Vihkikaavan tärkein kohta kuuluu suunnilleen näin: “Tahdotteko ottaa tämän (naisen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” - ja sama sitten toisin päin. Tässä mennään pahasti metsään. Mitä pelkkä tahtominen auttaa?
Tahdon moniakin asioita, mutta suuri osa niistä ei loppujen lopuksi ole tärkeitä. Vain sellainen asia on tärkeä, jonka eteen on valmis tekemään töitä. Vasta aikominen on merkki sitoutumisesta. Tahtominen on edellytys aikomiselle, mutta ei ole tae siitä.
Rakastaminen on nimenomaan tekemistä, se on päätöksiä tehdä toiselle asioita, jotta tällä olisi parempi olla. Tässä tahtoja eroaa aikojasta. Tahtoja vaihtaa laivaa heti kun pitäisi tehdäkin jotain parisuhteen eteen, kun pitäisi tehdä muutakin kuin tahtoa. Aikoja on sitoutunut suhteeseen ja tekee mitä tehtävissä on, jotta rakastamallaan ihmisellä olisi parempi olla. Aikoja etsii ratkaisut ongelmiin, tahtoja toivoo, ettei ongelmia tulisi. On helppoa nyökytellä myöntävästi kysymykseen "tahdotko miljonääriksi". Sen sijaan kysymys "aiotko miljonääriksi" pistää jo miettimään, mitä tavoitteeseen pääseminen vaatii.
Omissa häissäni etsin maistraatin vihkijää käsiini ennen vihkimistä, jotta voisin sopia etukäteen tästä tahdon/aion -vaihdoksesta. En kuitenkaan häntä löytänyt, ja tilaisuuden alussa ei ollut tähän enää mahdollisuutta.
Vihkijä oli matalaääninen tuomarinkaltainen herrasmies, jolla oli auktoriteettia. Tilaisuus oli varsin arvokas. Vihkiminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Siitä jäi kuva, että tässä tosiaankin sitoudutaan.
Suuri kysymys kysyttiin minulta ensin. Vihkijän auktoriteetti teki minuun vaikutuksen ja minulla meni pupu pöksyyn. Vastasin "tahdon". Se hävettää minua vieläkin, melkein 10 vuoden päästä.
Seuraavaksi vaimoltani kysyttiin sama kysymys. Hän vastasi jämäkästi "tahdon ja aion". Vihkijältä meni pariksi sekunniksi konseptit sekaisin, tilanne oli hänelle selvästi uusi. Sitten vihkiminen eteni normaaliin tapaan.
Minä olin tyytyväinen. Olin valinnut oikein, sainhan puolisokseni aikojan. Vaikka ryssin elämäni ainoan tilaisuuteni vastata "aion", ei vihkimisestä puuttunut aikomista. Eikä ole lainkaan huono asia, että vaimossa on munaa. Varsinkin hääyönä.
9 kommenttia
Anonyymi
25.4.2010 12:01
"että vaimossa on munaa. Varsinkin hääyönä." :) *loistoo*
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2010 13:04
Loisto setti! Itse olen ollut tahtoja kaikessa, ennen. Nyt teen ensimmäistä kertaa asioita sen eteen mitä olen liian pitkään vain tahtonut. Nyt on tietysti helppo, mitään muuta ei ole. Tahdon kirjoittaa, aion oppia, ja kirjoitan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Begun
25.4.2010 13:09
Se olin minä. Tahdon etsiä kontakteja, aion verkostoutua..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.4.2010 12:10
Totta kai tuo "tahdon ja aion" on vähän voimallisempi, mutta siihen pelkkään tahtomiseenkin on sisällytetty sellainen sisäänrakennettu oletus, että vannoja ei ole saamaton nahjus joka haluaa kaikenlaista mutta ei pistä tikkuakaan ristiin.
Vastaa kommenttiinJos joku tosiaan sydämestään tahtoo rakastaa toista ja olla hänelle kaikki kaikessa, niin voidaan olettaa että senhän se perkele tekee ellei asiat mene tosi pahasti pieleen.
Tuon saman "heikkouden" voi halutessaan kääntää myös tuosta aikomuksesta - aion rakastaa tätä naista niin kauan kuin se minulle sopii ja kaikki muu menee kaavan mukaan. Heti kun se lihoo, niin lemppaan sen pihalle. Ei se aikominen mitään muuta meinaa, kuin että "tällä hetkellä se kuuluu suunnitelmiini".
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
26.4.2010 13:16
Eipä tarvinut tuotakaan pohtia, Vegasissa naimisiin ja siellä kysytään että "otatko" ja vastataan että "otan" (Do you? -I do.) Mitään tahtomisia tai aikomisia tai muita spekuloivia kysymyksiä... :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.4.2010 18:54
Edellisestä viestistä taas näkee, että te heterot ette tarvitse homoliittoja avioliitto-instituution murentamiseen. Saatte sen murentumaan ihan keskenänne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.4.2010 15:29
"Aikominen" on aika päämäärätöntä haihattelua esimerkiksi "päättämiseen" verrattuna. Päätät siis rakastaa, vaikka todellisuudessa et rakastaisi yhtään. Todellista suoraselkäisyyttä. Alkuperäinen ajatus saattaa hieman kärsiä, mutta mitäs pienistä.
Niin se menee kun blogitekstin tuottamisen tuoman paineen edessä täytyy halkoa jo valmiiksi ohuita hiuksia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.4.2010 11:27
Ohan se joo aika väkisin väännetyn oloista kamaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aapo Puskala
29.4.2010 11:45
"aikominen" on itse asiassa sama kuin "päätös tehdä". Paitsi ehkä sillä erolla, että päätös sisältää sävyn, että tehdään jotain, mitä ei oikein haluaisi tehdä - tehdään siis vähän hammasta purren.
Noinhan se menee kun kommentin tuottaman paineen edessä täytyy halkoa jo valmiiksi halottuja hiuksia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin