Naapurissa on bileet – muttei kauaa!

Kerrostaloasumisessa on kääntöpuolensa. Monille on varmasti tuttu ilmiö, kun naapurissa bailataan yön pikkutunneille saakka. Mikäli itse sattuu olemaan kinkerien järjestäjä, ei homma pahemmin puristele, mutta seinän takana voi kupla otsassa kasvaa hyvinkin kookkaaksi. Näin juhannuksena aihe on akuutti, sillä stadiin jääneet järjestävät usein juhannustanssit kotonaan.

Itse olen ollut seinän kummallakin puolen. Asuessani kahden miehen poikamiesboksissa Roihuvuoressa, oli meno välillä hyvinkin hilpeää. Naapurit olivat kuitenkin hyvin joustavaa sorttia ja osin varmasti siksi, että siirryimme kapakkaan aina kello 22 hujakoilla. Valituksia ei tullut, vaikka laulu kaikasi usein ”kuin olisitte seisseet meidän olohuoneessa” – lausui tuolloinen seinänaapurimme. Mukava mies.

Seuraavassa asuinpaikassani, sekin Roihiksessa, homma ei mennyt ihan yhtä putkeen. Alakerran naapuriperhe oli venyvää sorttia, siitä ei heitä voi syyttää. Eräille etkoille alakerran rouva tuli ystävänsä kanssa mukaan, kun ”mekkala ylhäällä oli niin kova”. Sen sijaan jatkot menivät muutamaan otteeseen poskelleen. Pahimmin joulupäivänä 1997, kun mellakkamme seurauksena poliisi saapui paikalle ja meikäläinen Kisiksen pahnoille. Anteeksipyyntö viinipullon kera ja se oli siinä.

Viime aikoina olen ollut seinän väärällä puolella. Vaikka asuintaloni onkin suhteellisen rauhallinen, toisinaan musiikki ja mekkala jatkuvat läpi yön. Aiemmin ongelma oli yläkerrassa, jossa joku uuno soitti toistuvasti teknoa niin helvetin kovaa, että ikkunaruudut helisivät. Eräänä yönä kävin pyytämässä bassoa pienemmälle ja se auttoikin jo paljon. Nykyisin siellä on hiljaista.

Eilen uusi seinänaapurini aloitti juhannuksen. Onneksi suhteellisen maltillisesti, vaikka Solistiyhtye Suomen biisi ”Mahtava peräsin ja pulleat purjeet” tulikin repeatilla ainakin kymmenen kertaa putkeen – ja kovaa. En itse ole mikään Suomi-iskelmän ystävä, mutta rehellisyyden nimissä se voittaa nukkumista yrittäessä teknon 100-0.

Tänään starttasin todella aikaisin urheilemaan ja palasin juuri äsken kotiin. Markku Aro on varmasti jonkun mielestä oikeinkin kelpo artisti, mutta en toivoisi näin juhannusaattoaamuna sen jätkän laulavan omassa olohuoneessani. Kuitenkin ”Läähätän ja läkähdyn” raikui vielä hetki sitten joka sanaa myöden sohvalleni.

En kuitenkaan jaksa sniidata pienistä näin juhannuksena ja iskinkin valittamisen sijaan Social Distortionilla vastapalloon – touuuudella kovalla volyymilla. Toimi kuin häkä! Nyt jään odottelemaan naapurin vastaliikettä ja rukoilen salaa, että tämä kuuntelee jotain muutakin kuin suomi-iskelmää tai teknoa – sillä muuten kuuppani räjähtää.

Suosituksena 49 minuuttia taattua vastamyrkkyä mekkaloivalle naapurille – Mike Ness ja kumppanit rämistelevät oikealla volyymilla saletisti humppakansan maanrakoon.

Kirjoitettaessa soi Social Distortion - Rock am Ring