Tiedättekö sellaisen hetken elämässänne, jossa olette lausahtanut jotain oikein ääliömäistä. Siis ei mitään vähän tyhmää tai edes järkyttävän ääliömäistä, vaan jotain sellaista, jonka sanominen kaivertaa niin vietävästi vielä vuosien päästä. Fiiliksen, että jos joskus tapaan sen ihmisen uudelleen, pyydän sanomaani nöyrästi anteeksi, vaikka ääliömäisyyden hetkestä olisi kulunut vuosikymmen.
Minä tiedän ja irvistelen. Kapakassa, pienessä tai vähän isommassa sievässä, tuli aikanaan murjaistua pari kertaa niin helvetin ääliömäisesti, että naama venyy vieläkin rujoon irvistykseen pelkästä ajatuksesta. Sellaista vähemmän ääliömäistä lauoin varmasti tuhansia kertoja - osan muistan ja suurta osaa en - mutta jotkut oikein helvetin pisteliäät muistot pulpahtavat välillä pintaan.
Yksi pahimmista oli keikka Kappeliin 1990-luvun lopulla. Päihtymys tömäkkä plus. Pöydässämme istui tuttu mukavaakin mukavampi nuori nainen. Hän lähti käymään WC:ssä - kuvittelin - ja tokaisin kaverilleni vieressä suorastaan brutaalin kommentin neidin takapuolen koosta - huomaatteko, etten edes ilkeä suoraa sanamuotoa tähän kirjoitta. Paskat se mimmi missään vessassa ollut, vaan suoraan selkäni takana ja kehui juuri ystävilleen, kuinka mukava ilta seurassamme oli ollut.
Laskeutui hiljaisuus. Sekä oma seurueeni että tuon mukavan nuoren naisen ystävät hiljenivät kuin veitsellä leikaten. Naama punaisena nieleskelin epämääräistä selitystä, joka oli tuhoon tuomittu - pyin viitanneeni johonkin toiseen henkilöön, mutta kaikki tiesivät tasan tarkkaan mitä olin sanonut ja tarkoittanut. Ainakin miltä sanomani oli siinä hetkessä kuulostanut.
Sen koommin en ole tuota naista tavannut. Se on saatanallinen harmi, sillä edelleen lähes 20 vuotta myöhemmin muistan tilanteen kuin eilisen. Siihen hetkeen ja iloiseen tunnelmaan lausahdukseni upposi todella syvälle - samoin se teki taatusti loukkaamaani henkilöön. Aivan järkyttävän huono miesläppä paikkaan, jossa sen tuhovoima oli moneen potenssiin tarkoitustaan pahempi - satuttava sanan tarkassa merkityksessä.
Joo, kyllä, se on ehdottomasti se tilanne, jota kadun ja paljon. Se on hetki, jota en usko tuon naisen edes muistavan, mutta itselleni siitä on tullut jonkinlainen menneiden aikojen torveilujen symboli - itsen ruoskimisen ydinpaikka. Törmäsin tuohon naiseen ennen insidenttiä usein metrossa ja vuosia silmäilinkin hänen asemansa kohdalla, josko pääsisin esittämään anteeksipyynnön. Sitä mahdollisuutta en koskaan saanut.
Tiedättekö, se ei ole ollenkaan sellainen hauskassa moodissa heitetty tai karnevalistinen herja, vaan siinä tilanteessa niin saatanan epäsopiva ja loukkaava, että se piirtyy vahvana muistijälkenä mieleen. Semmoinen itse koetun häpeän huipentuma itsestä, jossa ei vain sanottu yksin, vaan kaikki ne ympäröivät tekijätkin ovat juuri aivan väärässä asennossa - jotenkin koko universumi on juuri sillä kyseisellä hetkellä silmänräpäyksen eri aalloilla ja siihen lämäät ääliömäisyytesi. Inhottavaa.
Kirjoitettaessa soi Steve*s Last Rumble - Steve Earle
16 kommenttia
Dia
3.2.2012 14:24
Sulla on btw Kirjoitettaessa soi -kohdassa heittomerkki purkautunut symboleiksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikko Salasuo
3.2.2012 14:33
Thanks!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
3.2.2012 14:36
Mut siis joo, oli mulla aiheestakin asiaa.
Sä ilmeisesti koet häpeää, kun edelleen irvistelet tuolle muistolle. Siitä on hei aika riittävästi vuosia aikaa, jotta asian kanssa voisi tehdä jo rauhan - siis jos tosiaan haluat tehdä rauhan ja päästää irti etkä pitää tuota muistoa kihelmöivänä ihmistyhmyyden muistutuksena.
Yksi tapa irtautua on kelata tilanne päässä yksityiskohtineen ja hitaasti, kiirehtimättä häpeän yli, niin monta kertaa, että siitä lähtee kärki. Häpeän määrä vähenee toistojen kasvaessa ja pian voit hyvin keskittyä tunnepuolen leiskumisen sijasta ajattelemaan kylmästi järjellä, että jees, tuli sanottua todella päin helvettiä ja oli todella tarpeettoman ilkeää ja noloa ja tuotti vahinkoa - ja nyt asiasta vois päästää jo irti.
Olet nyt eri ihminen kuin silloin 20 vuotta taaksepäin, ja itsensä ruoskiminen 20 vuotta vanhan jutun avulla on no, jokseenkin kyseenalaista - minun mielestäni.
Toinen tapa saada asia pois mielen häpeäaktiiviarkistosta on etsiä se nainen käsiisi, jos vain mahdollista, ja pyytää anteeksi. Jos et millään löydä häntä, voit kirjoittaa hänelle anteeksipyyntökirjeen ja säilyttää se siltä varalta että törmäät häneen etkä kehtaa vieläkään puhua hänelle - tai hävität sen kirjeen kirjoitettuasi sen ja samalla koitat päästää asiasta irti.
Yhdestä jutusta olen aika varma. Tuskinpa se mimmi unohti sun kommentin. Ainakin itse muistan vastaavat keissit elämästäni hiton hyvin, vaikken olekaan pitkävihainen ja olen jo sujut sen kanssa, että jollain on ollut kovinkin isosti tarvetta joko promilleissa tai aivonpuutettaan kommentoida mun hervotonta koon 38 (ts. medium-kokoista) kinkkua turhan ronskin sanakääntein.
Hei mulla ois ehdotus sulle. Pyydä anteeksi asiaa, ihan noin yleisesti, täällä blogikommenteissa, ja mä annan sulle anteeksi vähän niinku sen mimmin puolesta. Mulle tulee hyvä mieli, että joku ex-urpoilija on kasvanut henkisesti ja tajusi mokansa, ja ehkä säkin saat tästä jtn muuta kuin hymähdyksen irti, ja karman tasapaino palautuu maailmaan.
Deal?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
3.2.2012 14:38
^^ Niin ja hei, toimiihan toi asteriskikin (*), mut kyllä heittomerkkikin (') pysyy kuosissa, kunhan et editoi blogia tai korjaat "purkauksen" joka kerta taksiisn heittomerkkimuotoon.
Olinpas taas pilkunnussija tämänkin kirjaimellisesti minimaalisen asian suhteen. Hohhoijaa :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.2.2012 19:07
^ Sulla on kirjoitusvirhe tossa ("taksiisn").
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.2.2012 13:11
Ehkä syyllisyytesi on jo saanut vähän megalomaaniset mittasuhteet, vaikka en voikaan tietää, onko kommenttisi ollut viimeinen niitti loukkauksen kohteeksi joutuneen naisen itsetunnolle.
Kiitos että sain lukea tän, koska olen vähän pelännyt, että miesten heittämät seksistiset ym. törkeydet eivät rasita heitä itseään (tai muita miehiä) yhtään. Nyt voin siis osittain luopua tästä oksettavasta käsityksestäni. Kiitos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.2.2012 16:08
Sä kieriskelet nautinnollisessa itsesäälissä ja kerjäät sympatiaa, vaikka varmaan se nainen kärsi paljon enemmän, ja tosiaan varmaan muistaa sen loukkauksen vieläkin. Sulla ei ole kuitenkaan oikeutta pyydellä sitä anteeksi, koska JOS se nainen kuitenkin ois unohtanut, niin silloinhan sä vaan taas muistuttaisit sitä siitä, ja sitten se ainakin muistaisi sen loppuikänsä. Lakkaa jauhamasta, ja kato ettet tee toiste yhtä suurta typeryyttä, ts. älä arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella, ei muutkaan sua!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.2.2012 20:08
Vaikuttaa keksityltä koko juttu. Haluat ilmeisesti jatkaa valitsemallasi sormi-pystyssä-linjalla ja kehittelet opetustesi tueksi opettavaisia tarinoita. Mikäs siinä mutta älä lopeta päivätyötäsi koska et ole tarinankertoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.2.2012 07:00
Kyllä tiedämme. Kyllä on inhottavaa.
Oli nimittäin niin, että olin vanhan tuttavani kanssa baarissa, olimme sattumalta kohdanneet ja molemmat melko humalassa. Aika lähestyi valomerkkiä ja kello oli selvästi kortilla, mutta meistä kumpikin oli täynnä intoa ja uteliaisuutta, sillä oli niinkin, ettemme oikeasti olleet pitkään aikaan tavanneet.
Siinä kävi niin, että piti poistua pihalle vasten tahtoaan ja koska illan lopettaminen tuntui olevan väistämätöntä, molemmat turhautuivat. Kumpikin poti sen verran hienotunteisuutta, että olisi ollut luonnotonta ryhtyä aamua väkisin jakamaan.
Niinpä siinä huojuimme pakkasessa kuulumisia vaihdellen kun muut jo olivat vetäytyneet koteihinsa (tai jonnekin jatkoille). Aamuyö oli helvetin kylmä, ja toisen päälle kasautuvan lumikerroksen observointi loi keskusteluun ajallisen ulottuvuuden.
Kylmyydestä nouseva vihan tunne sekä jo olemassaoleva turhautuneisuus loivat sitä paitsi hyvät puitteet kasvavalle vittuuntumiselle - ja vittuilulle.
Sitten ystäväni, rehellinen luonteeltaan, suoristi muutaman mutkan syöttämällä minulle äkkiä kaikki ne lauseet, jotka olivat hänessä sisällään, ja joiden lausumiseen hän normaaliolosuhteissa olisi varmasti käyttänyt hyväkseen enemmän aikaa ja tilannetajuaan - jos edes kaikkea olisi lausunut.
Tyyppi puhui kauniisti, mutta avasi välilleme luottamuksen niin yllättäen, että pelästyin liikaa.
Pelko sitten, pakkaseen ja laskuhumalaan yhdistettynä, laukaisi pahat sanani. Olin aivan saatanasta hänet siinä tyrmätessäni - ja vieläkin hävettää paljon. Vituttaa lähinnä siksi, että olisin oikeasti halunnut sanoa aivan muuta ja vaikka yrittää kesyttää pelkoni.
Olen kelannut tätä vaikka kuinka moneen suuntaan ja opetellut alkoholin käytönkin uudelleen. Mutta sitä, mikä minuun tuona pakkasiltana meni, ei kukaan pysty poistamaan.
Toivon meille kaikille toivottomille edes vähemmän parempaa itsehillintää ja onnekasta tulevaisuutta. Toivon myös viikonloppuperinteisiimme muutosta olemalla ainakin osittain se muutos, jota toivon. Ja tietenkin toivon, että pakkanen väistyisi ja tulisi lämmin, saatana! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.2.2012 10:43
Että kävit sitten nuoren daamin ahteriosastoa arvioitsemaan, jep, jep. Real gentleman. No en mä nyt tiedä, onko tuo sen kokoluokan "rikos", että sitä kantsuu vuosikymmeniä märehtiä. Harmittaa ja nolottaahan se tietty itseä niin vietävästi, että miks piti jälleen möläyttää jotain epäsopivaa, mut kyllä sitä varmaan sattuu itse kullekin säädylle tässä elämässä.
Kyseistä "rikosta" naissukupuolta kohtaan voitaneen pitää lievähkönä ja mitä suurimmassa määrin vanhentuneena.
Suosittelen kuitenkin jatkossa hieman toisentyyppisiä iskurepliikkejä. Kuten vaikka sitä perinteistä: "Käytsä muuten usein täällä ?" :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.2.2012 13:05
Ihmiset on ääliöitä kännissä. Ei hetkauta yhtään, mitä itse sanon tai joku muu lärveissä. Elämää ei vaan voisi jatkaa, jos kaikki kännisanat ottaisi ihan tosissaan. Selvinpäin naamalle heitetyissä on jo tarpeeksi sulattelemista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.2.2012 13:07
Dia on niin huvittava kielioppitarkennuksineen, kun itse sössii yksinkertaisen lauseen, LOL! Mut onko uutta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
5.2.2012 16:32
Anonyymi 3.2.2012 19:07
Joo niin onkin, I'm the typo Queen ja asiasta on maininta myös mun profiilissa. :) Iso kiitos sulle ajankäytöstäsi ja kerrothan jatkossakin, jos/kun huomaat typojani.
PS. oikoluin tän tekstin kolmeen kertaan sun duunin helpottamiseksi. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.2.2012 19:46
Joo kylhän ilkeet kommentit, vaiks kui olis ääliöitten suusta voi joskus jäädä mieleen pidemmäkski aikaa. Mut älä hei huoli, kyl naiset vastaavasti on porukalla sun ruumiinosas pisteyttäny päästä varpaisiin. Me vaan ollaan sen verta fiksumpia ettei puhuta niistä miesten kuullen. Useimmiten.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
5.2.2012 22:25
Anonyymi 13:07.
Vastaa kommenttiinKiitos myös sulle tästä huikeasta panoksestasi blogin aiheeseen. :)
Vastaa kommenttiin
Caelestis
7.2.2012 14:38
Kuten D jo tuossa sanoikin, itseruoskinta syrjään. Tehty, mikä tehty. Tärkeää on, että jatkossa muistat tästä saamasi opin ja osaat paremmin katsoa sanomiasi.
Oma aihetta sivuava kokemus: vuosia sitten eräässä hollantilaisessa pikkukaupungissa kävelin suomalaisten kavereitten kanssa kadulla. Edellä n. 10 metrin päässä käveli lievästi sanoen isotakapuolinen nainen - sellainen, jolla on enemmän pyllymuotoa sivusuunnassa kuin monilla naisilla suoraan taaksepäin. Silmäänpistävä, varsinkin niissä farkuissa.
Silloin minä, joka en ikinä a) puhu törkeyksiä toisten selän takana enkä b) varsinkaan huutele sitä kadulla, möläytin isolla äänellä: "Tuo nainen on varmaankin hiivaa syönyt, kun on pe**e noin turvonnut". Ensin hätkähti nainen ja sitten hätkähdin minä.
Tänä päivänäkään en tiedä, kuka se nainen oikein oli ja ymmärsikö hän oikeasti sanomiseni. Tällaisiin tilanteisiin liittyvällä tuurilla hän tietysti oli suomalainen...
Mutta minkäs teet: moka mikä moka, ja hyvin asiaton. Vaan opinpa olemaan huutelematta kadulla senkään edestä :D
—c—
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin