Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho oli eilen Seitsemäs taivas -keskusteluohjelman vieraana. Hänen oivat verbaaliset kuvaukset paniikkihäiriöstä nostivat jääkylmän hien iholleni. Mieleeni palautui taannoinen ajatustenjako Mikan kanssa teemasta, mutta ennen muuta itse keskustelun kohde: paniikkihäiriö. Mitä paniikkihäiriö sitten tekee blogissa baarikaappi? Vastauksena on tietysti kuningas alkoholin ja paniikkihäiriön välinen absurdi suhde. Alkoholi on Suomessa yleisin paniikkihäiriön laukaisija ja samalla perinteisin hoitomuoto.
Omaan henkilökohtaisen suhteen paniikkihäiriöön. Tämä syvä viha-rakkaus on kestänyt kohdallani vuodesta 1996. Se saavutti infernaalisen huippunsa vuosina 2004–2006 muuttuen sen jälkeen siedettävän leppoisaksi asuinkumppaniksi. Minun paniikkihäiriöni laukaisi krapula – tuttu tarina todella monille – ja sen helvetillisin voima iski aina krapulassa. Nopein, tehokkain ja helpoin itsehoitomuoto oli alkoholi. Arvaatte, että alkoholilla hoidettuna kehä on valmis – känni ja uskomaton helpotus – krapula ja musta helvetti – känni ja taas turvassa. Arvioimme taannoin jo eläkkeellä olevan dosentti Juha Partasen kanssa, että jopa 70 prosenttia alkoholiongelmista saattaa johtua erilaisista ahdistustiloista ja niiden itsehoidosta. Se on paljon se.
Miksi ihminen on niin typerä, että tietoisena paniikkihäiriöstään vetää kännin? Vastatakseen pitää kertoa jotain elinkumppanistani paniikkihäiriöstä. Mika Myllyaho puki perusajatuksen eilen elegantisti sanoiksi: toiset ihmiset kokevat maailman voimakkaasti ruumillaan – siis kehollaan. Se on kauneimmillaan koko keholla tunnettua fantastista euforiaa ja hirvittävimmillään synkänmustaa psykofyysistä ahdistusta. Kun opit paniikkihäiriön, kulkee pelko siitä alitajunnassa jatkuvasti mukana. Se stressaa kehoa ja mieltä. Elät kuin kehon vireyttä säätelevä ruuvi olisi koko ajan liian kireällä. Alkoholilla pääset hetkeksi, pieneksi vapauttavaksi toviksi pakoon, keskushermosto lamaantuu ja koko kehossasi tapahtuu täydellinen metamorfoosi – from hell to heaven. Ja sitten seuraa kääntöpuoli: mieti pahin krapulasi ja kerro se sadalla – olet lähellä paniikkihäiriöisen ihmisen dagen efteriä. Helvetti kehossasi. Kauhea helvetti – se helvetti joka muistui eilen Mikan elävistä kuvauksista taas mieleen.
Tein kuusi vuotta sitten rauhan elinkumppanini kanssa. Minä en karkaa sitä humalaan ja se ei kiusaa minua krapulassa – joita ei ole. Syntyi siedettävä diili ja sopuisa yhteiselomme alkoi – luojan kiitos. Ei, ei paniikkihäiriö minusta poistunut, mutta se on eläkkeellä paljon leppoisampi kaveri. Sanon Myllyahoa mukaillen, että rakastan paniikkihäiriötäni, mutta vihaan sitä eniten maailmassa. Se toi minuun ainutlaatuista herkkyyttä, mutta psykofyysisesti raiskasi minut satoja kertoja vuosien varrella. Haluanko lausua paniikkihäiriöstä jotakin setämäistä? Haluan. Te tuhannet ja tuhannet, joilla on kanssani sama asuinkumppani, totean seuraavaa: tehkää rauha sen paskiaisen kanssa, sillä sitä ei voi voittaa itselääkinnällä. Paljon parempi on siedettävä rauha kuin valmiiksi hävitty sota. Pian – tai ajan kuluessa - huomaatte, että paniikkihäiriö on myös valtava voimavara, joka antaa paljon.
Kirjoitettaessa soi Social D - Machine Gun Blues (7 min movie) - Cooooooool!
13 kommenttia
Anonyymi
22.4.2011 21:23
Tämäntyyppisiä artikkeleita joutaisi olla enemmänkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vary
22.4.2011 21:49
Kiitos, tästä kirjoituksesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.4.2011 02:23
loistavaa tekstiä, pakko sanoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.4.2011 03:18
Sattuipa sopivasti. Viime aikoina on tullut itsekin mietettyä krapulan ja ahdistusoireiden yhteyttä. Vaikka pidänkin alkoholin tuomasta hetkellisestä helpotuksesta ja jännityksen lieventämisestä, krapulaoireet ovat kuitenkin niin ahdistavia, että yleensä valitse mieluummin turvallisen selväpäisyyden.
Kiitos siis hienosta kirjoituksesta!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.4.2011 09:58
Naulan kantaan, M.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2011 09:31
Kiitos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.4.2011 14:09
Upeaa, kerrassaan upeaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.4.2011 14:11
Itselläni laukesi paniikkihäiriö n. 20-vuotiaana liian railakkaaksi käyneet Pietarin matkan seurauksena. Istuin bussin lattialla haukkomassa henkeä ja vaadin päästä sairaalaan. Tyttöystävä opiskeli onneksi lääkäriksi ja ymmärsi melko nopeasti mistä on kyse saatuani näitä kohtauksia vähän väliä megalomaanisen ryyppyreissuni jälkeen. Noh, sain tietenkin SSRI-lääkkeitä ja oireet helpottivat sen verran että uskaltauduin taas luennoille. Sivuoireet lääkkeistä oli kuitenlin sen verran ikäviä, että päätin lopettaa niiden käytön n. kahden vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Lisäksi huomasin SSRI-lääkkeiden poistavan krapulassa tulevaa morkkista, jonka seurauksena epäilin käyttäväni entistä enemmän alkoholia.
Hieman myöhemmin aloin käyttämään kannabista lähes päivittäin. Aluksi paniikkihäiriö laukesi joka ikisellä kerralla kun olin ko. ainetta polttanut eikä kyseinen tila kuolemanpelkoineen ole todellakaan mukava. Paniikkihäiriökohtauksen mentyä ohi oli kannabiksen rauhoittava vaikutus kuitenkin niin mukava etten missään vaiheessa harkinnut aineesta käytöstä luopumista. Ehkä noin vuoden aktiivisen kannabiksen käytön jälkeen, joka siis altisti minut jatkuville paniikkihäiriökohtauksille, opin hallitsemaan kohtauksien oireita. Tässä vaiheessa selvin päin kokemani paniikkihäiriökohtaukset päättyivät lähes kokonaan ja nyt n. 10 vuotta ensimmäisestä kohtauksesta kärsin niistä enää... krapulassa ja joskus harvemmin pilvessä, jos olen väärässä paikassa "nousujen" aikaan tai poltan liikaa... krapulassa.
Oli miten oli, itse koen päässeeni paniikkihäiriöstä lähes täysin eroon kannabiksen avulla, vaikka se saattaakin kuulosta ristiriitaiselta. Kannabis aiheutta tavallaan hallitun paniikkihäiriökohtauksen laukeamisen, joita toistaen opin käsittelemään kohtaukseen liittyviä epämiellyttäviä tuntemuksia. En kuitenkaan uskalla suositella kannabiksen käyttöä paniikkihäiriön siedätyshoitona muille, mutta omalla kohdallani se näytti tuottavan hyvän tuloksen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.4.2011 11:56
Miksi Suomessa pitää olla aina on-off? Itse otan alkoholia useammankin kerran viikossa (2-3 kertaa, kesäisin enemmänkin), mutta en edes muista milloin olisi viimeksi ollut krapula.
Tarviiko sitä aina vetää persiitä olalle ottaessaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.4.2011 13:55
Anonyymi joka sait pössyttelyllä paniikkihöiriösi hallintaan - HIENOA ! Tiedän mitä tarkoitat kun sen avulla oppii pääsemään tilanteen herraksi saatuaan tilanteen ensin päälle. Hyvällä kukalla onnistuu.
Olen itse kelaillut samanlaisia ajatuskulkuja. Kun poltettua alkaa lepattaan enempi tai vähempi eli "treeniolotila" on valmis, pääsee testaamaan tapoja miten saada itsensä tasoittumaan. Siedättää itseään.
Ei ehkä kouluesimerkki ruohon käytöstä lääkinnällisesti mutta sangen toimiva.
Viina tekee pahaa, ruoholla voi parantaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MAgrippa
6.5.2011 15:57
Olen kuullut että Crack saa unohtamaan kaikki epämiellyttävät olot joita on ollut ennen sen käyttöä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.5.2011 20:02
Miten erottaa paniikkikohtauksen muuten vaan ahdistavasta tilasta? Joskus darrassa mulle voi tulla esim minuutiksi tosi ahdistunut fiilis, mutta pitäisin liiootteluna sanoa sitä paniikkikohtauksesksi. Samoin voi käydä pilvessä, mutta nää olot kestää ehkä minuutin ja saan ne pois vaan keskittymällä johonkin muuhun kuin itseeni. Ja monethan sanoo ettei pilvi sovi niille, että tulee ahdistinut fiilis, mutta eihän ne kuitenkaan mitään paniikkikohtauksia ole? Kerran liiallisen kofeiinin ja alkoholin seurauksena jouduin melkein juosta bussista ulos, mutta sain rauhoitettua itseni, mitä nää tälläset sit on?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.8.2011 01:54
Miten erottaa paniikkikohtauksen muuten vaan ahdistavasta tilasta?
Itsellä erotin sen siitä että en pystynyt oikein kävelemään, mitään ei pystynyt ajattelemaan ja lopulta oli pakko soittaa ambulanssi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin