Ihmisiä on liikaa. Menet minne tahansa, niin joka paikassa on joku urpo jumittamassa suoraan edessäsi, syvällä ja poikittain.
Ei auta jumittajalle huomauttaa. Jos hyvin käy, hän pyytää anteeksi ja astuu syrjään. Voi myös tulla valitusta siitä, kuinka kiire on pahasta tai ei muka voida kiertää. Oli tilanne kumpi tahansa, nopeammin pääsee ohi kun vain menee. Ja siitä tulee parempi mielikin.
Ihmisistä näkee hyvin, kuinka tottuneita he ovat liikkumaan väkijoukossa. Ärsyttävimpiä ovat ne, jotka eivät lainkaan huomioi ympäristöään, kävelevät hitaasti ja keskellä käytävää, pysähtyvät kaupassa hyllyjen väliin tuotteita vertailemaan eivätkä edes seiso hyllyn vieressä, vaan mahdollisimman keskellä käytävää. Mikähän siinä on, että ihmiset asuvat ja elävät toistensa parissa, mutta toiset ovat täysin kyvyttömiä huomioimaan tai edes huomaamaan muita?
Osaamme ennakoida vastaantulevan ihmisen käyttäytymisen hänen katseensa perusteella. Mutta ei tämäkään auta toppatakin ja lastenrattaiden ohi jos niiden omistaja ei huomaa toista, saati sitten osaa tulkita toisen aikeita mennä ohi.
Väestöräjähdyksestä on puhuttu jo kymmeniä vuosia, ilman oikeastaan mitään vaikutusta mihinkään. Väestöräjähdys ei kuitenkaan ole ongelma, vaan ratkaisu. Väestö, joka ei osaa väistää, pitää räjäyttää.
