Löysin muistilapun vuodelta 2004, jossa kehotin itseäni kirjoittamaan tämän tekstin – tosin nyt se tulee melkein 7 vuotta myöhässä. Mutta nykytieto tekee tarkoitushakuisesta jälkiviisaudesta entistä mehukkaamman. Heittäydyn populistiksi. Käytän identtistä päättelyä, jolla minua nuijittiin eri suunnista vuosina 2001–2004, kun olin huumekeskustelun myrskyn silmässä.
Tehdessäni väitöskirjaa huumeiden viihdekäytöstä 2000–2004 jouduin toistuvien julkisten hyökkäysten kohteeksi. Niiden kärki oli seuraava: huumeiden viihdekäytöstä puhuminen luo huumemyönteistä ilmapiiriä ja lisää käyttöä. Jotain näiden lausumien laajuudesta kertoo se, että mm. kahdesti Hesarin pääkirjoitus iski teemaan, KRP:n vuosikertomuksen johdannossa 2002 oli suora viittaus minuun, Irti huumeista teki erillisen luvun huumeita käsittelevään lehtiseensä vastuuttomuudestani, Ritva Santavuori tykitti kolumneissaan minun lisäävän puheillani käyttöä ja useat poliitikot ja poliisit löivät Ritvalle tahtia lehtihaastatteluissa. Vastenmielisin oli Hesarin pääkirjoitus otsikolla: ”huumeiden viihdekäytöstä puhuminen on kevytmielistä”. Pamautin kuvan ko. kirjoituksesta väikkärini kanteen, ikään kuin vahingossa Perunatorille lennähtäneenä. Perunatori oli 1960-luvun kannabiskulttuurin kehto.
Tiivistäen kaikkien hyökkäysten taustalla oli logiikka, jonka mukaan lietson huumemyönteistä ilmapiiriä, joka lisää käyttöä – puhuminen aineista eritellysti, ilman haittojen liioittelua ja moralisoimatta nähtiin siis moraalittomana. Väitöskirjani oli vastaus populisteille ja murina loppui. Monet ymmärsivät, että tieto tai semantiikka eivät lisää käyttöä, vaan pikemminkin mahdollisuuksia huumekysymyksen hoitamisessa. Tuolloin en viitsinyt kaivaa enempää verta nenästä, mutta taskuuni unohtui vielä jokeri.
Populistien hyökkäys osui 2000-luvun alkuun ja juuri niihin vuosiin, kun kokeilu ja käyttö oli saavuttamassa huippunsa. Väitöskirjani ilmesty vuonna 2004, juuri samana vuonna, kun kokeilu ja käyttö taipuivat selvään laskuun. Nyt hyppään itse populistien kelkkaan ja väitän (tämä on siis täyttä huttua), että huumeiden viihdekäytöstä puhuminen käänsi kokeilun ja käytön laskuun. Tuolloisen Stakesin tilastot osoittavat kiistattomasti, että sekä kannabiksen että stimulanttien kokeilu ja käyttö vähenivät selvästi vuodesta 2004 eteenpäin! Näin ollen kyykytän julkisesti Hesarin pääkirjoittajia, KRP:n johtoa, poliitikkoja, poliiseja, Irti huumeista ry:tä ja kaikki niitä, jotka keräilivät jeesuspisteitä kustannuksellani useita vuosia. Olitte vastuuttomia ja puheenne olivat kevytmielisiä! Kuvittelitte, että valehtelemalla huumeista pidätte kokeilun ja käytön hallinnassa – olitte täysin väärässä! Ja huomatkaa, että lainaan edellä omaa logiikkaanne. Te sanoitte puhetapani lisäävän kokeilua ja käyttöä, mutta kuinka kävikään.
Kirjoitettaessa soi Jimi Fallon & Springsteen (loistava vedätys) Whip My Hair
3 kommenttia
Esko
10.12.2010 15:23
Tässähän on loistava esimerkki tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta :) Vaikka toisaalta jonkun asian tutkiminen ei mitenkään suoraan johda mihinkään _poliittisiin_ johtopäätöksiin. Vastaavalla logiikalla pedofiliankin (tai minkä tahansa moraalisesti tuomittavan, minkälaista moraalikoodia sitten käytetäänkään) tutkiminen olisi tuomittavaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2010 15:48
Täytyy sanoa että pääsy KRP:n vuosikertomuksen johdantoon, vaikkakin täysin järjenvastaisesta syystä, on hatunnoston arvoinen suoritus. Jatkakaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.12.2010 22:44
Kunnioitan suuresti teitä Salasuo suorapuheisuutenne ja objektiivisuutenne takia. Jatkakaa samalla linjalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin