Istuin lounaalla hieman itseäni nuoremman ystäväni kanssa ja hän kysyi - valintaa itse pohtien - olenko tosiaan ollut tipattomalla 6 vuotta ja oliko juomisen lopettaminen vaikeaa? Onneksi oli lauantai ja vastaamiseen hyvää aikaa, sillä kysymys oli hyvä, mutta väärä.
Väärä kysymys oli siksi, että lopulta harva menee kapakkaan ainoastaan juodakseen. Jos kyse olisi vain alkoholista, tekisi sen mieluiten yksin kotisohvalla. Tarkensinkin heti vastaukseni alkuun, että ei juomisen lopettaminen ole vaikeaa, vaan ulkopuolisuus, joka syntyy kun ei käy enää kapakoissa. Ainakin itselläni perjantai-iltasin tuli aina kummaa kutinaa vatsanpohjaan ja olo, että pitää lähteä jonnekin. Se jonnekin oli kapakka, jossa tapaa ihmisiä, alkoholin voitelemana sosiaalisuus luistaa ja saavuttaa jonkinlaisen vapaamman flown - arjen huolet jäävät taakse.
Keskimääräisen kapakoissa kiertelevän alkoholin käyttäjän ongelma ei siis ole ensisijaisesti alkoholista luopuminen - oli siis vastaukseni. Alkoholin käytön lopettaminen tarkoittaa monille, kuten itselleni, eräästä kapakkasosiaalisuuden elementistä luopumista. Olemme oppineet ja sosiaalistuneet ajatukseen, että kapakka, alkoholi ja hyvä seura ovat toisistaan irrottamattomia elementtejä. Yhden noista puuttuessa, ei kaksi muutakaan toteudu.
Vastaus ystäväni kysymykseen onkin, että alkoholista oli helppo luopua, mutta kapakkasosiaalisuudesta sen sijaan ei. Kun ei lähde viikonloppuisin radalle, kokee sosiaalinen elämä melkoisen mullistuksen. Oikeastaan se muuttuu hyvin radikaalisti. Täytyy luoda uusia rutiineja ja tapoja, jotta viikonloppuinen kapakkarituaali painuu taustalla ja unholaan. Siihen kuluu aikaa, mutta isossa kuvassa se on aika kivuton prosessi.
Kuusi vuotta tipattomalla on niin pitkä aika, että nyt ajatus alkoholista ja kännissä kapakassa heilumisesta pikemminkin ällöttää kuin houkuttaa. Älkää tulkitko väärin, olen siis itse oppinut elämään ilman juuri kyseistä viikonloppurituaalia, mutta kukin valitkoon itse oman tapansa.
Lopuksi ynnäilin ystävälleni plussia ja miinuksia, joita kapakkaelämän jättäminen tuotti.
Plussaa: iän mukana pahenevien krapuloiden loppuminen, yleisen vireystilan selvä paraneminen, työtehon lisääntyminen (kirjoittajalla ei päässä saa olla jumeja), melkoisen rahan säästön, kännisekoilun loppuminen (ja niitä riitti), viikonloppujen tehokkaampi käyttö hyödylliseen tai lepäämiseen.
Miinukset: villin juhlimisen loppuminen (se oli välillä saatanan hauskaa), sosiaalisen elämän nahistuminen, pään nollaamisen hetkittäinen kaipuu, ulosjäänti tietystä kaveripiireistä ja (poikamiehelle) mimmien tapaamisen hankaloituminen.
Lista ei ole tyhjentävä, mutta nämä tulivat ensin mieleen.
Musiikiksi tarjoan aivan uunituoretta Springsteeniä. Video on todella hieno ja koska Ronald Reaganeita on tämän biisin tiimoilta ollut jo liikkeellä, niin vielä lukuohje: kertosäe on sarkasmia, joka tekee kappaleesta iskun päin tähtilipun kasvoja.
Kirjoitettaessa soi Bruce Springsteen - We take care of our own
10 kommenttia
Anonyymi
22.1.2012 10:00
Hyvä kirjoitus! Noinhan se juuri on. Siihen jotenkin jo ihan nuoresta kasvanut, että kavereiden kanssa mennään kattoo joko jotain bändiä raflaan tai muuten vaan viettämään iltaa. Olen mä tänäkin syksynä käynyt kuuntelemassa ravintolassa Jukka Poikaa ja Tuure Kilpeläistä. Se vaan todellakin on juuri noin, että se sosiaalinen elämä kapenee todella radikaalisti, jos ei käy ravitsemusliikkeissä. Pitää rakentaa uusia sosiaalisia verkostoja. Esim. kuntosalilla tapaa ihmisiä. Sit nyt on kovinkin trendikästä hakee seuraa netistä, sivustoja siihen tarkoitukseen on pilvin pimein. Tai sit voi mennä kokeilee vaik speed-datingia.
Mut ei oo kivaa mennä itse selvin päin raflaan kattoo, kun muut heiluu, kuka enemmän, kuka vähemmän humalassa. Ja moniko ihan oikeesti saa pysymään oman alkoholinkäyttönsä ongelmattomalla levelillä ??
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2012 11:36
Tekstissäsi on selvä vakuuttelun maku. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun saarnaat raittiudesta. No... joillakin järki ja tunteet ajautuvat pysyvään ristiriitatilanteeseen. Mutta voit lohduttautua sillä että elämä ei ole helppoa kellään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2012 13:01
Itse olen ollut juomatta n. puolitoista vuotta, ja olen huomannut että vaikeinta siinä kaikessa on selittää ihmisille, että en ole tullut uskoon, en vain näe juomista järkevänä :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikko Salasuo
22.1.2012 16:27
"Tekstissäsi on selvä vakuuttelun maku. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun saarnaat raittiudesta. No... joillakin järki ja tunteet ajautuvat pysyvään ristiriitatilanteeseen. Mutta voit lohduttautua sillä että elämä ei ole helppoa kellään."
Tuo trolli on tahtomattaan niin hyvä kuin olla ja voi. Siinä tiivistyy koko kirjoituksen ydin: jos elämäntapoihisi ei kuulu alkoholi, olet poikkeava ja jollakin tavoin psyykkisessä ambivalenssissa. Tämä alleviivaus kuvaa oivasti suomalaista mentaliteettia, eli muiden alkoholin käyttöön arvovapaasti suhtautuvaa raitista ateistia (kuten kolmas kommentoija viittaa) ei voi olla olemassa – vähintään nyt täytyy olla alkiolainen asiasta saarnaaja. Ajatus ihmisestä, jonka elämässä alkoholilla ei ole yksinkertaisesti paikkaa, on liian vaikea ymmärrettäväksi. Sellainen ihminen ei voi nauttia elämästä, menettää jotakin olennaista tai valehtelee - hän on onneton.
Tämä palautuu kauniisti Habermasin kulttuurikäsitykseen, siis ajatukseen jaetusta tietovarannosta, josta nostamme merkitykset. Alkoholia käyttämätön joutuu selittämään, miksi ei juo, kun taas alkoholia käyttävä on normaalia - kollektiivisessa tietovarranossa alkoholi on liimautunut kohtaan, joka ei jousta. Minusta tämä paradoksi on ajatuksena kerrassaan herkullinen tapa nähdä ja selittää sitä, miksi olemme alkoholin kulutuksen kärkimaita. Kyse on kulttuurin todellisesta syvävirtauksesta, johon sosiaalistutaan niin vahvasti, ettei sitä edes kyseenalaisteta.
Hieno trolli, joka tekee oivasti näkyväksi myös sen, miksi moista asiaa yleensä kysytään ystävältä. Alkoholin käytöstä luopuva henkilö kokee ratkaisun niin isona ja pelottavana, että siihen liittyviä näkökulmia tulee ennakolta kartoittaa. Se myös osoittaa, miksi aiheen käsittely on relevanttia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2012 17:28
Hyvä Mikko,
Voisin kyllä omien kokemusteni perusteella allekirjoittaa nämä huomiot. Olen työskennellyt yliopisto-opintojen ohella ruotsinlaivoilla useita vuosia ja useita elämäntapavalintoja joutuu selitettelemään itse asiassa koko ajan. Alkoholittomuuden lisäksi näitä valintoja ovat mm. terveellinen ruokavalio ja liikunnalliset harrastukset. Tuntuu olevan niin, että on sosiaalisesti hyväksyttävää murjoa vitsiä alkoholittomuudesta ja terveellisistä elämäntapavalinnoista. Sen sijaan suoranaisesta rapajuoppoudesta tai vaikeasta ylipainosta ei sovi sanoa poikkinaista sanaa. Huvittavaa on vielä se, että olen todella itsekin ateisti, syön aina joskus lihaa ja joskus harvoin jopa vedän lärvitkin, joten en ole mielestäni absolutisti millään elämänalueella. Välillä tätä kummastelua on saanut kuulla myös esimiesten (!) puolelta.
Vastaa kommenttiinOlen oppinut välttämään useimpia yhteisiä illanviettoja, niin työkavereiden kuin muidenkin kavereiden kanssa, koska näihin kuuluu mielestäni aivan liian keskeisenä osana alkoholi.
Lopuksi haluaisin huomauttaa, että en todellakaan ole absolutisti. Oma alkoholiongelmani koskee enemmän juodun alkoholin hintalappua kuin juodun alkoholin määrää.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
23.1.2012 14:17
Baariin meneminen ilman alkoholia ei ole hankalaa. Valitettavasti selvinpäin on mahdotonta löytää pantavaksi kelpaavaa seuraa.
Miten mahdollistaa tyydyttävä seksielämä ilman alkoholia?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.1.2012 10:22
No siinäpä vasta elämää suurempi probleema edellisellä kirjoittajalla.
Vastaa kommenttiinJokuhan siitä vitsaili, että rumia naisia ei ole olemassakaan. On vaan liian vähän viinaa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
29.1.2012 20:32
Minkahan takia tassa on taas vaihtoehtoina totaali kieltaytyminen tai totaali kannit? Mina kavin eilen baarissa juomassa kaksi drinksua. Oli hauska ilta ja aamulla hyva mieli.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.2.2012 03:54
Itse vietin tipattoman tammikuun, mikä oli varmasti pisin aika kymmeneen vuoteen ilman alkoholia. Huomasin tipattomuudesta seuraavia seurauksia:
Ruokaa syödessä ja ravintolaan mennessä harmitti, kun ei voinut tilata ruokajuomaksi olutta tai viiniä. Monesti ruoka oli sellaista, että olut tai varsinkin viini olisi sopinut hyvin ruuan kanssa yhteen. Ravintolassa pelkästään syömässä käyminen kuitenkin lisääntyi tipattomuuden aikana. Cokiksen tai veden äärellä tuli syötyä itsensä kylläiseksi muutamanakin iltana, ihan ruokaravintolassa. Normaalisti olisin tilannut juomaksi jotain paremmin ruualle sopivaa. Ruokahalu muutenkin tuntui lisääntyvän alkoholin puuttuessa ruokavaliosta. Paino ei varmasti laskenut grammaakaan, vaikka viikottaiset 4-15 olutta jäivätkin juomatta; syödyn ruuan määrä kuitenkin kasvoi.
Harmillisesti huomasi, että sosiaalisista iltamenoista piti paikoin suorastaan kieltäytyä, elleivät ne pitäneet sisällään nimenomaan ruokapaikkaan tai jonkun kotiin menemistä, vaan tarvetta olisi ollut istua iltaa pidempään. Ei se vain onnistu myöhään ulkona oleminen, jos ei saa ottaa kaljaa. Kavereiden kanssa paskanjauhanta ja länkytys kotioloissa sujui kuitenkin yhtä hyvin kuin kännissäkin.
Vituttiko selvinpäin oleminen? Ei varsinaisesti. En edes ollut "selvin päin" koko kuukautta, vaikka alkoholitta olinkin, joten vaikea sanoa. Jossain vaiheessa juomattomuuteen tottui, niin että saattoi kyllä huomata, ettei alkoholia ole mikään aivan pakko saada. Sanotaanko näin, että enemmän oli ikävä alkoholipitoisia juomia kuin alkoholia itsessään. Kuitenkin siinä määrin tylsää ja nihkeää touhua pidättäytyminen oli, että aion mieluummin kärsiä välillä koettavat krapulat ja morkkikset kuin heittäytyä tipattomaksi. Tuskin ihan äkkiä tulen viettämään toista tipatonta tammikuuta. Ja vielä ajankäytön paranemisesta ja ajatuksen selkiytymisestä pitää sanoa: kumpaakaan efektiä en huomannut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.3.2012 13:46
Olen ollut pari kertaa kolmanneksen vuodesta täysin tipatta. Osittain kyse oli ihmiskokeesta ja uteliaisuudesta, osittain aivan klassisesta vauhdikkaan kesän jälkeistä "palauttelusta".
Huomasin erittäin nopeasti tuon kulttuurisen paineen alkoholin käyttöön, koska olin päättänyt että ainakin yritän säilyttää sosiaalisen elämäni käymällä selvin päin baareissa sen verran kuin pää kestää (eli yleensä noin klo 23:30 kotiin kun frendeillä samat jutut alkoivat toistua 5 minuutin välein). Jotkut jopa tarjosivat valmiiksi selityksiä (oletko vakavasti sairastunut, oletko tullut uskoon, oletko alkoholisti, vai mikä sinua oikein vaivaa). Kyse oli nimenomaan siitä että selvinpäin ihmisten ilmoilla viikonloppuisin näyttäytyminen oli sen merkki että jokin minua vaivasi. Jotkin ymmärsivät kärsivällisen selittämisen jälkeen mistä oli kyse, mutta pitivät toimiani silti aivan typerinä.
Edut olivat kiistattomat; vuoden viimeiseen neljään kuukauteen suunnattu juomattomuus vähensi itselläni aiemmin kokemiani lieviä kaamosmasennusoireita merkittävästi, rahaa säästyi, jaksoi töissä paremmin, tuntui että sai yhtäkkiä 15h enemmän aikaa viikkoonsa.
Kaikkein voimakkaimmin minulle jäi silti mieleen se miten jouduin puolustelemaan valintaani, jopa yllättävillekin tahoille, myös niille ihmisille jotka joskus olivat huomauttaneet minulle sattuneista humalaisista ylilyönneistä paheksuvaan tai huolestuneeseen sävyyn.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin