My Galway Girl

Hyvin, hyvin harvoin, mutta suureksi rikkaudeksemme pääsemme nauttimaan sellaisesta taiteesta, joka hyväilee mielihyväaluetta tunnejärjestelmässämme. Vaikka maailma on täynnä musiikillista kerrontaa, vain hyppysellinen siitä onnistuu ujuttamaan rihmastonsa syvälle oman elämän mielikuviin ja tarinoihin.

Musiikki, ihmiskunnan kaunein luomus, onnistuu näissä uniikeissa ”kohtaamisissa” tavoittamaan yksilöllisiä tunteita ja visualisoimaan sellaisia kertomuksia, jotka elävät mielikuvissamme elokuvan kerronnan tavoin – ne rakentuvat fiktiivisiksi kohtauksiksi eletystä, koetusta ja haaveista. Miksi ja miten juuri tietty kappale – lyriikka ja melodia – kutoutuu osaksi elämäntarinaamme ja onnistuu todella koskettamaan, on kaiken eletyn ja koetun sekä kyseisen taideteoksen synnyttämä syväpsykologinen synteesi.

Baarikaapissa – tämän blogin nimi – soi usein tarina, jossa kietoutuvat niin elämän hetkellinen ihanuus, inhimillisyys ja rakkaus. Se on kertomus pojasta ja tytöstä, jotka kohtaavat elämän maantiellä matkalla jonnekin. Poika tietää heti tytön nähtyään, että kohtaamansa ihanuuden edessä hän voi vain heittäytyä elämänvirran vietäväksi – kukaan ei voisi tehdä hänen tilanteessaan muuta.

Kesäsateen yllättäessä tyttö pyytää poikaa luokseen. He tarttuvat toisiaan kädestä ja poika tietää sydämensä jäävän ikuisesti juuri siihen hetkeen – hetkeen, jonka hän tulee aina muistamaan ja tietää jo ennalta kestävän vain silmänräpäyksen. Se on ihmisen elämässä ainutlaatuinen hetki, johon on yksinkertaisesti pakko tarttua ja jossa kaikki täydellistyy. Se on enemmän kuin taikaa.

Aamulla pojalla on jäljellä vain unenomainen muisto kohdatusta ihanuudesta. Hetki oli lyhyt, mutta sen taianomaisuus jää ikuiseksi hymyksi pojan huulille. Vaikka hän on kiertänyt maailmaan ääret, ei samankaltaista taikaa ole aiemmin löytynyt eikä tule toiste. Se ei kuitenkaan lainkaan haittaa, sillä poika sai elää silmänräpäyksen sellaista, jossa kaikki on täydellistä. Muisto on täynnä ylitsevuotavaa haikeutta, muttei lainkaan pettymystä – päinvastoin, se on kuin lämmin tuulenvire kasvoilla tai iloinen naurahdus elämälle.

Maaginen Galway Girl ilmestyi vuonna 2000. Se on poikkeava tarina ”ihmisistä suviyössä”, sillä sen kertomus nousee elämän ainutkertaisuuden ja sattumanvaraisuuden positiivisesta kuvastosta. Melodinen koukku on niin etäällä totutusta rakkauslaulusta tai yhden illan tarinasta, ettei kappaletta heti edes tunnista runonomaiseksi rakkaustarinaksi. Alkuperäisversio sai rinnalleen vuonna 2008 Mundyn coverin, joka oli kyseisenä vuonna Irlannin ostetuin nettilataus – väitetään sen myös olevan soitetuin kappale vihreän saaren häissä. Vuonna 2007 kappaleen maagisuutta hyödynnettiin elokuvassa P.S. I love You.

Mitä tekemistä edellisellä on baarikaapin kanssa? Kävellessäni äsken Siltasaarenkatua tuli vastaan selvästi eilisellä reissulla oleva nuorimies. Hänen habituksessaan soi jo kaukaa nähtynä Galway Girl ja hetkeksi myös oma mieleni palasi tuohon elämäni maagiseen hetkeen. Katseidemme kohdatessa kadulla, molempien kasvoille levisi muikea hymy ja mieleni jukeboksissa soi:

So I took her hand and I gave her a twirl
And I lost my heart to a Galway girl

Koska suositan lähes joka toinen viikko Steve Earleä – tämänkin kappaleen tekijää ja alkuperäisversion esittäjää – annan tällä kertaa Mundylle ja Sharon Shannonille mahdollisuuden. Kyseinen live kuvaa hyvin sitä, kuinka kappaleen positiivinen moodi kietaisee mukaansa. Lopuksi hymyilen, sillä tiedän oman elämäni Galway Girlin – sen lyhyen taianomaisen elämänjakson omistajan – tunnistavan itsensä tekstistä ja hymyilevän siellä jossain tämän lukiessaan.

I've traveled around I've been all over this world
Boys I ain't never seen nothin' like a Galway girl

Kirjoitettaessa soi Mundy - Galway Girl