita, joiden tietää loukkaavan kuin ottaa koko maailmankuvakseen näkemys, ettei tarvitse sanoa kantaansa.
Sekään ei agnostikkoa pelasta, jos hän sanoisi, ettei menninkäisten olemassaolosta voi tietää. Aistiemme tarjoama rajallinen tieto ja havaintojemme subjektiivisuus ei suo varmuutta tulkintamme oikeellisuudesta. Mutta kun katsotaan käyttäytymistä, on aistien välittämä tieto ja havaintojen subjektiivisuus agnostikollekin äärettömän arvokasta. Jos tulee ristiriita aistien ja maailmankuvan kanssa, aistit voittavat aina.
Myy agnostikolle auto. Hopeanharmaa Mersu, vuosimallia 2001, hyvässä kunnossa. Ostaja pyytää varmasti nähdä auton. Sano, että tuossahan tuo on, vaikket ehkä sitä näekään. Hän varmasti katsoo sinua huuli pyöreänä. Nyt voi muistuttaa häntä maailmankatsomuksestaan. Eihän agnostikko voi luottaa aisteihinsa. Mistä hän tietää, ettei vain kuvittele autoa olemattomaksi? Mistä hän tietää, etteivät hänen silmänsä valehtele? Mistä hän tietää, etteivät hänen aivonsa tulkitse silmien välittämiä viestejä väärin? Eihän hän voi olla edes varma siitä, että sinua on olemassa! Hän ei voi tietää, että hänellä on rahaa maksaa auto, puhumattakaan siitä, että kukaan muu näkisi tällä rahalla minkäänlaista arvoa. Kun kysymyksessä on muutakin kuin konfliktin välttäminen, ei agnostikolle tule mielenkään kyseenalaistaa aistejaan.
Rationaalinen ateisti uskoo jumalaan, kun hänelle tarjotaan siitä pätevät todisteet. Uskovainen ei vaihda uskoaan todisteiden puutteessa eikä olemassaolemattomuutta voi varmuudella todistaa, mutta silti uskovainenkin yleensä ainakin harkitsee todisteita. Agnostikko taas, jos hän on johdonmukainen, on kaikkein fiksoutunein näkökannassaan. Eihän agnostikko voi antaa todisteille painoa, sillä kaikki ne ovat päätyneet tietoisuuteemme aistiemme kautta. Koska yliluonnollisen olemassaolosta ei voi tietää, edes periaatteessa ei ole todistetta, joka häneen vaikuttaisi. Agnostikko yrittää tasapainoilla kahden näkökannan välissä, mutta samalla lukitsee itsensä asemaan, josta ei pääse pois - ja jossa ei oikein voi ollakaan, jos aikoo käyttäytyä johdonmukaisesti ajatusmaailmansa kanssa.
Tähän kirjoitukseen ei voi kommentoida yksikään johdonmukainen agnostikko, sillä hän toki kyseenalaistaisi aistiensa välittämän tiedon ja subjektiivisen kokemusmaailmansa. Epäjohdonmukaiset agnostikot toki voivat minut haukkua.
40 kommenttia
Anonyymi
1.2.2011 17:22
Aapo takaisin filosofiantunnille tarkistamaan mitä se agnostisismi taas tarkoittikaan. Aistien välittämän tiedon kyseenalaistaminen ei liity siihen mitenkään. Descarteskin kyseenalaisti aistien välittämän tiedon ja uskoi silti Jumalaan. Juuri tän takia suomalainen journalismi on kriisissä. Kuka tahansa toimittaja voi kirjoittaa ihan mitä huvittaa, vailla alkaallisintakaan substanssia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
1.2.2011 18:32
Ja kuka tahansa kommentoija voi kommentodia ihan mitä huvittaa, vailla alkellisintakaan substanssia. Juuri tuon takia kommenttipalstat ovat kriisissä.
Agnostisismilla on monta tyyppiä, joista yhden mukaan yliluonnollisest ei periaatteessakaan voi saada tietoja. Toinen korostaa aistien rajoittuneisuutta. Kolmannen mukaan jumalasta pitää olla selkeä määritelmä ennen sen olemassaolon toteamista. Ja on niitä muitakin.
Ja toki sitä voi kyseenalaistaa aistitiedon ja silti uskoa jumalaan. Onko kukaan muuta väittänytkään? Ei kyse ollut uskosta jumalaan vaan siitä, kuinka kyseenalaistaa aistitiedon ja silti luottaa aisteihinsa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.2.2011 19:11
Okei Aapo. Palautit osan journalistisesta kunniastasi. Alkuperäisessä tekstissäsi et kuitenkaan maininnut mitään agnostikkojen monista tyypeistä, vaan niputit kaikki yhteen kuten kolmevuotias, joka luulee että kaikki autot ovat punaisia, koska isinkin ooppeli on.
Otsikkosi on sen sijaan onnistuu kohtuullisesti tarkoitushakuisella provosoinnillaan. Tosin vielä varmemmin saisit anonyymit oman elämänsä sankarit kommentoimaan tekstejäsi, jos osaisit yhdistää jotenkin agnostisisimin ja tissit.
Sitä odotellessa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.2.2011 19:38
taidan olla epäjohdonmukainen agnostikko. Jos mä en nyt käy tätä juttua läpi syvemmin, niin en koe ongelmaa olla ns. varovainen uskossa/suuntautunut agnostiikkaan. Monestikaan ääripäät eivät tarjoa kovinkaan järkeviä vaihtoehtoja, toisaalta keskitie antaa sijaa loputtomalle jahkailulle (esim. agnostikot).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
1.2.2011 20:39
Hyvää iltaa.
Saatan toki olla väärässäkin - ja jos olen, kertokaa lukijat minulle perusteluinenne, missä kohtaa menin pieleen, kiitos - mutta mun mielestä sä Aapo vedät nyt logiikan vähän vinksalleen, ellet kokonaan nurin. Sun kirjoitukset menee hiukka samaan suuntaan kuin "jollet ole puolesta, olet vastaan" tai "jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa".
Todellisuudessa joihinkin asioihin ei vain haluta ottaa kantaa, koska ei tarvitse, ei kiinnosta, ei ole pakko etc. Agnostismi on oma näkemykseni koko jumala-aiheeseen, vaikka isovanhempani olivat uskovaisia ja kävin peruskoulussa uskonnontunneilla et:n sijasta. Jos johonkin on uskottava, niin uskon luontoon ja ihmiseen, tai vaikka vain itseeni ja kykyihini - tosin noistakin aiheista minulla on jonkinlaista tietoa, joten uskoni ei perustu ihan vain tyhjään.
Mitä taas tulee menninkäisiin, niin nehän ovat osa kansantarustoa. Et kai oikeasti lähde siitä, että niitä on olemassa tai että asia pitäisi niputtaa samaan pakettiin niin laajan käsitteen kanssa kuin kristinusko tai uskonnot ylipäätään?
Korjaathan, jos ymmärsin jonkun sun ajatuksen pieleen ja kirjoitinkin aiheen vierestä. Jotenkin vain tuo munattomuus-sana raapaisi pintaa, koska ilmaisu on mielestäni leimaava ja aiheeton, paitsi tietysti subjektiivisena näkemyksenä, joka perustuu suurilta osin mutuun ja emootioihin. Kiitos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
1.2.2011 21:06
"Todellisuudessa joihinkin asioihin ei vain haluta ottaa kantaa, koska ei tarvitse, ei kiinnosta, ei ole pakko etc."
Varmasti. Eikä ole lainkaan pakko. Huomaa kohta kolmannesta kappaleesta: "Hän voisi sanoa, ettei tiedä tai että jumalan olemassaolo ei häntä liikuta. Mutta hän ei tee vain niin, vaan mee uudelle tasolle - että asiasta ei periaatteessakaan voi tietää mitään." Kirjoitin siis nimenomaan siitä, ettei yliluonnollisesta voi sanoa mitään, en siitä, etteivät uskonnolliset tai muut yliluonnolliset aiheet kiinnosta.
Agnostisismiin kuuluu myös haara, jonka idea on "en tiedä". Sitä kutsutaan agnostiseksi ateismiksi, jota ilmeisesti sinä edustat. Kirjoitin lähinnä toisesta haarasta, jota kutsutaan vahvaksi agnostismiksi. Sen mukaan kukaan ei voi tietää asiaa, ja tätä perustellaan sekä havaintojemme rajallisuudella että kokemuksemme subjektiivisuudella.
Toki on ihmisiä, jotka kutsuvat itseään agnostikoiksi, mutta joiden suhtautuminen on lähinnä "evvk". Siksi määrittelin alussa, mitä tarkoitan agnostisismilla - että se ei ole (vain) kiinnostumattomuutta, vaan väitettä, ettei asiasta voi tietää. Monet ovat ottaneet kannakseen agnostisismin, koska eivät usko mutteivät halua kieltääkään, tai että asia ei jaksa liikuttaa. Tällöin kyse on nimenomaaan agnostisesta ateismista, ei vahvasta agnostismista, jota kirjoitukseni käsitteli.
"Et kai oikeasti lähde siitä, että niitä on olemassa tai että asia pitäisi niputtaa samaan pakettiin niin laajan käsitteen kanssa kuin kristinusko tai uskonnot ylipäätään?"
(Vahva) agnostisismi ei kohdistu vain uskonnollisiin aiheisiin. Jos yhdestä yliluonnollisesta ei voi tietää, ei voi toisestakaan. Noita asioita siis yhdistää se, että ne ovat yliluonnollisia, ja jos mistään yliluonnollisesta ei voi tietää, ei voi näistäkään. Mutta vahva agnostikko "tietää" yhdestä ja kieltää kenenkään voivan tietää toisesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.2.2011 22:24
Eipä mulla muuta, mutta tuo otsikko on täyden kympin arvoinen!
Terveisin rationaalinen ateisti
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.2.2011 01:46
Aapo, puit jotakuinkin täysin sanoiksi omat ajatukseni asiasta.
"Mitä taas tulee menninkäisiin, niin nehän ovat osa kansantarustoa. Et kai oikeasti lähde siitä, että niitä on olemassa tai että asia pitäisi niputtaa samaan pakettiin niin laajan käsitteen kanssa kuin kristinusko tai uskonnot ylipäätään?"
Menninkäiset, peikot, lohikäärmeet ym. ovat olleet uskonnoissa (muinaiset viikinkien mytologiat) jo kauan ennen kristinuskoa. Tänä päivänä, jos joku sanoo uskovansa lohikäärmeisiin hänet passitetaan hoitoon, mutta jos sanoo uskovansa jumalaan taivaassa, se on täysin hyväksyttävää. Ymmärrätkö miksi tämä saattaa olla monien mielestä hyvin epäloogista?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aki
2.2.2011 09:41
Muuten hyvä kirjoitus, mutta asiasisällön puolesta ihan pieleen. Diablesse tuossa käsittelikin valheellisen kahtiajaon "puolesta" ja "vastaan" -leireihin siltä osin, että siinä välissä on aika laaja harmaa "EVVK"-alue.
Vaan entä miten tuohon munattomien karsinaan sopii mielestäsi esimerkiksi minun kaltaiseni kummajainen: teistinen agnostikko, jonka perusteesi on "En voi tietää, mutta haluan uskoa."? Sama pätee [j,J]umal[a, ie]n olemassaolon lisäksi myös siihen mukaan vetämääsi aistihavaintojen todistettavuuteen: en voi mitenkään olla varma siitä, etten todellisuudessa ole virtuaalimaailmaan johdotettu aivo lasitankissa. Jos olisin, virtuaaliympäristö tuskin tarjoaisi minulle mitään keinoa tilanteen toteamiseen.
Järjestelmän ulkopuolisista asioista, joihin maailmankaikkeudesta puhuessa katson Jumalan tai jumalien kuuluvan, ei ole mahdollista saada tietoa järjestelmän sisältä käsin. Tuntemamme maailmankaikkeuden ulkopuolella voi vallan hyvin olla myös maahisia ja lohikäärmeitä, me vain emme pysty havaitsemaan niitä.
Esimerkiksi horoskoopit sen sijaan ovat falsifioitavissa oleva ilmiö: jos en ennustuksesta huolimatta kohtaakaan tänään tummaa muukalaista, horoskooppi oli (jkokemukseni mukaan, tässä todellisuudessa) selvästi väärässä. Samoin telepatia kuuluu ilmiöihin, jotka toimi(si)vat havaintomaailmamme sisäpuolella; näin ollen, jos emme pysty havaitsemaan telepatian vaikutuksia, on perusteltua olettaa, ettei se omassa todellisuudessamme toimi.
Mikään ei silti estä minua toimimasta tavalla, joka saamani informaation perusteella vaikuttaa järkevältä, perustuen siihen minkä olen valinnut parhaaksi oletukseksi vallitsevasta tilanteesta. Olen esimerkiksi päättänyt käyttäytyä siten, kuin havainnoimani ympäristö olisi konkreettinen fyysinen todellisuus. Tietysti tähän vaikuttaa se, että subjektiivisesti koen kyseisen toimintamallin hyödylliseksi: esimerkiksi autojen olemassaolon kyseenalaistaminen johtaisi -aiempien subjektiivisten kokemusteni perusteella- erittäin epämukaviin seuraamuksiin katua ylittäessä.
Jotenkin nyt tuntuu, että tässä on vakaumuksellinen (a?)teisti lähtenyt tarkoitushakuisesti suomimaan itseään ärsyttävää ilmiötä perehtymättä siihen kovinkaan tarkasti.
Eli TL;DR -tiivistelmänä: "Obvious troll is obvious."
P.S. Oikeesti, Aapo: kielioppi ja oikeinkirjoitus. Esimerkiksi "näyttäytyy rationaaliselta toiminnalta" on aika räikeä esimerkki sijamuotovirheestä.
Vastaa kommenttiin(Nyt voit sitten halutessasi takertua tähän yksittäiseen asianvierustaan ja sivuuttaa itse kirjoituksen sisältöä koskevat argumentit kokonaan. Ole hyvä.)
Vastaa kommenttiin
Aapo Puskala
2.2.2011 13:00
"Muuten hyvä kirjoitus, mutta asiasisällön puolesta ihan pieleen. Diablesse tuossa käsittelikin valheellisen kahtiajaon "puolesta" ja "vastaan" -leireihin siltä osin, että siinä välissä on aika laaja harmaa "EVVK"-alue."
Korostin kirjoituksen alussa, että puhun nimenomaan vahvan agnosistismin kannattajista. Muokkasin alkua ja painotin tätä lisää. Minusta on itse asiassa aika outoa kutsua maailmankatsomukseksi tai uskonnolliseksi suuntutumiseksi sitä, että yksilö ei tiedä, ei välitäkään tietää eikä aihe kiinnosta häntä. Puhun nimenomaan vahvasta agnosistismista, jossa ytimenä on se, että jumalan olemassaolosta ei voi tietää.
"Vaan entä miten tuohon munattomien karsinaan sopii mielestäsi esimerkiksi minun kaltaiseni kummajainen: teistinen agnostikko, jonka perusteesi on "En voi tietää, mutta haluan uskoa."?"
Miksi et voi tietää? Oletko johdonmukainen, ja sovellat samoja sääntöjä muuhunkin tietämiseen? Esimerkiksi, voitko tietää paremmin metsänhenkien kuin jumalan olemassaolosta? Jos voit, millä perusteeella?
"Sama pätee [j,J]umal[a, ie]n olemassaolon lisäksi myös siihen mukaan vetämääsi aistihavaintojen todistettavuuteen: en voi mitenkään olla varma siitä, etten todellisuudessa ole virtuaalimaailmaan johdotettu aivo lasitankissa. Jos olisin, virtuaaliympäristö tuskin tarjoaisi minulle mitään keinoa tilanteen toteamiseen."
Kyllä. Mutta tuo on loppujen lopuksi vain kiertelyä. Sinä käyttädyt nyt ikään kuin olisin olemassa, ikään kuin tietokoneesi olisi olemassa, ikään kuin viestisi olisi ymmärettävää kieltä ja että ymmärtäisin sen jne. Kaikkiin, ihan kaikkiin väitteisiin sisältyy jo oletuksena ajatus, että niiden perusteena oleva tieto on tullut tietoisuuteemme aistien ja subjektiivisen havaitsemisjärjestelmämme kautta. Rohkenen olettaa, että et kuitenkaan kyseenalaista muita havaintojasi samalla tavalla.
Jos kysyn sinulta onko jumalaa olemassa, vastaat ilmeisesti "en voi tietää". Jos kysyn, onko tuossa omena, katsot minua varmaankin vähän hölmistyneenä ja osoitat omenan. Huomaatko, kuinka erilaisin kriteerein suhtaudut asioiden totuusarvoon? Jumalan suhteen edellytät täydellistä, absoluuttista varmuutta, vaikka sitä ei voi mistään koskaan saavuttaa. Tässä se ydin onkin: jumalan olemassaolon totuusvaatimus nostetaan niin korkealle, ettei sitä voi koskaan saada, joten ei tarvitse sanoa asiata mitään. Ja samaan hengenvetoon isketään melkein mistä tahansta muusta asiastat "faktat pöytään". Jostain syystä et uskalla/voi/halua arvioida jumalan/jumalien olemassaoloa, ja piiloudut ylikorkean totuusvaatimuksen taakse. Miksi? Liittyykö vastaus kirjoituksen otsikkoon jotenkin?
"Järjestelmän ulkopuolisista asioista, joihin maailmankaikkeudesta puhuessa katson Jumalan tai jumalien kuuluvan, ei ole mahdollista saada tietoa järjestelmän sisältä käsin. Tuntemamme maailmankaikkeuden ulkopuolella voi vallan hyvin olla myös maahisia ja lohikäärmeitä, me vain emme pysty havaitsemaan niitä."
Miksi sinullakin on kommentissasi vaikka kuinka monta varmaa väitettä? Sinulla ei pitäisi olla yhtä ainutta. Esimerkiksi: "asiasisällön puolesta ihan pieleen" (miten voit tietää?) "Diablesse tuossa käsittelikin" (mistä tiedät?) "välissä on aika laaja harmaa "EVVK"-alue" (mistä tiedät?). Jos olet johdonmukainen, et sano yhtä ainutta tuollaista väitettä yhtään mistään. Mutta sovellat tätä ajatustapaa kovin, kovin valikoivasti.
"Mikään ei silti estä minua toimimasta tavalla, joka saamani informaation perusteella vaikuttaa järkevältä, perustuen siihen minkä olen valinnut parhaaksi oletukseksi vallitsevasta tilanteesta. Olen esimerkiksi päättänyt käyttäytyä siten, kuin havainnoimani ympäristö olisi konkreettinen fyysinen todellisuus."
Ymmärsinkö oikein - agnosistismisi ei mitenkään vaikuta mihinkään, paitsi että voit kiertää väitteen jumalan olemassaolosta? Eikö se vastaa kirjoituksen otsikkoa?
"Jotenkin nyt tuntuu, että tässä on vakaumuksellinen (a?)teisti lähtenyt tarkoitushakuisesti suomimaan itseään ärsyttävää ilmiötä perehtymättä siihen kovinkaan tarkasti."
En ole vakaumuksellinen ateisti. Ateismini on johtopäätös, ei lähtökohta. Vaihdan heti kantaani, kun näen pätevät todisteet - empiirisesti todennettavissa, loogiset ja johdonmukaiset. Jos olen vakaumuksellinen jotain, se on vain menetelmän suhteen. Menetelmä vie johtopäätöksiin, mutta näitä johtopäätöksiä ei ole päätetty ennalta. Mielenkiintoista tosin, että vaikka olisinkin vakaumuksellinen mitävaan, ei sillä ole mitään väliä. Väliä on vain argumenteillani, niiden johdonmukaisuudella, loogisuudella ja empirialla.
"P.S. Oikeesti, Aapo: kielioppi ja oikeinkirjoitus. Esimerkiksi "näyttäytyy rationaaliselta toiminnalta" on aika räikeä esimerkki sijamuotovirheestä."
Tuon tekstin ajatus on omani, mutta sanamuoto ei, enkä voi sitä muuttaa. Voin muokata vain blogitekstejäni, jotka tietysti ovat kaikki omiani.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pipboy81
2.2.2011 15:54
Ei voi tietää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.2.2011 16:27
Onko se nyt agnostisismi vai agnosistismi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JasuT
2.2.2011 16:58
Susirajahan tuossa on munaton ateisti. Hän on ateisti kaikkien muiden paitsi itse keksimiensä jumalien suhteen :)
Vakavammin ottaen, agnostismi on munattomuutta mutta se on ennemminkin kannanotto tietoon, ei uskoon, kuten teismi (tai ateismi) on.
Joka tapauksessa itse itsensä mahdottomina poissulkevat jumalat, kuten vaikkapa Jeesus, ovat sitä sekä agnostismin että ateismin kannalta. Asia jota hihhulin on vaikea käsittää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.2.2011 18:43
Kuulostaa paljon samalta kuin uskovaisia pilkkaavat ateistit, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan Jumalan olemassaolon ja uskon tarpeellisuuden loogisin perustein, vaikka koko usko lähtee siitä, että on jumalaolento, joka on ihmisjärjen ulottumattomissa. Koko väittely on siis täysin turha, ja siitä voidaan todeta vain, että yksi uskoo ja toinen ei.
Omalla kohdallani agnostisismi on sitä, että uskon tieteeseen, mutta mahdollinen jumalaolento on jo lähtökohtaisesti ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, ja siksi tiede ei voi todistaa mitään jumaluutta olemattomaksi. En ole uskovainen, mutta minulla ei ole mitään perusteita myöskään kieltää jumalaolennon olemassaoloa, joten en ole myöskään ateisti. En halua pilkata enkä kieltää sellaista lähtökohtaisesti minua suurempaa, jota en voi varmuudella kieltää.
Parhaiten minua kuvannee lausahdus "Usko on lahja, jota en ole vielä saanut". En kyllä näillä näkymin aio pyytäkään. Silti kallistun lähemmäs kristinuskoa kuin ateismia, vaikka en mielestäni ole uskovakaan. En vastaa mitään virallista agnostisismin määritelmää, mutta silti lasken itseni agnostikoksi.
Jos tällainen maailmankatsomus ei mahdu jonkun toisen päähän, niin sehän ei ole minun ongelmani. Ainakaan en näe tarvetta tuomita muiden uskomisia tai uskomattaolemisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.2.2011 21:04
Eikö, Aapo, ole vähän lapsellista väittää, että tuo sinun viidennessä kappaleessa päättelemäsi motiivi pätisi kaikkiin agnostikkoihin. Pointtisi ymmärtääkseni oli, että vahvat agnostikot ovat munattomia, koska perustavat maailmankatsomuksensa pelkoon siitä, että loukkaavat tai ärsyttävät muita. Perustuuko uskovaisten, eli ateistien ja jumalaan uskovien, ajattelutapa sitten pelkästään siihen, että he haluavat olla keskenään erilaisia ja ärsyttää toisiaan? Minkä vuoksi nämä maailmankatsomukset perustuvat muka johonkin syvällisempään, jos agnostikkojen näkemyksissä ei ole muuta kuin tämä sosiaalinen ulottuvuus?
Muuten kyllä ihan päteviä havaintoja. Onnistuit jopa löytämään agnostismin oikean motiivin myöhempänä tekstissäsi. Ja jos kyseenalaistaa jotain, niin sitten se pitää kyseenalaistaa. Harvapa sitä kuitenkaan elämää noin tiukkapipoisesti ottaa, oli maailmankatsomus mikä hyvänsä. Voin esimerkiksi aivan täysin ongelmitta kirjoittaa tätä viestiä, vaikka en tiedäkään meneekö se perille tai onko sitä ylipäätään olemassa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että viestin perille meneminen on mahdollista. Siinä ei ole ristiriitaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nimimerkkinen
4.2.2011 01:36
Kyllä minun agnostismini koskee myös muuta kuin Jumalan olemassaoloa, esimerkiksi psykologiaa. Munia minulla ei ole edes lainassa.
Miksi kirjoitat tästä aiheesta noin hyökkäävään sävyyn? Onko sinun vaikea hyväksyä, että maailmassa on epävarmuutta? Jos jokin asia vaatii toimintaa, niin silloin on toimittava todennäköisyyksien mukaan tai siten , että vahingot jäisivät vähäisimmiksi, vaikka totuus onkin aina epävarma.
En voinut tietää, kannattaako ottaa sikaflunssarokote, mutta otin sen, koska en nähnyt sen ottamisesta haittaa (jälkikäteen päätös olisi voinut osoittautua vääräksi). Se, että otin rokotteen, ei tarkoita samaa kuin että olisin ollut täysin varma että muuten sairastun tai jopa kuolen sikaflunssaan. Ei edes sitä, että olisin varma onko sikaflunssaa olemassa.
Epävarmuuden myöntäminen on realismia, koska harvat asiat oikeasti ovat täysin varmoja. Se, että nähdessäni auton lähestyvän en juokse sen eteen ei ole sama kuin että kysyttäessä olisin 100 % varma, oliko auto oikeasti tulossa. Ihmiset näkevät myös enkeleitä ja tonttuja. Itse olen kuumeessa nähnyt keijukaisia. Aisteihin ei siis voi luottaa, mutta niiden varassa joudumme toimimaan jokapäiväisessä elämässä.
Jumalan olemassaolo tai olemattomuus ei mielestäni vaadi minulta mitään toimenpiteitä. Uskovaisten mielestä Jumalan olemassaolo vaatii toimia heiltä, ja joidenkuiden ateistien mielestä ilmeisesti Jumalan olemassaolemattomuuteen pitää aktiivisesti osallistua. Se ilo heille suotakoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
4.2.2011 13:18
"Minkä vuoksi nämä maailmankatsomukset perustuvat muka johonkin syvällisempään, jos agnostikkojen näkemyksissä ei ole muuta kuin tämä sosiaalinen ulottuvuus?"
Jos sillä on muu kuin sosiaalinen ulottuvuus, miksi agnostisismi kohdistuu tyypillisesti nimenomaan ja vain jumalaan/jumaliin? Sille täytyy olla jokin syy. Kerro toki, mikä se syy on. En ole löytänyt, eikä sitä ole kukaan minulle vieläkään kertonut.
Kuten huomaat varsin pian, on agnostikon elämä täysin mahdotonta, jos hän asettaisi samat olemassaolokriteerit muille asioille. Agnostikolle ei tuota lainkaan ongelmia sanoa, että tuossa ei ole autoa, koska olemassaolosta ei ole mitään havaittavaa todistetta. Jumalasta hän taas ei voi sanoa yhtikäs mitään. Miksi ei? Miksi hänen suuret olemassaolokriteerinsä kohdistuvat nimenomaan sellaiseen asiaan, johon monet muut uskovat? Jos muut ihmiset vaikuttavat näin oleellisesti agnostikon maailmankatsomukseen, onko liioitelua sanoa sen perustaa sosiaaliseksi?
Viimeiseen kommenttiin (Nimimerkkinen): ei epävarmuudessa ole mitään ongelmaa, eikä sen "sietämisessä". Se on mahdollisuus oppia lisää. Kuten kirjoituksessa sanoin, agnostikko voisi vain sanoa: "en tiedä". Eikä siinä olisi mitää ongelmaa.
Kysyn myös sinulta: miksi agnostikon ylisuuret olemassaolon/olemassaolemattomuuden vaatimukset kohdistuvat vain jumalaan? Jos sinulta kysyisi, onko auto tulossa, vastaisit varmastikin, että on. Mutta jumalan suhteen nostat kädet ylös: "emmää voi tietää!". Miksi?
Vaikket sitä huomaisi, sinun suhteesi jumalan olemassaoloon näkyy täysin käyttäytymisestäsi. Näkyykö käyttäytymisestäsi mitenkään se, että uskot jumalan olevan olemassa? Esimerkiksi rukoileminen tms. Jos ei näy, se tarkoittaa sitä, että et usko jumalan olevan olemassa. Et ole ehkä siitä 100% varma, mutta jos uskoisit edes mainittavaan mahdollisuuteen, ottaisit tämän mahdollisuuden käyttäytymisessäsi huomioon. Kuten otat huomioon mahdollisuuden jäädä auton alle ylittäessäsi tietä.
Jos ajatusmaailma ei heijastu käytäntöön, se on vain tyhjiä sanoja. Agnostikko ns epäilee kaiken olemassaoloa, mutta se ei käytännössä näy mitenkään missään muualla kuin silloin, kun joku kysyy häneltä jumalan olemassaolosta. Hän yleensä käyttäytyy kuin jumalaa ei olisi, muttei jostain syystä tätä voi sanoa. Miksi ei?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.2.2011 14:01
Elän kuin uskova, mutta suht' liberaali kristitty. Elän niin, koska se tuntuu minusta oikealta. Olen kuitenkin myös varsin tieteellinen ja analyyttinen, enkä ole varma, onko se, että elämäntapani tuntuu oikealta, Jumalan aikaansaannosta vai kotikasvatusta, kulttuuriperimää, opittu tapa vai ehkä jotain muuta. En siis voi sanoa uskovani sokeasti Jumalan olemassaoloon, mutta toisaalta uskon eläväni siten kuin uskovan kuuluu, jos Jumala sattuu olemaan olemassa, ja minusta tuntuu tärkeälle se, että uskon noin.
Määrittelen itseni agnostikoksi. Ihan mielenkiinnosta kysyn: Onko, Aapo, tämä mielestäsi "perusteltua agnostisismia"?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.2.2011 17:39
Agostikkohan on kyllä just munaton. Luulisin että tällainen ihminen joka mieltää itsensä agnostikoksi, on muutenkin kykenemätön tekemään päätöksiä elämässään ja jos jotain päättää, miettii koko ikänsä että oli varmaan väärä päätös. Ja luultavasti muutenkin melkoinen nahjus. Kyse on opportunismista. Jos olisin Jumala, en ainakaan päästäisi tämmöistä epäuskoista muniinsapuhaltelijaa taivaaseen. Et uskonut, joten fuck off. Minun taivaaseen ei ole asiaa.
Agnostismissa on kaikki huonot puolet, muttei yhtään hyvää - Jumala ei päästä sinua kuitenkaan taivaaseen kuoltuasi, kun et uskonut tosissasi... ja ateistit pilkkasivat sinua maanpäällisen elämäsi ajan, kun uskoit olemattomiin ehkä uskaltanut olla ateisti.Kaksois-fail..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nimimerkkinen
5.2.2011 04:42
"Viimeiseen kommenttiin (Nimimerkkinen): ei epävarmuudessa ole mitään ongelmaa, eikä sen "sietämisessä". Se on mahdollisuus oppia lisää. Kuten kirjoituksessa sanoin, agnostikko voisi vain sanoa: "en tiedä". Eikä siinä olisi mitää ongelmaa."
Jos sinulle ei kaiken pohjimmainen epävarmuus olisi ongelma, sinulla ei myöskään olisi syytä hyökätä tämän epävarmuuden myöntämistä vastaan tuollaisella aggressiivisella otsikolla. Minun ajatusmaailmassani epävarmuus on fakta ja ehdottomat totuudet uskonasioita. Mutta jos koet, että ehdoton totuus Jumalan olemassaolemattomuudesta tekee olosi turvalliseksi ja tuo lohtua muuten niin ennustamattomassa maailmassa, niin en toki minä halua sitä turvaa sinulta riistää. En vain itse ajattele samoin.
"Kysyn myös sinulta: miksi agnostikon ylisuuret olemassaolon/olemassaolemattomuuden vaatimukset kohdistuvat vain jumalaan? Jos sinulta kysyisi, onko auto tulossa, vastaisit varmastikin, että on. Mutta jumalan suhteen nostat kädet ylös: "emmää voi tietää!". Miksi?`"
Vastasin tähän samaan kysymykseen jo kertaalleen. Ihmiset näkevät paitsi autoja, myös enkeleitä ja tonttuja. Itse olen kuumeisena nähnyt keijukaisia. Aistihavainnot ovat epäluotettavia, mutta niiden varassa silti joudumme päättämään, miten toimia. Se, että väistän näkemääni päin lentävää enkeliä tai vaikka pikkupirua ei ole yhtä kuin että uskoisin 100% varmuudella havaintoni olevan oikea.
"Vaikket sitä huomaisi, sinun suhteesi jumalan olemassaoloon näkyy täysin käyttäytymisestäsi. Näkyykö käyttäytymisestäsi mitenkään se, että uskot jumalan olevan olemassa? Esimerkiksi rukoileminen tms. Jos ei näy, se tarkoittaa sitä, että et usko jumalan olevan olemassa. Et ole ehkä siitä 100% varma, mutta jos uskoisit edes mainittavaan mahdollisuuteen, ottaisit tämän mahdollisuuden käyttäytymisessäsi huomioon. Kuten otat huomioon mahdollisuuden jäädä auton alle ylittäessäsi tietä."
Pääni toimii siten, että minulle kyseenalaistaminen on kaikenkattava, vaistomainen toiminto. Jos päädyn jostain asiasta johtopäätökseen, että se asia on jollain tavalla, kohta jo alan esittää itselleni vastaväitteitä. Jos huomaan olevani joukossa, peruutan pari askelta ja katson joukkoa ulkopuolelta. Ymmärrän, että saattaa olla olemassa ihmisiä, joiden mielipiteet pysyvät samoina aina, mutta en pysty kuvittelemaan millaista se olisi. Oikeastaan luulen, että he vain feikkaavat ne pysyvät mielipiteet, koska luulevat että niin kuuluu tehdä. Feikkaatko sinä ateismisi? Etkä ikinä epäile, että Jumala sittenkin olisi olemassa?
"Jos ajatusmaailma ei heijastu käytäntöön, se on vain tyhjiä sanoja. Agnostikko ns epäilee kaiken olemassaoloa, mutta se ei käytännössä näy mitenkään missään muualla kuin silloin, kun joku kysyy häneltä jumalan olemassaolosta. Hän yleensä käyttäytyy kuin jumalaa ei olisi, muttei jostain syystä tätä voi sanoa. Miksi ei?"
Väitteestäsi puuttuu logiikka, koska ajatusmaailma, sanat ja teot ovat täysin erillisiä asioita, eikä missään määritellä, mikä niiden keskinäisen suhteen olisi oltava. Voin esimerkiksi olla sitä mieltä, että jokin ruma rakennus olisi purettava, ja mielipiteeni on täysin aito, vaikka en tekisi mitään purkamisen toteuttamiseksi.
Väitteesi liittyy moraaliasioihin, eli siihen, miten tulee käyttäytyä ollakseen hyvä ihminen. Tästä asiasta on joku varmaankin todennut, että hyvän ihmisen tulee toimia hyvin, ei vain ajatella. Voisi siis päätellä, että sinusta ateismi on moraalikysymys, ja että mielestäsi ateismin tulee näkyä ja kuulua ihmisen elämässä. Näinhän uskovaiset ajattelevat uskosta. Onko ateismi siis sinulle uskonto, johon värväät jäseniä? Heidän on tunnustettava ateisminsa ja sen on myös näyttävä ulospäin, jolloin he ovat hyväksyttäviä ja hyveellisiä ihmisiä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
5.2.2011 11:58
"Jos sinulle ei kaiken pohjimmainen epävarmuus olisi ongelma, sinulla ei myöskään olisi syytä hyökätä tämän epävarmuuden myöntämistä vastaan tuollaisella aggressiivisella otsikolla."
Minulla ei ole MITÄÄN tarvetta mihinkään ehdottomaan varmuuteen (ja se on sitä paitsi mahdotonta). Eikä minulla ole MITÄÄN ongelmaa muiden epävarmuuden kanssa.
Agnosistimissa ongelmana on sen epäjohdonmukaisuus, jota agnostikot eivät edes myönnä. Agnostikkojen epävarmuus kun kohdistuu vain yhteen asiaan, josta he eivät uskalla olla mitään mieltä. Miksi he eivät uskalla olla mitään mieltä jumalan olemassaolosta, mutta uskaltavat kyllä suunnilleen kaikesta muusta. Sinäkin uskallat olla hyvin vahvasti sitä mieltä, että minulla on ongelma epävarmuuden kanssa (jota ei edes ole), etkä aseta tälle lainkaan samoja olemassaolovaatimuksia kuin jumalalle. Miksi? Olen tätä kysynyt jo monta kertaa, enkä usko, että tälläkään kertaa saan vastausta. Miksi en?
"Aistihavainnot ovat epäluotettavia, mutta niiden varassa silti joudumme päättämään, miten toimia. Se, että väistän näkemääni päin lentävää enkeliä tai vaikka pikkupirua ei ole yhtä kuin että uskoisin 100% varmuudella havaintoni olevan oikea."
Mistä tiedät, etteivät ihmisten näkemät enkelit ja tontut ole aitoja? Mistä tiedät, etteivät näkemäsi keijukaiset olleet aitoja? Ilmeisesti siksi, koska ne eivät sovi muihin havaintoihin. Mutta miksi pitäisi? Mistä on peräisin "tieto", että maailman pitäisi olla johdonmukainen? Mistä tiedät aistihavaintosi epäluotettaviksi? Kovin paljon sinulla tuntuu olevan "varmoja" asioita niin kovin epävarmassa maailmassasi.
Kysyn sinulta nyt suoraan: onko enkeleitä olemassa? Onko tonttuja olemassa? Onko minua olemassa? Onko jumalaa olemassa? Näihin on olemassa vain yksi vastaus (jos olet johdonmukainen). Ja kun olet sen vastannut, kysyn seuraavaksi: miksi epätietoisuutesi noiden olemassolosta heijastuu konkreettisesti vain suhteessa jumalaan, josta et voi sanoa mitään. Käyttäydyt ikään kuin jumalaa ei olisi, mutta et voi sanoa sitä.
"Oikeastaan luulen, että he vain feikkaavat ne pysyvät mielipiteet, koska luulevat että niin kuuluu tehdä. Feikkaatko sinä ateismisi? Etkä ikinä epäile, että Jumala sittenkin olisi olemassa?"
Kyseenalaistaminen on vain hyvä asia. Ei siinä ole mitään vikaa tai ongelmaa. Kyseenalaistan itseäni koko ajan. Kyseenalaistaminen on tie eteenpäin, mutta este tällä tiellä on vaatimus täydellisestä varmuudesta. Se pysäyttää etenemisen. Koska mistään ei voi olla täydellistä varmuutta, on vaatimus sellaista sama kuin lopettaminen kokonaan.
"Väitteestäsi puuttuu logiikka, koska ajatusmaailma, sanat ja teot ovat täysin erillisiä asioita, eikä missään määritellä, mikä niiden keskinäisen suhteen olisi oltava."
Tarkoitatko, että käyttäytymisen ei tarvitse olla missään suhteessa ajatusmaailmaan ja maailmankatsomukseen? Siinä tapauksessa koko sana maailmankatsomus on täysin tarpeeton ja se voidaan unohtaa. Sillä ei ole mitään yhteyttä tekoihin (eikä selvästi tarvitse olla edes puheisiin).
"Voin esimerkiksi olla sitä mieltä, että jokin ruma rakennus olisi purettava, ja mielipiteeni on täysin aito, vaikka en tekisi mitään purkamisen toteuttamiseksi."
Minä en yhdistäsisi mielipidettä ja maailmankatsomusta. Mutta se ei kyllä muuta asiaa: rakennuksen purkamisella ei ole sinulle merkitystä. Jos on merkitys, on motivaatio toimia, vaikkei se olisi muuta kuin katsoa rakennusta pahasti. Jos uskoisit jumalan olemassaoloon (ja että hänellä on jotain vaikutusta meihin), sinulla olisi motivaatio tehdä jotain. Voiko sinun mielestäsi kutsua maailmankatsomukseksi ajatusmaailmaa, joka ei merkitse kantajalleen yhtikäs mitään?
Mielenkiintoista, että et tunnu lainkaan kyseenalaistavan arvauksiani siitä, että jumala ei näy elämässäsi mitenkään, mutta tunnut olevan kovasti sitä vastaan, että sen sanoisi ääneen. Onko oman näkemyksensä sanomisessa ääneen jotain pelättävää? Mitä?
"Väitteesi liittyy moraaliasioihin, eli siihen, miten tulee käyttäytyä ollakseen hyvä ihminen."
En ole puhunut moraalista Puhuin siitä, että käyttäytyy johdonmukaisesti ajatusmaailmansa kanssa. Jos niin ei tee, ei ole uskottava.
"Voisi siis päätellä, että sinusta ateismi on moraalikysymys, ja että mielestäsi ateismin tulee näkyä ja kuulua ihmisen elämässä. Näinhän uskovaiset ajattelevat uskosta. Onko ateismi siis sinulle uskonto, johon värväät jäseniä?"
En ymmärrä yhtään, mistä puhut. Puhuin vain käyttäytymisen ja ilmoitetun maailmankuvan yhdenmukaisuudesta. Jos niissä on ristiriitaa, on ihminen epäuskottava. Ateistiksi ilmoittautuva, joka rukoilee päivittäin, on epäuskottava. Uskovainen, jonka elämässä usko jumalaan ei ikinä näy millään tavoin, ei ole uskottava. Ja agnostikko, joka sanoo kaiken olevan epävarmaa, mutta suhtautuu vain yhteen asiaan (jumalan olemassaoloon) näin, ei ole uskottava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.2.2011 23:22
Blaa blaa blaa blaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
6.2.2011 18:20
Kiitos, Nimimerkkinen, ku kirjoitit Aapolle: "Miksi kirjoitat tästä aiheesta noin hyökkäävään sävyyn?" Samaa nimittäin mietin itsekin, koska munattomuus-sana on mm. alistava, leimaava ja provosoiva, ja kuitenkin se edustaa vain yhden ihmisen mielipidettä, joten en itse antanut sille paljoakaan painoarvoa.
Tietääkseni jotkut journalistit käyttävät hyvinkin hyökkäävää tyyliä kirjoituksissaan nimenomaan saadakseen aikaan reaktioita, ärsyttääkseen ja saadakseen aikaan vielä jotakin. He eivät siis välttämättä ole sitä mieltä ainakaan niin vahvasti kuin tuovat asia esiin kirjoituksissaan. Luulisin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
6.2.2011 18:44
"Samaa nimittäin mietin itsekin, koska munattomuus-sana on mm. alistava, leimaava ja provosoiva, ja kuitenkin se edustaa vain yhden ihmisen mielipidettä, joten en itse antanut sille paljoakaan painoarvoa."
Heh :) Noin voit sanoa mistä tahansa kenen tahansa sanomasta asiasta. Ilmeisesti sitten uskot jotain mihin riittävän moni muu uskoo? Et varmaan tarkoittanut näin, mutta tämä sopii ihan pirun hyvin agnostikkojen maailmaan: muiden ihmisten mielipide määrää, voiko asiasta ilmaista kantansa vai ei.
Sillä ei ole totuuden kannalta yhtikäs mitään merkitystä, kuinka moni sanoo jotain. Ei minkäänlaista. Totuuden kannalta väliä on vain ja ainoastaan sillä, kuinka hyvin väitteet sopivat loogisesti, ja kuinka hyvin todistusaineisto tukee niitä.
Jos "munattomuus" on niin kovin loukkaavaa, niin voit korvata sen toisella sanalla, joka tarkoittaa, että ei uskalla sanoa mielipidettään, ja todennäköisimpänä syynä tälle on se, että pelkää muiden reaktioita. Tämä kyllä menee jo aika uskomattomaksi pilkunviilaukseksi, eikä tällä ole yhtään mitään tekemistä kirjoituksen sisällön kanssa.
Jos kirjoitus on täyttä huuhaata, ei siitä oikein edes voi loukkaantua - silloinhan tällä "loukkauksella" ei ole mitään, mihin tarttua. Loukkaantua voi vain silloin, kun kokee asiasisällön osuvan oikeaan, mutta ilmaisutavan olevan väärä.
"Tietääkseni jotkut journalistit käyttävät hyvinkin hyökkäävää tyyliä kirjoituksissaan nimenomaan saadakseen aikaan reaktioita"
Jaa, jotkut ehkä. En tuonut esiin edes mitenkään "vahvoja" mielipiteitä. Trollaaminen on sitä paitsi vain typerää. Edelleen, totuuden kannalta väliä on vain argumenteilla. Jos joku osoittaisi päättelyni tai logiikkani puutteet, se olisi arvokasta. Eipä juuri näy.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
6.2.2011 18:50
"Määrittelen itseni agnostikoksi. Ihan mielenkiinnosta kysyn: Onko, Aapo, tämä mielestäsi "perusteltua agnostisismia"?"
Vähän erikoinen kysymys. En löytänyt kuvauksestasi juurikaan mainontoja, mikä viittaisi agnosistismiin. Ja agnostisismillakin on monta eri haaraa. Ilmeisesti näkymyksesi on lähellä agnostista teismiä, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumala olemassa, mutta silti uskoo sellaisen olemassaoloon. Merkittävänä erona sinun ja kirjoituksessa kuvattujen vahvojen agnostikkojen välillä on, että käyttäytymisesi ja ajatusmaailmasi ovat johdonmukaisia. Vahvoilla agnostikoilla ne taas ovat ristiriidasa, kuten tässä keskutelussa aiemmin kuvasin.
Maailmankuvan perusteet voi määritellä vain itse. Mutta jos maailmankuva ja käytös ovat ristiriidassa, on ilmoitettu maailmankuva aika epäuskottava. Sinulla noin ei näytä olevan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
6.2.2011 20:13
Kiitos, en kuitenkaan koe tarvetta korvailla sun sanoja toisilla, sähän vain ilmaiset itseäsi ja ajatuksiasi. Mua lähinnä kiinnosti sun asenteesi/sanavalintasi lähtökohta, koska tulkitsin sanankäyttösi mahdollisesti myös hyökkääväksi tarkoitetuksi.
Psykologian(kin) osaajana sun luulis tietävän asioiden olevan neutraaleja ja ihmisten värittävän niitä emootioillaan. Munaton-sana on kuitenkin yleisesti määritelty negatiivissävytteiseksi ja mietinkin, miksi käytit juuri sitä neutraalimman ja kuitenkin kantaasi ilmentävän sanan sijasta.
Toisaalta, sinähän kirjoitat city-blogeja etkä tieteellisiä julkaisuja, joissa tyylikin olisi asiallisempi. Ehkä tämä selittää sanavalintaa. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.2.2011 12:13
Joku kirjoitti, että miksi ei voi hyväksyä epävarmuutta elämässä? (ja olla agnostikko?) Tätä samaa kysyn uskovaisilta. Minusta juuri uskovaisuus kieltää kaiken epävarmuuden ja sattuman maailmasta, ainoastaan yksilön, tuon pienen ihmispolon mieli voi olla epävarma, mutta muutenhan uskovainen juuri väittää, että kaikella on salainen, ennakkoon määrätty tarkoitus ja jokainen tapahtuma maailmankaikkeudessa on tahallinen.
Yllättävän moni perustelee esimerkiksi kirkkoon kuulumisensa kummallisilla päätelmillä (he tekevät hyväntekeväisyyttä, really? prosentti tuotoista menee tähän aivopesun siivellä menevään ihmisten elämään sekaantumiseen, mikei tue SPR:iä, joka laittaa sentään puolet auttamistyöhön?). Uskovaisasioissa ei logiikka toimi. Eikä hyvä tahto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pipboy81
8.2.2011 15:16
"...miksi ei voi hyväksyä epävarmuutta elämässä?"
En ihan kybällä ymmärrä, mitä haet... Että miksi esimerkiksi minä uskovaisena ihmisenä en voi hyväksyä epävarmuutta elämässä, niinkö?
En itse ainakaan koe tarvetta hyväksyä epävarmuutta elämässäni, mitä uskooni tulee. Horjumista tapahtuu joskus kaikilla, mutta sellaista se on. Esimerkiksi tällä hetkellä en koe minkäänlaista horjumista uskossani, mikä on ihan kiva juttu.
Ja todellakin: uskomukseni mukaan tämäkin blogi ja kaikki sitä seuraavat kommentit ovat pilkulleen ennalta määrätty.
Se ei tosin lainkaan tarkoita, etteikö meillä olisi vapaata tahtoa. Vapaan tahtomme mukaisesti kirjoittelemme täällä, päätettyämme itse tehdä niin.
Eiks ookkin jännää...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.2.2011 16:57
..no, on toi logiikkas, jännää on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.3.2012 21:47
Uskovaiset eivät koskaan ole olleet uskottavia...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.5.2012 14:58
Helvetin hyvä kirjoitus. Mutta apateisti ainakin tietääkseni on sellainen, joka ei välitä onko jumalaa olemassa vai ei. En ala riidellä näistä ateismi termeistä, mutta pakko sanoa että agnostismi on munatonta paskan jauhantaa IMO. Gnostikko myöntää sen ettei usko jumalaan, sillä jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.12.2012 14:08
Jaa jaa. Miksi tosiaan ton agnostismin pitäisi suuntautua pelkästään siihen että uskooko jumalaan vai ei? Yhtälailla siihen samaan menee kaikki yliluonnollinen haltijoista, keijuihin, lohikäärmeisiin ja henkiin. Itse koen maailmankatsomukseltani olevani jossain määrin agnostinen. Minulla ei ole mitään ongelmaa sanoa omaa mielipidettäni uskon asioista tai muusta yliluonnollisesta. Suhtaudun kaikkiin näihin varauksella ja pessimistisesti, eli en suoranaisesti kiellä mutta en uskokkaan jollen saa todisteita niiden olemassaolosta. Todisteeksi _minulle_ riittää aistihavainnot jotka voin rationaalisella ajattelulla todeta oikeaksi. Eli jos voin "täysin selvänä" nähdä, kuulla, tuntea ja/tai mahdollisesti koskettaa jotain asiaa niin se on minun maailmassani olemassa. Toisinsanottuna, jos joku tuo eteeni menninkäisen ja aistini sanovat sen olevan totta niin koen sen silloin olevan myös totta. Sillä että väittääkö kyseinen henkilö sen olevan tosi vai epätosi ei ole vaikutusta päätökseeni koska lähtökohtana ihmisten kanssa sosialisoimiseen on se että kaikki puhuvat enemmän tai vähemmän "paskaa" ja taas kerran suhtautumiseni on lähtökohtaisesti pessimistinen ja varauksellinen. Taas toisaalta koen olevani myös jossain määrin misantrooppi. Koska kaiken kaikkiaan ihminen on petollinen ja havittelee asioita joiden saavuttamiseen yleensä käytetään melko häikäilettömästi toisia hyväksi jne jne.. Tämä saattaa myös osaltaan vaikuttaa maailmankatsomukseeni. Koska koen niin himouskovaiset, fanaattiset ateistit sekä nämä "munattomat ateistit" eli agnostikot jotka eivät sano mihinkään juuta eikä jaata (aistit valehtelee tms), aivan tajuttoman ärsyttäviksi. Siksi haluan omalta osaltani suhtautua asioihin pessimistisesti ja varauksella jotta voin muodostaa oman mielipiteeni mikä on minun maailmassa tosi ja mikä ei. Se jos omiin aisteihin ei voi luottaa menee jossain määrin yli koska kukaan ihminen ei itsenäisesti kykenisi ilman aistejaan toimimaan joten niihin on pakko luottaa halusi sitä tai ei. Anyways, mielenkiintoinen teksti joskin ehkä hieman provosoiva ja leimaava mutta se herättää ajatuksia ja keskustelua joka on aina hyvä asia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.1.2013 23:21
Aapo: "Puhuin siitä, että käyttäytyy johdonmukaisesti ajatusmaailmansa kanssa. Jos niin ei tee, ei ole uskottava." Kukapa meistä olisi tuon määritelmän täyttävä uskottava?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.1.2013 00:34
Turhaa löpinää joka ei johda mihinkään, älkää tuhlatko aikaanne ja tehkää jotain oikeasti hyödyllistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Donde
15.1.2014 21:36
Missä oli "jumala", kun läheiseni kuoli syöpään? Missä oli" jumala", kun koirani kuoli? Missä oli "jumala", kun läheiseni sairastui tautiin, josta ei koskaa tule parantumaan? Missä oli apu, kun sitä tarvittiin? Miksi "jumala" ei auttanut minua tai läheisiäni? Tarviiko sitä enempää perustella omia mielipiteitään, miksi ei usko "jumalaan"? Kun "jumala" näyttäytyy minulle ja antaa minulle ja läheisilleni turvaa ja apua, kun sitä tarvitaan, sitten voin uskoa johonkin. Minusta kenenkään ei tarvitse perustella omia näkemyksiiän "jumalasta" tai jostain korkeammasta tahosta ym. Jos haluaa uskoa johonkin niin sitten uskoo, se ei minun elämääni haittaa. En halua henkilökohtaisesti ottaa kantaan mihinkään uskontoihin, koska mm. siitähän on sodat jo satoja vuosia sitten suurimmaksi osaksi alkaneet ja vielä tänäkin päivänä moni kuolee oman uskontonsa takia. Ja minkä vuoksi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
katajainenkansa
18.3.2014 22:02
En tiedä olenko agnostikko vai mikä olen, mutta ajattelin laittaa oman kommenttini. Toisaalta uskon Jumalaan, mutta en tiedä kuka tai millainen Jumala on. Mielestäni on aivan eri asia sanoa, ettei tiedä onko Jumalaa olemassa vai ei tiedä onko keijuja olemassa. Keijujen olemassaolo ei vaikuta lainkaan uskottavalta, mutta jumalan olemassaolo voisi hyvinkin olla mahdollista. Se että maailmankaikkeus olisi syntynyt sattumalta itsestään, ei vain vakuuta kauhean hyvin. Jos olen agnostikko sen takia, että mielestäni kukaan ei voi tietää absoluuttista totuutta, niin en ole sitä sen takia, etten uskaltaisi sanoa mielipidettäni. Vaan sen takia, että olen sitä mieltä :) Se taas, että joku julistaa tietävänsä totaalisesti mikä on totta ja mikä tarua, vaikuttaa aika... mikähän sana se olisi, mahtipontiselta? Miten tällainen pieni ihminen edes voisi väittää, että tietää kaiken. Uskon jumalaan, mutta en tiedä onko jumala olemassa. Miksi tarvitsisikaan tietää? Sen pitäisi kai selvitä sitten kun kuolen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
1totinen
18.10.2015 14:31
Usko on jokaisen yksityisasia, jolla ei pitäisi vaivata muita. Jokainen uskoo johonkin, kovimmat ateistit ja egoistit uskovat itseensä ja oikeutukseensa trollata muiden uskoa. Jumalaan voi silti uskoa, vaikka pitää Raamattua/Koraania satukirjana, sillä jokaisen Jumala on joka tapauksessa omanlaisensa. Uskon polttoaine on loppujen lopuksi KUOLEMA, jota kaikki pelkäävät. Kaikesta ja kaikkea voi demokratiassa puhua, kirjoittaa, väitellä ja trollata, mutta kaikkea ei tarvitse onneksi lukea eikä kuunnella.
Vastaa kommenttiinHareChrishnaVaan kanssa-apinat ☼
Vastaa kommenttiin
Allahu Snackbar
13.3.2016 16:05
Aaporeppana on HIHHULI, ja heidän kanssaan ei voi keskustella.
Miksi nuo onnettomat uskontolvanat fanittaa jotain satugubbea, joka on satukirjassakin todettu varsinaiseksi massamurhaajaksi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Alkulimanuljaska
14.3.2016 13:08
Aapo on hyvä ja miettii, miksi kaikilla eläinsikiöillä on esim kidukset tietyssä kehitysvaiheessa, ja miksi Aapolla ja minulla, täydellisen uskonnottomalla on simpanssin kanssa 98%:sti samat geenit, hiirien kanssa hieman vähemmän. Ja yksisoluisten kanssakin mennään toiselle kymmenelle.
Halleluujaa vaan taivaiden sadoilletuhansille kummituksille, joista hölmöt ja yksinkertaiset uskonidiootit pitää aina sitä omaa kummitusta ainoana oikeina, ja muita kaltaisiaan hölmöjä vääräuskoisina, jotka nyt on OPETETTU/pakotettu uskomaan johonkin toiseen kummitukseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
14.3.2016 13:41
Öö siis yritätkö nyt kertoa minulle, miksi jumaluskossa ei ole mieltä (tai ainakaan luomisteoriassa)? Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, että minulla olisi sellainen usko (tai minkäänlainen uskonnollinen usko)?
Olen niin hämmentynyt tästä viestistä etten edes tiedä mitä sanoa.