Edustustili ilman limiittiä

Ei välttämättä ole korrektia ironisoida käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä, mutta jutun levitessä valtamediassa teen sen sitten minäkin. Hesari uutisoi tänään Turun entisen apulaiskaupunginjohtajan ansiokasta toilailua. Tapaus itsessään on rikka rokassa julkisten varojen edustuskäytöstä koomisiin ja samalla tietysti moraalisesti hyvin arveluttaviin puuhiin. Se kuitenkin on ansiokas aasinsilta muiden kestitsemiseen, "maan tapaan", Ilkka Kanervojen luvatussa maassa.

Hesarin juttu kertoo kyseisen apulaiskaupunginjohtajan ostaneen kaupungin luottokortilla Tukholmasta tangat, Borat-peruukin, pierutyynyn ja krapulapaketin sekä New Yorkista kauko-ohjattavia pienoishelikoptereita ja golf-kiikarit - edustuslahjoja, puolustautui mies hovissa.

Edustustilin korttia oli vingutettu tiuhasti viikonloppuisin, lomilla ja huvittelukeskuksissa. Puolen yön hujakoilla alkanut edustaminen tapahtui toistakymmentä kertaa samojen henkilöiden kanssa. Apulaiskaupunginjohtaja puolustautui todeten, että keskustelut olivat niin luottamuksellisia ja salaisia ettei hän siksi raportoinut niistä kaupungille.

Kyseinen veijari muotoilee erittäin apulaiskaupunginjohtajauskottavasti tapaamisten hyödyn Turulle: "joka kerta kun heitetään virveli veteen, ei voi tulla kalaa". Esitetty puolustus on hieman pulmallinen, sillä harvemmin kalaa nousee, jos nakkaa koko virvelin jorpakkoon. Mahtoikohan se kuitenkin onnistua jouluyönä, kun mies maksoi kuuden hengen seurueen yökerhoon käymään tuulivoimakeskustelua?

Alkuun Hesarin juttu huvittaa. Hiljalleen se ärsyttää ja lopulta, noin 30 sekuntia lukemisesta, raivostuttaa. On täysin pöyristyttävää kuinka vieraantuneita useat poliitikot ja virkamiehet ovat meidän kuolevaisten maailmasta. En usko, että tämä porukka ymmärtää lainkaan mitä tuo edellinen lause tarkoittaa: "kyllähän mää olen ihan tavallinen kaveri". Me veronmaksajat emme ole jaksaneet enää vuosiin edes hämmästyä kaikesta siitä absurdiudesta, jota poliittisen vallan ja virkanimitysten sfääreissä puuhaillaan.

Kysäiskääpä omalta työnantajaltanne käyttöön firman luottokorttia ilman limiittiä. Mikäli saatte sen, singotkaa tänään kuppilaan ja täyttä huutoa sunnuntaiaamuun asti, firman kortilla tietysti. Sunnuntaiaamuna kipaisette lähikaupasta korin kaljaa korjaussarjaksi ja Kyösti Pöystimäisessä Phil Collins -darrassa ostatte jotain krapula-humala-absurdia, kuten soutuveneen tai riippuliitimen, firman kortilla. Toistakaa sama toimenpide eri variaation 30 kertaa vuoden aikana. Mikäli tulee sanomista, kuittaatte käyneenne salaisia neuvotteluja viikonloppuisin. Millainen mahtaa olla lopputulos?

Muille kuin poliitikoille ja korkeille virkamiehille se tietää potkuja, kulkua mielisairaalan kautta vankilaan ja loppuiän kestävää nöyryytystä ja työttömyyttä. Kaupan päälle leimautuu elinikäisesti taparikolliseksi.

Joukossamme elää kuitenkin yli-ihmisten joukko. He voivat ottaa kuppia työmatkoilla, vaikkapa Romaniaan suuntautuvilla, saada kymmenien tuhansien arvoisia lahjoja niiden vaikuttamatta päätöksentekoon, ostaa pierutyynyjä Tukholmasta tai saada lahjaksi vaikkapa valtavat syntymäpäivät. Pahimmillaan tulee suullinen huomautus, Ilta-lehdessä julkinen anteeksipyyntö ja lupaus parantaa tapansa.

Aihe on tylsä klisee ja surullista siinä on se, että tietyt virkamiehet ja poliitikot eivät edes tajua kansan kyllästyneen törkeilyyn niin totaalisesti, ettei kukaan viitsi enää edes välittää. Tai sitten nimenomaan tajuavat ja hyödyntävät kansalaisten välinpitämättömyyttä.

Lohtuna on kuitenkin se, että suurin osa virkamiehistä ja poliitikoista on rehellistä väkeä. Olisihan vaihtoehtona sekin, että meitä johtaisi Silvio Berlusconin kaltainen veijari, jolloin 10 prosenttia valtion budjetista pitäisi varata viinaan, huoriin ja muihin poliittisiin "tarpeisiin".

PS. Kysyn nyt tässä kuitenkin varmuudeksi esimieheltäni tutkimusprofessori T. Hoikkalalta, josko edes semmoinen ihan pieni 10 000 euron pimeä edustustili, että saisin tangat Tukholmasta omien joutuessa hukkaan?

Kirjoitettaessa soi Bellamy Brothers - Old Hippie