Iskä anna rahaa

Pitkään luulin, että valtaapitävät virkamiehet ja järjestöpamput ovat rationaalisia päätöksentekijöitä. Erehdyin, tietenkin.

Viime viikolla tällä paikalla oli puhetta maksuttomuuden paradokseista. Oudon ilmiön syyt alkoivat valjeta, kun oivalsin, että aihe on monille pampuille tärkeä paitsi ideologisten, myös henkilökohtaisten tunteiden kannalta.

Vanhemman sukupolven patriarkaalinen kontrolli on lipeämässä. Kasvava osuus Suomen nuorisosta päättää nykyisin itse, mitä elämältään haluaa ja mille alalle kouluttautuu, jos kouluttautuu. Yksinhuoltaja- ja uusperheiden yleistyessä myös isien jyrähdysvalta jälkikasvun elämänvalintoihin on kaventunut oleellisesti.

Samaan aikaan vanhemmat ymmärtävät entistä vähemmän nuorten elämästä ja maailmankuvasta. Kansallisvaltioon kasvatetut, toisistaan vieraantuneet keski-ikäiset voivat vain häkeltyneinä seurata vierestä jatkuvassa vuorovaikutuksessa eläviä, itseään toteuttavia jälkeläisiään.

TJEU: http://www.city.fi/news/296/

Perinteisten työurien hävittyä lahjakkaimpien alavalinnat ovat vielä irronneet poroporvarillisista linjoista. Kaikenlaiset poikkitieteelliset ja -taiteelliset härpätykset kuorivat kerman, osa vuotaa maailmalle vapaaehtoistyöhön.

Rikkaissakin perheissä varallisuus on tavallisesti jakautunut perheen kesken niin, että isommissa hankinnoissa pitää kysyä lupaa vanhemmilta. Maksullisessa korkeakoulujärjestelmässä koulutus on yksi tällainen hankinta. Valta on silloin turvallisesti vanhemmilla.

SYL järjesti marraskuussa seminaarin yhdessä USA:n suurlähetystön kanssa. Videoyhteyden kautta puhuneelle asiantuntija Sabine O’Haralle vanhempien vaikutusvalta oli täysin itsestään selvä osa sikäläistä korkeakoulujärjestelmää. Lause toisensa jälkeen alkoi ”the parents want to know...”. Sama fraasi valtaa alaa Suomessakin, missä vain on kontrollifriikkejä vanhempia.

Toinen USA:n järjestelmän erikoisuus olivat huonolla alueella suoritetun high schoolin jälkeen tehtävät ”sakkokierrokset” huonotasoisissa collegeissa ennen siirtymistä tositoimiin. Koulutusputki saattaa venyä jopa vuosia asuinpaikasta ja/eli varallisuudesta riippuen.

Systeemi siis elää kiinteistömarkkinoiden ja 1900-luvulla kasvaneiden vanhempien fiilisten armoilla! Ehkäpä kansainväliset, miljarditaseiden ja monisatavuotisen perinteen Ivy League -yliopistot kukoistavatkin pikemmin kansallisesta koulutuspolitiikasta huolimatta kuin sen ansiosta.

Nyt on kiire terapoida suomalaisia vanhempia, että ymmärtävät jättää lastensa koulutusvalinnat rauhaan. Menkää vaikka golfaamaan.