Nyt on taas se aika vuodesta, kun miltei koko Suomen väitetään vaipuvan uneliaaseen horrokseen.
Samanaikaisesti tuhannet parikymppiset suomalaiset käyvät läpi valtavia elämänmuutoksia, toteuttavat unelmiaan tai keräilevät niiden sirpaleita lattialta, järjestelevät asumis- ja parisuhdekuvioitaan. He muuttavat ehkä ulkomaille tai toiselle puolen Suomea ja vaihtavat satunnaisia viikonloppuvisiittejä lukuunottamatta koko elämänsä sisällön, eikä entiseen ole paluuta.
Vaikka kaikkien elämä ei muutu täysin, vauhtia riittää silti. Kymmenet- tai sadattuhannet nuoret aikuiset paukuttavat kaupoissa, kioskeissa, leireillä, marjakojuilla, toimistoissa ja palvelutiskeillä seuraavan talven säästöjä kuin oravat konsanaan. Heistä osa lomailee juhannuksena ja muutamana muuna viikonloppuna, mutta muuten vauhti on päällä toukokuusta elokuuhun.
Sen perusteella mitä olen kuukauden sisällä kuullut kesätyöläisten työehdoista ja heidän esimiehistään, ammattiliitoilla olisi potentiaalinen bisnes: Kesäjäsenyys, jossa muutaman kuukauden jäsenmaksun vastineeksi voisi antaa kesäjuristien voimin helppoa laki- ja työsopimusneuvontaa ja keräillä samalla tarinoita tulevaa jäsenhankintaa varten. "Näistä 100 000 syystä kannattaa kuulua liittoon" tai jotain.
Esimerkkinä mainittakoon, että monet palvelualojen satunnaistyönantajat tapaavat juoksuttaa nuoria työntekijöitään mökiltä kaupunkiin päivystämään mahdollista töihinkutsua varten, totta kai säävarauksella. Jottei jäisi epäselväksi, niin ei saa tehdä.
Motivaatiota ja kapinahenkeä voi hakea vaikka tästä: