Osallistuin heinäkuussa Porin Suomi-Areenassa kahteen päihdepaneeliin. Ensimmäisen teemana oli Turmiolan Tommi ja jälkimmäisessä katseltiin valistusfilmejä vuosien takaa. Turmiolan Tommille, tuolle suomalaisen juomatavan myyttiselle ideaalityypille 1800-luvulta, etsittiin paneelissa seuraajaa. Puhuttiin kulttuurisesta moninaisuudesta ja monista erilaisista Tommin nykyversioista. Stimuloiva sessio teatteriryhmä Stella Polariksen siivittämänä. Jokin jäi kuitenkin kaivertamaan.
Seuraavana päivänä uusi paneeli, joka alkoi 1940- ja 1950-lukujen valistusfilmien katsomisella. Ne herättivät suurta hilpeyttä katsojien keskuudessa. Sitten hypättiin animaatioihin vuodelta 2009, joissa päihteitä käsiteltiin nykypäivän kontekstissa. Hienoja teoksia, vaikka itse en ihan kaikkea niistä ymmärtänytkään. Hieman liian korkeaa kulttuuria tajunnalleni. Siellä alkoivat kuitenkin palaset loksahtelemaan paikalleen.
Valistusfilmit puolen vuosisadan takaa käsittelivät juomistilanteiden sosiaalista painetta, humalassa autolla tai prätkällä ajelua ja lasten elämää päihdeperheessä. Kuulostaako tutulta? Aivan identtiset teemat ovat edelleen päihdekysymyksen keskiössä. Sosiaalinen paine lienee eräs suomalaisen juomatavan tärkeimpiä generoijia. Läpi kesän saimme taas lukea päivittäin uutisia siitä, kuinka kosteasta illasta autolla palannut nuorisoryhmä oli rysäyttänyt 140 km/h syvälle jorpakkoon hirvittävin seurauksin. Päihdeperheiden arki ja lasten kärsimykset ovat olleet läpi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen vahvasti agendalla.
Tarvitaanko Tommille edes jatkajaa – vaikkapa Kapakka Kallea tai Salajuoppo-Saaraa? Kuvittelemme edistyneemme ihmisinä ja yhteiskuntana viimeisen 50 vuoden aikana valtavan harppauksen, mutta viinan kanssa läträämisessä ei mikään taida olla muuttunut – paitsi kulutus monin kymmenkertaistunut. Alkoholiin liitettävät merkitykset ovat muuttuneet monin tavoin, mutta lopulta painimme niiden samojen ongelmien kanssa, jotka 1950-luvun televisiotekniikan ja hassun vanhakantaisen puhetavan läpi katsottuna ja kuultuna naurattavat.
Kirjoitettaessa soi Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa
