Missit edustavat puhtaimmillaan opiskelun ja työurien uutta paradigmaa. He singahtavat työelämään täysi-ikäistyessään, ensin matalapalkkaisiin palvelualan töihin, ja alkavat sen jälkeen pikku hiljaa kartuttaa osaamistaan. Vähitellen he etenevät alansa harrastajista freelancereiksi, pätkätyöläisiksi ja yrittäjiksi.
Missien osaamisesta (esiintyminen, juontaminen, edustaminen) valtaosa ei seuraa muodollisia koulutusrakenteita eikä myöskään aiempien sukupolvien hahmottamia ammattialoja. Joidenkin mielestä heidän osaamisellaan ei tee mitään eivätkä heidän työnsä edes ole oikeita töitä.
Misseillä on paljon yhteistä korkeakoulujen oppilaitosbyrokratian hampaissa räpistelevien ikätoveriensa kanssa. Yliopistoissa on omat missikeisarinsa ja mallimammansa, jotka hymyilevät maireasti palkintogaalassa, hoitavat kaikki edustustehtävänsä tunnollisesti ja kokevat yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväkseen estää alaisiaan ja opiskelijoitaan etenemästä liian vauhdikkaasti.
Jotkut heistä ovat olleet samalla paikalla jo 70-luvulla, toiset ovat opetelleet ajan tavat jälkikäteen. Olennaista on pitää itse kirjoitetuista säännöistä kiinni silloinkin kun sitä ei voi perustella järjellä tai edes oikeudenmukaisuudella.
Erojakin on. Korkeakouluopiskelijat pariutuvat lähinnä keskenään, kun taas missin vieressä hymyilee harvemmin mister tai muu kauneusalan ihminen. Siinä missä jääkiekkoilijat edustanevat jonkinlaista miehekkyyttä naisellisuuden rinnalla, analyyttisten ja liberaalien opiskelijoiden lienee parasta suunnata katseensa sinne, missä turha ajattelu ei rasita päätä eikä suvaitsevaisuuden kukka kukoista.
No mutta hetkinen, sehän on…