Entisen pääministeri Matti Vanhasen isä Tatu Vanhanen tuli tunnetuksi tutkimuksistaan, joissa kansakuntien kehitystä ja bruttokansatuotteen vaihteluita selitetään älykkyysosamäärällä. Mitä korkeampi on kansakunnan älykkyys, sitä korkeampi on bruttokansantuote. Tutkimustulokset nostivat hirvittävän haloon, koska Suomen virallinen konsensus-mielipide on, että kansakuntien välillä ei ole eikä saa olla eroja älykkyydessä. Vanhanen ja Lynn sanoivat ääneen asian, jota ei saa sanoa eikä edes tutkia.
Kaikkia tutkimuksia voi ja pitääkin kritisoida, mutta tieteellisin perustein. Esimerkiksi älykkyystestit ovat yllättävän kulttuurisidonnaisia ja osa Vanhasen aineistosta oli tilastotieteellisesti puutteellista. Vanhasen ja Lynnin tulokset kyllä korreloivat positiivisesti PISA-tutkimusten kanssa - mitä korkeampi on kansakunnan älykkyysosamäärä, sitä parempi menestys PISA-tutkimuksessa.
Mihin johtaa ajattelu, jossa asiaa ei saa tutkia, koska tulos voi olla ristiriidassa konsensus-mielipiteen kanssa? Jos kansakuntien välillä on eroja älykkyydessä ja jos niillä voi selittää jotakin, se auttaa meitä ymmärtämään ihmiskuntaa paremmin. Muuten etsimme selityksiä muuttujista, jotka todellisuudessa eivät selitä eroista paljonkaan. Keskitymme hyväksttyihin syihin, joista suosituimpia on valkoisen keski-ikäisen miehen syyllisyys kaikkeen maailman pahaan.
Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen piti väitteitä Afrikan matalasta älykkyysosamäärästä panetteluna ja katsoi niiden ylittävän rikostutkinnan kynnyksen. Väärien tulosten kritiikki ei kohdistunut tutkimusmenetelmiin, analyysiin tai aineistoon. Tutkimuksen tulos vain oli väärä.
Jos tulos ei sovi ennakkokäsityksiin, voi joko muuttaa käsityksiään tai kieltää tulos. Tuloksen kiistäminen poliittisen korrektiuden nimissä jähmettää kehityksen. Darwin viivytteli evoluutioteoriansa julkaisua parikymmentä vuotta uskonnollisen vaimonsa ja ympäröivän yhteiskunnan reaktioiden vuoksi. Katolisen kirkon ylläpitämä maakeskeinen maailmankuva johti Kopernikuksen ja Galilein tutkimusten leimaamiseen harhaopeiksi ja niiden julkaisun kieltämiseen. Maakeskeisyys ja luomisoppi olivat samanlaisia konsensus-mielipiteitä kuin kansakuntien henkisten kykyjen samankaltaisuus.
Evoluutioteorialle ja aurinkokeskeiselle maailmankuvalle on huomattavasti enemmän ja luotettavampaa todistusaineistoa kuin kansakuntien henkisille eroille. Ilmiö on kuitenkin sama: konsensuksen kannattajat eivät kritisoi tutkimuksen menetelmiä, vaan tulosta. Tulos on väärä, koska se sisältää uutta tietoa. Pelottavaa.
Merkittävä kysymys konsensus-kansalle kuuluu: miksi älykkyydessä ei voisi olla eroja kansakuntien välillä? En sano, että niitä välttämättä on - vaikka aineisto viittaa siihen - mutta miksi niitä ei voisi olla? Miksi ei ole vaikeaa myöntää eroja vaikkapa ihmisten keskimääräisessä pituudessa tai tunnustaa kenialaisten pitkänmatkan juoksijoiden jalkojen erinomaista rakennetta juoksuun? Fyysiset erot voidaan myöntää (vaikea niitä on kiistääkään), mutta jostain käsittämättömästä konsensus-ideologiasta johtuen kansojen välillä ei saa olla henkisiä eroja. Miksi ei?