Yhteiskunta

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2010.
Seuraava

Pois tieltä!  9

Ihmisiä on liikaa. Menet minne tahansa, niin joka paikassa on joku urpo jumittamassa suoraan edessäsi, syvällä ja poikittain.

Ei auta jumittajalle huomauttaa. Jos hyvin käy, hän pyytää anteeksi ja astuu syrjään. Voi myös tulla valitusta siitä, kuinka kiire on pahasta tai ei muka voida kiertää. Oli tilanne kumpi tahansa, nopeammin pääsee ohi kun vain menee. Ja siitä tulee parempi mielikin.

Ihmisistä näkee hyvin, kuinka tottuneita he ovat liikkumaan väkijoukossa. Ärsyttävimpiä ovat ne, jotka eivät lainkaan huomioi ympäristöään, kävelevät hitaasti ja keskellä käytävää, pysähtyvät kaupassa hyllyjen väliin tuotteita vertailemaan eivätkä edes seiso hyllyn vieressä, vaan mahdollisimman keskellä käytävää. Mikähän siinä on, että ihmiset asuvat ja elävät toistensa parissa, mutta toiset ovat täysin kyvyttömiä huomioimaan tai edes huomaamaan muita?

Osaamme ennakoida vastaantulevan ihmisen käyttäytymisen hänen katseensa perusteella. Mutta ei tämäkään auta toppatakin ja lastenrattaiden ohi jos niiden omistaja ei huomaa toista, saati sitten osaa tulkita toisen aikeita mennä ohi.

Väestöräjähdyksestä on puhuttu jo kymmeniä vuosia, ilman oikeastaan mitään vaikutusta mihinkään. Väestöräjähdys ei kuitenkaan ole ongelma, vaan ratkaisu. Väestö, joka ei osaa väistää, pitää räjäyttää.


Seksilinkkejä!  3

Taistelu samppanjapullosta on alkanut! (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/108245/) (Blogcityn luetuimmat 4.1.2010 ovat Sex and the Pity, ”Olen raskaana”, Pimp my Pimppi, Ei paneta ja Halukas nainen – siksi raflaava otsikko. Älkää siis suotta peljästykö, hyvät kuivakkaa tekstiä arvostavat lukijani.)

Edellä mainitut kolumnit käsittelevät juuri opiskelijaikäisten elämäntilanteeseen istuvia aiheita. Niistä näkee, missä me elämme.

40- ja 50-luvuilla syntyneet saattavat kiinnostua näistä neitosista (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/107803/) ja 60- ja 70-luvulla syntyneet alkavat löytää omantahtistaan seuraa (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/mirjawuokko/108351/).

Mutta kun nuorilla on tiedossa, että http://www.city.fi/yhteisot/blogit/karoliinas/107428/ ja http://www.city.fi/yhteisot/blogit/walterdecamp/108141/ ,ei jää muuta vaihtoehtoa kuin silloin tällöin http://www.city.fi/yhteisot/blogit/karoliinas/108188/ .

Entä mitä olette mieltä http://www.city.fi/yhteisot/blogit/karoliinas/108379/ ? Varhaislapsuudesta asti joka paikassa keikistelleet alusvaatemainokset, 12–13-vuotiaasta alkaen kouluissa ja urheilujoukkueiden matkoilla suurkulutettu porno sekä jatkuva julkinen puhe-siitä-mistä-on-puute eivät varmaankaan voi olla täysin vaikuttamatta opiskelijaikäisten naisten ja miesten käsityksiin itsestään ja sukupuolestaan.

Toivotaan että yhteys ei hämärry liiaksi (http://www.childrenofmen.net/).


Tipaton tammikuu  6

Tipattomasta tammikuusta on tullut 1980-luvun alusta lähtien jokavuotinen juttu. Tuolloin se valjastettiin osaksi koko kansalle suunnattua alkoholivalistusta. Nyt tipaton on vakiintunut erääksi kansalaisten tavaksi säännöstellä alkoholin käyttöä. Sitä tuetaan myös ehkäisevän päihdetyön toimijoiden kampanjoissa. Esimerkiksi A-klinikkasäätiö on rekrytoinut Jouni Hynysen bloggaamaan omasta yrityksestään - http://www.paihdelinkki.fi/tipaton-blogi-2010

Tipaton jakaa ihmiset kahtia. Joillekin se on laajoja tuttavapiirejä koskeva tapa ja toisia se taas ärsyttää suunnattomasti. Tipattomaan liittyy usein erilaisia vedonlyöntejä, haasteita ja monilla yksinkertaisesti oman juomisen sääntely. Eniten tipattoman ajatus vaikuttaa ärsyttävän aktiivista ravintolakansaa, joka on iältään alle kolmekymppistä. Nuoret aikuiset voivat ottaa viikonloppuisin rajustikin kuppia ja silti maanantaina svengaa hyvin. Kun kilometrejä tulee mittariin, alkaa juhliminen todella painaa pohkeissa. Pe-la radalla yli kolmekymppisenä ja tiistain hujakoilla tuntee palaavansa maanpinnalle. Jos moista mankelia painaa 11 kuukautta, tarvitsee sekä mieli, maksa että muu keho huilia.

Minusta tipaton on retorisessa kliseisyydessään aivan erinomainen metodi. Ensinnäkin se on niin ”puhki kulunut” juttu, että sen taakse on helppo suojautua sosiaaliselta paineelta. Jos joku kieltäytyy ravintolakutsusta tipattomaan tai nenänvalkaisuun vedoten, ei sen kummempaa perustelua yleensä tarvita. Tipattoman tammikuun voima piileekin sen tyhjentävässä merkityksessä. Siitä on tullut sosiaalinen tapa, käytäntö ja tottumus, joka kaikessa ”tylsyydessään” kelpaa selitykseksi juomattomuudelle. Voisi puhua myös kollektiivisesta käytännöstä ja hyväksytystä tavasta, mahdollisuudesta olla juomatta ilman kiusallista selittelyä.

Tipaton tammikuu on harvoja asioita, joissa voin käyttää itseäni jonkinlaisena esimerkkinä. Vietin viimeksi tietoisesti ”tipattoman” vuonna 2006. Se venähti, sillä en ole sen koommin juonut pisaraakaan alkoholia.


Seuraava