Törmäsin netissä Jaakko Tuusvuoren (1998) artikkeliin ”Päihtymys ja kirjoitus”. Hän pohtii päihtymyksen sanallistamista. Miten artikuloida tai kirjoittaa niin voimakkaasta kokemuksesta kuin päihtymys, siten että sen todellinen kokemuksellisuus taipuu sanoiksi. Yleensä voimakkaiden kokemusten sanallistaminen pikemminkin ”tavataan ajatella pakeneviksi tai puhumisesta pilaantuviksi”.
Suomenkieli tarjoaa notkeutta ja runsaat ainekset humalasta puhumiseen. Humalakeskeisyys kulttuurissamme on luonut piirteikkäitä sivumakuja kielelliseen ilmaisuun. Humalan vivahteikas kuvaaminen vaatii silti kielellistä harjaantuneisuutta ja omakohtaisia kokemuksia. Huolimatta suomenkielen ilmaisuvoimasta ei kulttuurisiin tapoihimme kuulu humalakokemusten estetisointi. Jo puhuminen Hemingwayn tapaan ”kylmän oluen ensipuraisusta” tulkitaan elitismiksi. Suomalaisen humalan sanallistamisen tavoittamiseksi tulisi nauhoittaa muisteluita työpaikkojen pikkujouluista tai kevätretkistä. Ne ovat täynnä hersyviä kuvauksia riemusta, ilosta, häpeästä, surusta ja lukuisista muista tunteista.
Huumeiden avulla päihtymyksen kirjoitetussa sanallistamisessa Tuusvuori näkee ilmaisuvoimaisimpana romantiikan ajan ja päätöksen 1950-luvun beatnikkien käynnistämässä viimeisessä aallossa. Tämän jälkeen populaarikulttuuri varasti aihealueen. Jonkinlaisen pelkistyksen Tuusvuoren ajatuksista voisi tehdä lyhentäen sen muotoon: Baudelairesta Kerouackiin. 1800-luvun alun ja puolivälin kulturellit saivat nauttia erilaisia päihteitä ilman leimautumista tai pelkoa rangaistuksista. Tämä mahdollisti kokemusten ja huumaavien aineiden vaikutusten kuvaamisen siten, miten ne vaikuttavat ihmisen paljaaseen tajuntaan ja kuinka kemikaalit liikuttavat sitä.
Itselleni kirjallisesti läheisiä ovat viimeisen aallon beatnikkien suodattumattomat narkomaanikuvaukset. Ne sekoittuvat Kerouackin, Ginsbergin ja Burroughsin hurmokselliseen spontaanin luovuuden ylistykseen. Päihdyttävämpää kirjallisuutta ei tietääkseni ole tehty.
Kirjoitettaessa soi Neil Young - Heart of Gold
6 kommenttia
Tuplis
8.1.2010 12:59
Kaveriksi, joka ei juo, puhut melkoisesti viinaksista ja päihteistä.
Epäselväksi jää miksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikko Salasuo
8.1.2010 13:27
Tuplikselle,
Merkittävin syy teemalle lienee blogille annettu nimi ja teema "Baarikaappi". Kakkosena arvelen olevan 10 vuotinen tutkimustyöni, jossa päihteet ovat usein olleet mikroskoopin alla. Lisäksi nykyinen elämäntapavalintani ei merkitse ettenkö omaisi omaa melko värikästä yöelämä ja viinashistoriaa sekä kiinnostus-suhdetta päihteisiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2010 15:12
Oletko perehtynyt kofeiiniin?
Vastaa kommenttiinVoit aloittaa täältä.
http://qmies.blogit.fi/
Vastaa kommenttiin
Kari
10.1.2010 02:29
Humalaa en koe kuvailemisen vaivan arvoiseksi kokemukseksi. Känni on pakoa todellisuudesta, säätämällä kognitiivisia kykyjä nollille päin, homo sapiensiksesta homo sensorikseen. Silmien sulkemista sen sijaan, että etsisi niille mielenkiintoisempaa nähtävää. Kännin kuvaileminen on minulle suurin piirtein yhtä lailla motivoiva ajatus, kuin, että laittaisin youtubeen tutkielman itsestäni aamupaskalla. En ole kajonnut alkoon toukokuun 07 jälkeen, ja känni kuuluu minulla kymmenen vähiten haluttavan olotilan joukkoon. Mikä ihme siinä jaksoi kiinnostaa niin monta vuotta, sitä minä en saa päähäni.
Päihtymyksistä miellyttävin, minun päälläni, on kannabiksen tuottama aivojen spatiaalisen toiminnan vilkastuminen ja putkinäön rajoitusten poistuminen. Minulla se on ilmennyt jo 37 vuotta siten, että otan kitaran syliini ja alan jammailla hidasta bottleneck-bluesia. Sitäkään päihtymystä minun ei tosin tee mieli kuvailla. Tai ehkä teen sitä soittamalla.
Voimallisin päihteisiin liittyvä kokemukseni oli seksi LSD-matkalla, en ole löytänyt sanoja kuvailla kokemusta, vaikka aikaa on ollut miettiä 35 vuotta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ZOMQandBarbieQ
12.1.2010 17:30
ihminen hulluttelee rentoutuakseen ja päihteillä se käy kalliimmin -ehkä siksi herra on kirjoittanut artikkeli arvuuteelisin:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ZOMQandBarbieQ
12.1.2010 17:35
niin, kyl humalalla on esmes saunaseurassa huom. seurassa sosiaalinen tilaus -kohtuus onkin vaikeempi käsite tajuta suomessa sun muaaallakin -eime suomalaiset ainoita liika käyttäjiä oollla -venäjällä esmes onfelma o parepempi tai siis huononpi ja hävisimme taas:)
en juo , mutten oo missään suhteessa absolutisti minkäään aineen vuoksi, se olisi anatautumista tai luovuttamista päihteelle kaikki valta.
käytän douppeja työkaluina ja mausteen omaisesti jos nautin niistä -liika on liikaaa thats it. joskus tulee kämmättyä tietty, mut nykyään onnex ymmärrän olla valehtelematta itselleni liikoja. on vhelvetin vaikee muuten tajuta kuinka pystyy huijjaamaaan itseään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin