Ihminen toistaa itseään – uudella tavalla

Usein kuulee sanottavan, että historia toistaa itseään. Historia on kuitenkin vain konteksti ihmisen toiminnalle, jossa toistuu aika ajoin samankaltaiset käyttäytymismuodot. Nykyisin kuulee myös usein puhuttavan historiattomuudesta – siis ihmisten historiatiedon vähäisyydestä. Allekirjoitan osin tuon puhetavan. Tämä konkretisoituu omassa työssäni monin tavoin. Yleisin lienee toimittajien ja kansalaisten käydyissä keskusteluissa joka vuosi toistuvat päihteisiin liittyvät perusteemat: voiko huumeita erotella toisistaan, onko porttiteoria todellinen, mitä on viihdekäyttö, voiko kannabiksesta tulla riippuvaiseksi yms. Tällainen ”historiattomuus” on minusta luonnollista ja pääosin vilpitöntä kiinnostusta. Erityisesti nuoria kiinnostaa päihteiden perusproblematiikka ja tästä syystä on pikemminkin luonnollista, että ihmiset toistavat tiettyä kiinnostusta esimerkiksi huumekysymystä kohtaan. Hyvä niin ja vastaankin mieluusti tällaisin kysymyksiin.

Vilpitön kiinnostus on kuitenkin saanut rinnalleen uudenlaisen ärsyttävän piirteen. Kävimme eilen tuoreen Nuorisotutkimusverkoston tutkijan, todella kokeneen ehkäisevän päihdetyön veteraanin, Markku Soikkelin kanssa keskustelua uudesta ilmiöstä. Viimeisen kahden vuoden aikana meitä molempia, vuoden raittiusteko 2010 -palkinnon jälkeen erityisesti Markkua, lähestyy lähes päivittäin henkilöitä, jotka kertovat meidän ajattelevan ”jotain” ja vaativat perusteluja. Tyypillinen sähköposti menee omalla kohdallani suurin piirtein seuraavasti: koska olet ajanut voimakkaasti kannabiksen laillistamista…! Markulle suunnatuissa viesteissä taas tullaan vastakkaisesta kulmasta: koska olet sitä mieltä, että alkoholi pitäisi kieltää kokonaan…! Kysyä saa ja pitääkin, vaikka emme olekaan tutkijoina hallintolain määrittämällä tavalla velvollisia vastaamaan, teemme sen silti mieluusti. Mutta joidenkin kysymysten luonne on alkanut mennä outoon suuntaan.

Kovin usein kysyjät eivät vaivaudu edes googlettamaan mitä olemme kirjoittaneet tai sanoneet. He lukevat joltakin Suomi24 -palstalta, että Soikkeli sai vuoden raittiusteko -palkinnon ja rynnivät suin päin mailaamaan Markulle noottia tämän raittiuskiihkoilusta. Joku taas lukee huolimattomasti – silmäillen - jonkun satunnaisen kirjoitukseni ja hyökkää oikopäätä kertomaan minulle mitä ajattelen jostakin. Nämä rynnijät eivät viitsi lukea netistä, saatikka paperille painetuista kirjoista, artikkeleista tai muista kirjoituksista puhumattakaan, mitä olemme todella sanoneet.

Ärsyttäväksi tätä uutta ilmiötä ei tee se että jotain kysytään, vaan kysyjien laiskuus selvittää edes etäisesti mitä olemme todella asioista argumentoineet. Internetin kautta tehdyillä pikahauilla 4 minuutissa saavutettu asiantuntijuus koetaan riittäväksi perusteeksi rähjätä virtuaalisesti. Näillä aseilla sitten hyökätään oletettua vihollista, raittiuskiihkoilija Soikkelia ja kannabiksen laillistaja Salasuota vastaan.

Markku sai prikan raittiustyöstä alkoholin mielikuvamainonnan ansiokkaasta vastustamisesta – raittiuskiihkoilun kanssa miehellä ei ole mitään tekemistä. Minä en ole ollut koskaan laillistamassa kannabista, en menneisyydessä, enkä nykyisin (käytön voisi kyllä dekriminalisoida).

Tästä pääsen itse pointtiin. Rakkaat ystävät ja kansalaiset: vaivautukaa nyt herranen aika edes googlettamaan jokin tekstimme, jos kirjojen lukeminen on liian haastavaa. Juuri turhanpäiväisempää hommaa ei ole kuin vastata maileihin: ”mitään tuollaista en ole sanonut, mistähän sait sen päähäsi”? Kaksi tuntia myöhemmin taas maili helähtää: olet kuitenkin kirjoittanut että kannabiksen käyttö tulisi dekriminalisoida ja sehän on ihan sama asia: valehtelet siis!

Minä vastaan: kyseessä on kaksi täysin eri asiaa ja lue vaikka Heini Kainulaisen tutkimuksia niin pääset paremmin jyvälle (laitan mukaan linkin Optulan sivuille)! Menee tunti – pling - ja maili on tullut: voisitko selittää Kainulaisen päätuloksen, sillä en ehdi lukea kokonaista kirjaa! Tässä vaiheessa viimeistään vetää hiljaiseksi - mitähän mahtaa kyseisen kansalaisen pääksi kutsutussa ruumiinosassa liikkua?

(Edelliset esimerkit ovat pelkistyksiä kymmenistä erilaisista vastaavista maileista - tämä kirjoitus on myös aivan liian pitkä, mutta menköön kerran näin)

Kirjoitettaessa soi Springsteen - Darkness on the Edge of Town