On kulunut 50 vuotta siitä, kun YK:n huumausaineyleissopimus (The Single Convention) astui voimaan. Sopimus on edelleen tärkein kansainvälisen huumausainepolitiikan punainen lanka – tai langan lähtöpiste. Siinä luetteloitiin 93 kolme ainetta huumausaineeksi. Huumausaineeksi määriteltiin ”mikä tahansa luetteloissa (…) mainittu luonnonaine tai synteettinen aine." Näitä aineita olivat muun muassa kannabis, kokalehti, heroiini, kokaiinin, morfiini ja oopium. Maallikkokin huomaa, että farmakologisesti huumausaineeksi määriteltiin ällistyttävän erilaisia tuotteita. Entistä kiinnostavammalta sopimus näyttää, kun esimerkiksi kannabis ja heroiini sijoitettiin ehdottomasti kiellettyjen päihteiden luokkaan.
24 vuotta sopimuksen jälkeen julkaistiin Nils Christien ja Kettil Bruunin klassikkoteos ”Hyvä vihollinen”. Nyt ”Hyvästä vihollisesta” on kulunut 26 vuotta, mutta sen teesit ovat aivan yhtä kantavia kuin julkaisuhetkellä. Mitä meidän tulee siis nähdä 50 vuoden takaa, jotta voimme ymmärtää huumausaineiden yhteiskunnallista paikkaa tänä päivänä?
Päihteiden valikointi: Tärkein vuoden 1961 sopimukseen tulleiden aineiden määrittäjä oli Yhdysvallat. Erityisesti väitettiin, että kannabiksen ja vakavan rikollisuuden välillä oli suora yhteys. Maailman terveysjärjestö teki samana johtopäätelmän ja eräs sen johtohahmoista kirjoitti 1949 seuraavaa: ”aina ikiajoista lähtien marihuana on ollut yhteydessä mielisairauksiin, rikollisuuteen, väkivaltaan ja raakuuksiin”. WHO katsoi, että näistä syistä aine tulee ehdottomasti kieltää. Tärkeää oli myös se, että kannabiksella ei nähty olevan minkäänlaista lääketieteellistä käyttötarkoitusta. Anekdoottina mainittakoon, että amfetamiinia ei kielletty ennen vuotta 1971, sillä vielä vuonna 1961 lääketeollisuus ei suostunut luopumaan siitä. Vasta LSD:n myötä levinnyt paniikki saattoi myös pirin kieltolistalle – tosin löyhemmin rajoituksin kuin esimerkiksi kannabiksen ja kokalehdet. Olennaista on se, että sopimukseen valikoituneita aineita oli ja on edelleen täysin mahdotonta luokitella minkään loogisen, farmakologisen tai terveyshaittojen perusteella – kyse oli rahasta, kansallisista intresseistä, ammattieduista ja valtasuhteista.
Teollisuusmaiden valta-asema: Christie ja Bruun tuumaavat yksikantaan, että kansainvälinen huumekontrolli sopimuksineen on keskittynyt säilyttämään teollisuusvaltioiden edut. Vuoden 1961 sopimusta tehtäessä useat Aasian maat vastustivat kannabiksen kielto vedoten siihen, että ihmiset siirtyvät vaarallisempiin aineisiin, kuten alkoholiin. Suora lainaus ”Hyvästä vihollisesta”: ”Hindut ja arabit voivat sanoa mitä haluavat: kannabis kielletään täysin – ja alkoholi jatkaa teollisuusmaissa voittokulkuaan”. Taustalla jyräsi Yhdysvaltojen taloudellinen tuki YK:lle ja sen poliittinen voima. Yhdysvallat saneli myös YK:n yleis- ja erityisavustusten jaon muihin maihin. Maanviljelijöiden tuli vaihtaa koka kahviin ja unikko teehen, mikäli halusi saada kansainvälistä tukea. Usea maa protestoi sisäisiin asioihinsa puuttumista, mutta mikään ei auttanut.
Markkinoiden sääntelystä ihmisten sääntelyyn: Valtioiden sääntelystä siirryttiin käyttäytymisen sääntelyyn. Oopiumsota 1800-luvun lopulla oli ollut kauppasota, 1900-luvun alkupuolen toimet kohdistettiin tuotantoon ja kauppaan sekä kansallisten talousintressien suojeluun. Mutta vuoden 1961 huumesodan käynnistymisen jälkeen kääntyi huomio käyttäjiin. Aluksi laittoman kaupan toimijoihin, mutta vuonna 1972 tuli YK:lta uusi määritys: kaupasta rankaisemisen lisäksi suositeltiin käytöstä rankaisemista ja ”käyttäjän alistumista hoitoon, koulutukseen, jälkihoitoon ja kuntoutukseen ja että hänet on sosiaalistettava uudelleen”.
Vuonna 1961 siis käynnistyi maailman laajuinen sota, jossa viholliset määritti Yhdysvallat. Kuulostaa kovin tutulta myös muissakin yhteyksissä. Tätä sotaa on käyty länsimaissa 50 vuotta ja tappiota tulee toinen toisensa perään, sodan hinta on käsittämättömän massiivinen ja kukaan ei edes muista miksi ja mistä sota alkoi. Mutta sota vain jatkuu ja jatkuu, eikä kukaan vakavissaan pohdi keinoja rauhan saavuttamiseksi.
”Yhteiskunnassa on paljon pahaa. Kaikista ongelmista ei voi olla huolissaan yhtä paljon, voimat eivät riitä. On valittava. Näin on myös kansojen kesken. Imperialistinen valtio ei julista mielellään sotaa kaikkia vastaa yhdellä kertaa, vaan valitsee pääviholliset, mieluiten yhden kerrallaan. Tämä pätee myös sosiaalisiin ongelmiin. Sosiaalista suuttumusta, välttämätöntä muutosvoimaa ei saada aikaan jos kaikki otetaan puheeksi samanaikaisesti. Sosiaalisia ongelmia on käsiteltävä säästeliäästi. Monet sopivat, mutta vain harva voi tulla valituksi.” (Christie & Bruun 1985, 60.)
Huumeet, hyvä vihollinen aina vuodesta 1961!
Kirjoitettaessa soi Steve Earle - Rich Mans War
11 kommenttia
Anonyymi
9.4.2011 02:08
Hyvä kirjoitus. Tulin itsekin jo joku aika siihen tulokseen, että jos Jenkeissä laillistetaan kannabis, sama tapahtunee Suomessakin. Harmittaa vaan, että tälläkin hetkellä Suomessa poliittisen arvovallan säilyttäminen vaatii sitä, ettei aio ajaa kannabiksen laillistamista seuraavalla eduskuntakaudella - kertoo paljon siitä, miten paljon väärällä valistuksella pilattujen äänien menetystä pelätään. Perusmaukkaa kyykytetään tyylikkäästi, esim puutarhakauppaan ei voi mennä ostamaan multaa ilman, että kytät soitetaan paikalle. Lisäksi järjestöjen kannabisvalistus on hirvittävän huonolla tasolla: lietsotaan paniikkia mielenterveydellisillä ongelmilla ja porttiteorialla. Mielestäni parempi olisi kertoa lasten vanhemmille ohjeita käytön hallintaan ja puhua suvaitsevaisuudesta kuin aiheuttaa mahdollisia välirikkoja lasten ja vanhempien välillä.
Tl;dr: huumesota nielee jenkeissä käsittämättömän määrän kahisevaa. Budjetin voisi ihan hyvin leikata kymmenesosaan nykyisestä ja laittaa loput koulutukseen, ympäristön suojeluun ja työpaikkoihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.4.2011 16:59
"Olennaista on se, että sopimukseen valikoituneita aineita oli ja on edelleen täysin mahdotonta luokitella minkään loogisen, farmakologisen tai terveyshaittojen perusteella – kyse oli rahasta, kansallisista intresseistä, ammattieduista ja valtasuhteista."
Mielestäni et huomioi tässä syy listassasi psykologisia ja uskonnollisia syitä.
Huumeet ovat uhka puritaaniselle ja kirjaimelliselle kristinuskon tulkinnalle sekä nykypäivän ateistiselle yhteiskunnalle. Ensimmäinen pitää mystisiä visioita ja mielen laajennusta demonisena, jälkimmäinen patologisena.
1. luokasta löytyvät mieltä laajentavat aineet jotka antavat mystisiä visioita. LSD, psilosybiini, meskaliini, kannabis ja ekstaasi.
2. luokasta löytyvät mielihyvää ja egon kaikkivoipaisuutta korostavat aineet, jotka vahvistavat voimakasta itsetuntoa ja kaikkivoipaisuutta sekä sen kääntöpuolta eli masennusta. Kokaiini ja amfetamiini. Tänne kuuluisi myös alkoholi, joka puuttuu sieltä - perinteistä johtuen. Opium ja morfiini on pudotettu tähän luokkaan, koska ne ovat niin hyödyllisiä kivun lievittäjiä.
3. luokasta löytyvät anaboliset steroidit (huijaamisen symboli urheilussa), barbituraatit (depressantit), ketamiini (anesteettinen), marinol (kannabiksen synteettinen versio). Eli luokka koostuu monesta eri tyyppisestä aineesta, jotka eivät enää ole niin demonisia ja visionäärisiä vaan enemmänkin kurkottelevat toiseen suuntaan. Lamaannukseen ja liialliseen haluun tulla yhteiskunnalle kelvolliseksi.
4. luokka jatkaa 3. luokan linjoilla ja täällä merkittävin ryhmä ovat bentsot, jotka ovat suosittuja sekä sairaaloissa että kaduilla.
5. luokan aineet ovat jo varsin yleisesti lääkkeistä löytyvät aineet (yskänlääkkeet, ripulilääkkeet) ja tämä luokka perustunee jo pitkälle lääkeyhtiöiden monopolin vartioimiseen.
6. luokkaakin on ehdoteltum jonne tulisivat tolueeni, liimanhaistelijoiden aineet ja kaikki sellainen mitä löytyy normaaleista kaupoista ja joita ei ole viitsitty lähteä kieltämään, koska se tekisi normaali ihmisten elämästä liian hankalaa. Tämän luokan tyypillinen käyttäjä on katulapsi ja punkkari.
- Rami Ojares
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikko Salasuo
10.4.2011 22:25
Moi Rami,
Länsimaissa uskonnollinen kytkös oli vieras vielä 1961. Psykedelia ja Timothy Leary olivat vasta tuloillaan. 1971 tehtiin erillinen psykotrooppisia aineita sääntelevä sopimus, jossa taustalla vaikutti selvästi vahvemmin ajatus psykologisista ja hengellisistä syistä - Single Convention ei siis jäänyt sinkuksi, toisin kuin oli kuviteltu. Vielä 1961 Yhdysvaltojen motiivina oli ensisijaisesti taloudelliset ja myös etniset syyt. Kannabis oli suosiossa lähinnä meksikolaisten siirtolaisten keskuudessa ja valkoinen keskiluokka mobilisoitui vasta vuosikymmenen puolivälissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.4.2011 00:58
Huhtikuussa -43 Albert Hoffman koki ensimmäisen LSD trippinsä Sandozin laboratoriossa.
Aldous Huxley julkaisi kirjansa The Doors of Perception 1954, joka toi esiin meskaliinin ja ikuisen filosofian (Perennial Philosophy) yhteyden.
Toukokuussa R. Gordon Wasson yhdessä vaimonsa kanssa julkaisi Life aikakauslehdessä artikkelin nimeltä "Seeking the Magic Mushroom", mikä teki psykoaktiivisten sienien olemassaolon tunnetuksi laajalle yleisölle.
50-luvulla tutkijat tekivät paljon tutkimusta LSD:n ja muiden psykedeelien kanssa, joka hiipui 60-luvulla voimaan pantujen kieltojen vuoksi.
Tässä linkki dokkariin, jonka esittelyteksti sanoo mm. seuraavaa:
"Long before Timothy Leary urged a generation to "tune in, turn on and drop out," the drug was hailed as a way to treat forms of addiction and mental illness."
http://www.nfb.ca/film/hofmanns_potion (kesto vajaa tunti)
Ja jos katsot 50-luvun amerikkalaista kannabis propagandaa niin kyllä siinä nimenomaan koitetaan joko demonisoida tai patologisoida kannabis.
Ensimmäinen amerikkalainen huumetsaari oli Harry Anslinger, joka sai -37 läpi Marijuana Tax Act:in ja käytännölliseltä kannalta katsoen aloitti Amerikan sodan huumeita vastaan. Taloudelliset syyt olivat erityisesti alkuvaiheessa tärkeitä, koska normaalit kansalaiset ja kongressiedustajat eivät ottaneet puheita huumausaineiden kauhuista vielä kovin vakavasti. Mutta Anslinger oli putkikatseinen poliisi, joka työskenteli ensin Bureau of Prohibition:ssa ja sittemmin hänestä tehtiin uuden Federal Bureau of Narcotics:in johtaja. Viinan kieltolaki epäonnistui, sen sijaan huumeiden kieltolaki onnistui.
Anslinger on keskeinen henkilö huumeiden kieltolain synnyssä. Saattaa olla että DuPont ja William Randolph Hearst tukivat Anslingeria, koska pitivät kuituhamppua uhkana liiketoiminnalleen mutta ensi sijassa Anslingerin puuhat vaikuttavat kuuluvan kategoriaan "Moral Outrage".
Hauska lainaus Anslingeriltä:"There are 100,000 total marijuana smokers in the US, and most are Negroes, Hispanics, Filipinos and entertainers. Their Satanic music, jazz and swing, result from marijuana usage. This marijuana causes white women to seek sexual relations with Negroes, entertainers and any others.
Eli kyllähän tuossa nykypäivän näkökulmasta hieman rasistisiakin pelkoja on mukana. 60-luku toi huumeet taiteen ja nuorisokulttuurin mainstreamiin, ja se historia onkin jo sitten laajemmin tunnettu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2011 13:38
"Tärkeää oli myös se, että kannabiksella ei nähty olevan minkäänlaista lääketieteellistä käyttötarkoitusta."
1930-luvulle asti kannabis oli yksi yleisimmistä lääkeaineista. 1960-luvulla kannabiksella ei enää ollut minkäänlaista lääketieteellistä käyttötarkoitusta, koska 1937 USA:ssa käytännössä kiellettiin verolailla marihuana. Kukaan ei ollut vain muistanut kertoa Amerikan lääkäriliitolle, että "marihuana" on samaa kannabista kuin suuressa osassa lääkkeistä.
Mielenkiintoisesti huumausaineyleissopimus myös erikseen mainitsee kannabiksen lääkinnällisen käytön ja sallii sen jatkumisen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.4.2011 13:21
""Long before Timothy Leary urged a generation to "tune in, turn on and drop out," the drug was hailed as a way to treat forms of addiction and mental illness."
www.nfb.ca/film/hofmanns_potion (kesto vajaa tunti)"
Kyseinen dokumentti löytyy myös suomeksi tekstitettynä: http://vimeo.com/9215898
Mutta kiitos taas Mikko tärkeiden asioiden pinnallapidosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.4.2011 18:42
Kukkien polttamisella on hyvin vähän tekemistä cannabiksen laillisuuden kanssa; harvinaisen sitkeä rikkaruoho, joka kasvaa miltei missä tahansa, olisi ylivoimainen kilpailija suurimmalle osalle nykyisen ison teollisuuden tuotteille. Alunperin cannabis lobattiin laittomaksi USAssa 1930-luvulla maaöljy- ja metsäteollisuuden aloitteesta ja vuosikymmenien propaganda on tehnyt tehtävänsä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.4.2011 20:05
"Alunperin cannabis lobattiin laittomaksi USAssa 1930-luvulla maaöljy- ja metsäteollisuuden aloitteesta ja vuosikymmenien propaganda on tehnyt tehtävänsä."
Lähteet ois kiva lisä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.4.2011 13:52
Lueppa vaikka tuskyn sivuilta kannabiksen laillistamisen historia.. Myös kuningas ilman vaatteita on hyvää luettavaa. Jälkimmäistä ei voi lähteiden puutteesta syyttää.
http://emperor.wikidot.com/sisaellysluettelo
http://www.tusky.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=4:kannabiksen-vapauttamisen-historia-osa-1&catid=14:julkaisut&Itemid=6
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.4.2011 13:56
Hetkinen, tänne ei saa laittaa linkkejä näköjään.. Lähteitä löytyy mm. tuskyn sivuilta kannabiksen vapauttamisen historia, ja Jack Hererin emperor without clothes on suomennettuna, googleta herer keisarilla ei ole vaatteita ja löydät kyllä wikidotista suomennoksen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.9.2011 13:23
Yksi hurjimmista ja todellisimmista kirjakokemuksista psykedeliasta on Grateful Deadin managerin Rock Scullyn kirja Living with the Dead.Kuvaus tämän kumman yhtyeen värikylläisestä elosta & olosta 1965-1985.Jos Hunter Thompson on jotain,niin tää on Jotain...hengittäviä seiniä ja eläviä huonekaluja.Todellista dead-porukkaa.huh
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin