Tapahtui maailmalla mitä tahansa, tuloksena on omien mielipiteiden vahvistuminen. Näin käy riippumatta siitä, millaisia mielipiteet olivat tapahtumaa ennen. Tieteen kehittymisestäkin sanotaan, että tiedemiehet eivät muuta näkökulmaansa asioihin - uusi näkemys saa alaa vasta sitten, kun vanhan näkemyksen kannattajat kuolevat pois.
Esimerkiksi Porvoon McDonaldsin ampumistapaus. Se on entistä suurempi syy kieltää kaikki aseet, kieltohan poistaa ongelman. Ammuskelu ei ole syy kieltää aseita, koska rosmot eivät kuitenkaan kiellosta välitä eikä ase edes ollut luvallinen. Tapahtuma osoittaa, että sosiaalipalveluita pitää lisätä, tämäkin tapaus olisi voitu estää niin. Ammuskelu osoittaa myös, ettei sosiaalipalvelu muuta mitään, olihan ampuja hiljattain vapautunut vankilasta.
Mistä tahansa yksittäisestä tapauksesta saadaan tuki mille mielipiteelle tahansa. Uutisten tapahtumat eivät muokkaa käsityksiä, vaan vahvistavat jo valmiiksi muodostettuja kantoja. Tapahtumat tulkitaan siten, että ne sopivat omaan maailmankuvaan.
Kuinka monta kertaa olet muuttanut mieltäsi tai nähnyt jonkun muun muuttavan mieltään vaikkapa raiskaustuomioista, maahanmuuttajista, pakkoruotsista tai edes talouspolitiikasta?
Psykologiassa uuden tiedon sopeuttamista valmiiseen “tiedon puuhun” kutsutaan assimilaatioksi. Se on kohtalaisen helppoa. Akkomodaatio taas tarkoittaa, että koko rakennelmaa pitää muuttaa, koska uusi tieto on niin ristiriidassa aiemman tiedon kanssa. Akkomodaatio on työläämpää ja se osoittaa puutteita omassa maailmankuvassa, niinpä sitä tapahtuu paljon vähemmän kuin assimilaatiota. Rohkenisin sanoa, että monilla ei aikuisiällä juuri koskaan.
3 kommenttia
Anonyymi
12.7.2010 12:14
Ainakin Björn Wahlroos muutti aika radikaalisti mieltään talouspolitiikasta, muuttumalla kommunistista täysin rajoittamattoman kapitalismin kannattajaksi. Taisi olla aikuisiässä myös.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.7.2010 12:27
Onhan tässä tapahtunut todella merkittävää asenteiden muutosta, selvä siirtymä yhden virallisen totuuden Suomesta kohti faktisen tiedon Suomea.
Aselaista: osa ihmisistä inhoaa aseita ja on näiden ikävien tapahtumien varjolla haluamassa kieltää kaikki aseet. Toisaalta aseita suorastaan rakastavat haluavat painaa villaisella koko paskan, aseet eivät tapa vaan ihmiset.
Siihen väliin jää suurin osa suomalaista jotka kyllä ymmärtävät että aseet eivät tapa vaan kusipäät, mutta ovat valmiita tinkimään aselupien määrästä, kieltämään "deaktivoitujen" aseiden myynnin ja koventamaan rangaistuksia. . Kannat ovat vaihtuneet täydellisestä välinpitämättömyydestä aseita kohtaan jonkinlaiseen kannanmuodostukseen ylipäätään.
Jos kantasi on pakkoruotsin puolesta koska sinä a) hyödyt siitä ja/tai b) sinua on koko elämäsi sen puolesta rummutettu eli kuulut ryhmään suurin osa pakkoruotsin äänekkäistä kannattajista = joko suruja itse tai suruista hyötyjiä (Paavo Lipponen). Tästä on sitten tehty maan virallinen mantra jota on hoettu vuosikymmeniä.
Toisaalta, voit kuulua niihin jotka ovat tätä totuutta vastustaneet aina omista pakkoruotsiajoistaan lähtien ja kenties jopa tämän jonkinlaiseen inhoon (viha lienee liian vahva sana) perustaneet.
Väliin jää suurin osa suomalaista joista suurin osa on asiasta kiinnostumattomia mutta hyvin auktoriteettiuskoisia ihmisiä. Tästä porukasta miljoonapäinen joukko on siis kantaansa jotenkin muuttanut.
Näistä suurin osa, tai suurin osa niistä jotka on saatu asiasta kiinnostumaan edes vähän, muuttanut kantansa hiljaisesta hyväksynnästä lähes yhtä hiljaiseksi vastustamiseksi.
Kiihkomielistä rantahurria et tietenkään saa millään vaihtamaan kantaansa pakkoruotsin vastaiseksi.
Et tietenkään myöskään minun kaltaistani pakkoruotsin (ja suomen virallisen kaksikielisyyden) vastustajaa, mutta miksi vaihtaisin kantaani? Ensimmäistäkään järjellistä argumenttia kummankaan puolesta en ole vielä nähnyt. Koska sellaisia ei ole. Edes EU ei anna meilla rahaa sen rahoittamiseen.
Tämä ei ollut pointti pakkoruotsin vastustamisen puolesta vaan sen puolesta että jos jonkun asian on sisäistänyt ja siitä selvää ottanut, niin sen vastaisen kannan hyväksyminen tosiaan vaatii faktista tietoa vastakkaisen kannan puolesta.
Entäs maahanmuutto? Edelleen on ja tulee olemaan porukat joista toiset hyväksyvät ehdoitta maahanmuuton (koska kaikilla ihmisillä on yhtäläiset ihmisoikeudet joihin näiden tyyppien mielestä kuuluu myös oikeus asua suomessa) ja sitten porukat joiden mielestä suomi kuuluu suomalaisille eikä muunvärisillä ole mitään asiaa tänne.
Siihen väliin jää suurin osa suomalaista ja kyllä mä väitän että suuri osa näistäkin on kantaansa muuttanut ja vaihtanut tässä viime vuosikymmenien aikana. Faktiseen tietoon perustuen.
Suurella osalla irrationaalinen ihonväriin perustuva rasismi on vaihtunut realistisempaan näkemykseen, että ihonväri ei vielä kerro mitään ihmisestä. Toisaalta synnyinmaa, sen kulttuuri ja uskonto kertoo jo merkittävän määrän faktoja sen maan kansalaisista, vaikka se ei vielä yksittäisistä ihmisistä mitään kerrokaan.
Tiettyihin etnisiin ryhmiin kohdistuva "rasismi" taas perustuu faktisiin tietoihin näiden kunnioituksesta suomalaisia, työtä tai elintapoja kohtaan.
Suhtatumiseen vaikuttaa siis se faktinen tieto miten suomi hyötyy mamuista, mitä mamuilu meille maksaa mutta myös se miten ja minkälaisia mamuja kukin on kohdannut. Suurin muutos on kuitenkin varmasti tapahtunut siinä että mamuja ei pidetä yhtenäisenä ryhmänä (vaikka osaa kansallisuuksista pidetäänkin, mutta kansallisiin kulttureihinhan kuuluu nimenomaan yhteiset tavat joten se on sitenkin oikeutetumpaa).
Mamukysymyksessä olen itsekin kulkenut melkoisen matkan päätyen nykyiseen kantaani että tervetuloa kaikki jotka tulevat työnantajan kutsumana tekemään työtä, ensisijaisesti antaisin kuitenkin etusijan niille joiden kulttuureista tulleista on aiemmin parhaat kokemukset. Kansalaisuus kaikille jotka todistettavasti ovat ainakin 5 vuotta maksaneet veroja ja selvittävät kieli- ja kulttuurikokeen. Kansalaisuutta ei tule myöntää avioliittojen perusteella eikä sukulaisuussuhde suomessa asuvaan ole peruste oleskelupaan täällä.
Mitä tulee yleisellä tasolla pohdintaasi assimilaatiosta vs. akkomodaatiosta, se varmaankin pitää jotenkin paikkansa. Jatkuva itsensä epäily tai kantojen tuuliviirimäinen muuttaminen eivät ole ihmiselle luontaista.
Miten se irl ilmenee, on juurikin se että oma kanta on oikea. Eikä sitä noin vain muuteta. Keskimäärin ihmisiä ei vaan kiinnosta monetkaan asiat. Ja muutos on hidasta. Aina siihen ei olla valmiita, oli perusteet miten hyvät vain.
Mutta kun puhutaan suurista massoista ja suurista linjoista, en olisi ihan niin pessimistinen kuin sinä. Kuinka moni tänä päivänä kannattaa enää reaalisosialismia?
Totuus voittaa lopulta aina, on se sitten faktinen totuus tai totuusministeriön totuus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.4.2012 02:22
Akkomodaatio on lannistavaa. Pitäisi myöntää olleensa typerä monta vuotta! Joten typeryys jatkukoon! Katsokaa nyt vaikka P-Koreaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin