Maalaisjärkeä, EU-lainsäädäntöä ja pienpanimoita

Lämmin kesäpäivä ja kylmä olut ovat täydellisyyttä hipova yhdistelmä. Hyvissä olutravintoloissa on todella laaja valikoima erilaisia mallasherkkuja kaikkiin makuihin. Satoja sellaisia merkkejä sellaisilta valmistajilta, joita ei löydä kaupasta eikä Alkojen hyllyiltä. Erityisesti suosin suomalaisten pienpanimoiden taidonnäytteitä. On perin harmillista, että suomalainen alkoholikeskustelu on kovin mustavalkoista. Olut- ja viinikulttuurista ei voida puhua ilman moraalis-eettisiä tunnontuskia. Ja siiderikulttuuria Suomessa ei edes ole.

Olen täysin samaa mieltä kaikkien niiden ihmisten ja tahojen kanssa, jotka ovat huolissaan alkoholin kansanterveydellisistä ja kansataloudellisista haitoista. Olen kasvanut itäviinan vaikutuspiirissä Joensuussa, nähnyt vierestä kun ihmiset juovat rahansa ja terveytensä sekä seurannut läheltä sitä inhimillistä kärsimystä, minkä alkoholi ja muut päihteet tuovat perheisiin.

Jos alkoholin ongelmakäyttöä halutaan hillitä, tulisi suhtautumista alkoholiin pyrkiä aktiivisesti muuttamaan. Ihmiset ovat aina juoneet ja tulevat aina juomaan. Siihen emme voi vaikuttaa. Siihen voimme, miten ja minkä verran ihmiset juovat. Kun olin vaihto-oppilaana Ranskassa, kulttuurierot näkyivät hyvin selkeästi myös suhtautumisessa alkoholiin. Toisen menovesi oli toisen nautinto- ja rentoutusjuoma. Olen huomannut, että mitä useammin ihmiset valitsevat kaljakorin sijaan muutaman laatuoluen ja sen kylkeen hyvän ruoan tai vaikkapa futispelin, sitä useammin ihmiset havaitsevat saavansa enemmän vähemmän rahalla ja morkkiksella.

Koska olemme Suomessa ja käymme suomalaista alkoholikeskustelua, täytyy tämänkin teksti aloittaa yllä kuvatulla introlla.

Itse asiaan. Vihreät hyväksyivät puoluekokouksessaan aloitteen, joka sallisi mietojen alkoholijuomien (olut, viini ja siideri) myynnin ulos ravintoloista kaikkina viikonpäivinä klo 09-21. Tämän lisäksi Vihreät katsovat, että pienpanimotuotteita on voitava myydä samoin ehdoin kuin tilaviinejä ja tilaviinien myynti tulisi laajentaa myös likööreihin. Tästä nousi kunnon keskustelu. Suurimman osan palautteesta pystyy kiteyttämään seuraavasti:

”Kerrankin voin olla jostain samaa mieltä Vihreiden kanssa, todella järkevä aloite. Lisää tämänkaltaista ymmärrystä maaseudun elinkeinoja ja maalaisjärkeä kohtaan, niin minäkin harkitsen Vihreiden jäsenyyttä.”

On vähintään ymmärrettävää, että keskusteluun on otettu aiheelliset huolet alkoholin saatavuuden lisääntymisestä sekä alkoholin haitat ylipäänsä. Olisin suorastaan järkyttynyt, jos näin ei olisi tapahtunut. Onneksi ei tarvitse ryhtyä Räsäseksi Räsäsen paikalle. Ymmärrän kyllä hallitusohjelman kirjaukset alkoholin saatavuuden rajoittamisesta sekä siitä, että nykyinen vähittäismyyntimonopoli säilytetään alkoholilain mukaisena. Keskustelua kuitenkin saa ja tulee käydä, hallitusohjelma ei ole raamattu.

Aloitteen taustalla on saattaa pienpanimot samaan asemaan tilaviinien tuottajien kanssa, sillä niiden toiminta on toisiinsa verrattavissa ja nykytilanne on sisäisesti ristiriitainen. Tästä suurin osa keskustelijoista on samaa mieltä, mukaan lukien uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen.

Sisäisen ristiriitaisuuden purkamisen lisäksi taustalla on sama ajatus kuin tilaviinien ulosmyynnissä: tukea maaseudun elinkeinotoimintaa ja matkailua. Tässä huomioidaan luonnollisesti nykyinen lainsäädäntö eli olutostoksille on turha tulla klo 21 jälkeen ja/tai päihtyneenä ja alaikäisille ei tarjoilla. Vihreiden esitys lisää kyllä tilastollisesti alkoholin saatavuutta, sillä Alkon noin 345 myymälää saisivat kaverikseen yli 6000 anniskelupaikkaa. Jos on huolissaan alkoholin saatavuuden kasvusta, voi lohduttautua seuraavalla ajatusleikillä:

Jos haluat päihtyä, valitsetko a) lähikaupan tarjouskeskarin b) naapurin Alkon viinapullon c) taajamassa sijaitsevan pienpanimon triplahintaisen käsityönä tehdyn oluen. Niin. Sitähän minäkin.

Vaikka alkoholin saatavuus lisääntyy, kyse on silti rajatusta oikeudesta, joka keskittyy kalliimpiin tuotteisiin eikä lisää näin ollen alkoholin kokonaiskulutusta etenkään ongelmakäyttäjien keskuudessa. Niille, jotka näkevät esityksessä porttiteorian viinin ja viinan ilmestymisestä maitokauppaan sanottakoon, että keskustellaan asiasta sitten kun joku sellaista esittää. Itse en ainakaan sitä kannata.

Usein tässä keskustelussa nostetaan esille myös EU:n yhteisölainsäädäntö, jonka mukaan kotimaisten tilaviinien suosiminen yhdistettynä monopolijärjestelmäämme on EU-kilpailulainsäädännön vastaista. Tämä on täysin totta. Komissio ei ole kuitenkaan asiaan puuttunut, mutta se ei tarkoita sitä ettei se puuttuisi Suomen erityisasemaan, jos tilaviinien myynti laajennettaisiin pienpanimotuotteisiin ja likööreihin. Asiasta lienee syytä keskustella. Oma arvioni on se, että komission myötämielisyys Suomen poikkeukselle kestää vielä pienpanimolaajennuksen, mutta liköörien ulosmyynti voidaan unohtaa.

Pienpanimoiden kantona kaskessa on myös se, että kauppaan päästääkseen tuotteita pitäisi laimentaa 4,7 til%:iin ja tuotteen vähimmäistuotantomäärän ylittäminen tarkoittaisi jotain aivan muuta kuin pienpanimotoimintaa. Pienpanimoksi määritellään siis tuotantolaitos, joka valmistaa kalenterivuoden aikana olutta enintään 10 miljoonaa litraa. Alkon valikoimiin pääsemisestä on turha edes kuvitella, sillä valikoimat ovat suppeat tuotanto- ja toimitusvaatimukset hyvin raskaat.

Mitä tulee sitten viinin, oluen ja siiderin ulosmyyntiin tavallisista anniskeluravintoloista, pidän Vihreiden puoluekokouksen päätöstä hyvänä keskustelualoitteena. Kukaan ei ole esittänyt, että ravintoloista voisi hakea juomat jatkoille vaan ajatus on ollut se, että viinin, oluen ja siiderin myynti päättyisi iltayhdeksältä ja normaalin alkoholilainsäädännön mukaisesti päihtyneelle ei myydä pöytään eikä mukaan. Näin ollen esimerkiksi ruokaseurue voisi ottaa lopun kalliimmasta ruokaviinistä mukaan ja voisin esim. itse ravintola Pikkulinnussa käydessäni ostaa mukaan pari pulloa jotain sellaista olutta, mitä ei mistään muualta saa.

Myöskään alkoholikeskustelun ei tulisi olla rappiolla.

Kirjoitettaessa soi Killer Mike, In My City