Poliisiasia

Kun toimii pitkään laitosten maailmassa, oppii pitämään hauskana sitä, kun virastot ja julkisyhteisöt kompastuvat inhimillisiin virheisiin. Erityisen hauskoja ovat toistuvat tai jollakin lailla laitoksen perustuksia koettelevat mokat.

Yliopistoissa kaikenlaisia kukkasia riittää. Tuore esimerkki viime viikolta: pienen yliopiston omasta puhelinvaihteesta yhdistettiin toimitaloon, jota ei ole ollut olemassa enää pariin kuukauteen. Tuo mieleen joskus aiemmin mainitun maisteriohjelman, jonka olemattomuus selvisi kaikille osapuolille vasta kun ulkomaiset opiskelijat saapuivat aloittamaan opintojaan.

Viime vuosina on keskusteltu hätäkeskuksista kriittiseen sävyyn. Tällä kertaa voitto meni aivan muualle. Tapahtui eräässä helsinkiläisessä vuokra-asunnossa:

Nuori nainen on kotonaan valmistautumassa lähtemään iltapäiväluennolle. Asunto on ensimmäisessä kerroksessa. Yhtäkkiä keittiön ikkunan takana näkyy ryhmä vieraita miehiä, jotka kurkkivat ikkunasta sisään, ja naisen huomattuaan alkavat kolkutella ikkunaan ja viittilöidä naista luokseen tai avaamaan oven.

Nainen pelästyy ja pakenee makuuhuoneeseen soittaakseen hätänumeroon. Hätäkeskus käskee ehdottomasti pysymään sisällä ja lähettää paikalle poliisipartion. Samaan aikaan miehet keskustelevat keskenään, kaivavat taskusta puhelinta, pärisyttävät naisen ovisummeria ja alkavat soitella johonkin.

Nainen soittaa puolisolleen, joka vannottaa naista pysymään sisällä ja odottamaan poliisipartiota. Puhuessaan toista puhelua nainen saa mieheltään tekstiviestin, jossa tämä kertoo että Hoasilta soitettiin juuri - asuntoa katsomaan tulleet kv-opiskelijat yrittävät päästä sisään. Tietenkään kumpikaan ei ole kuullut asiasta Hoasilta mitään aiemmin.

Hoasilta väitetään, että miehet ovat ihan itse keksineet tulla ikkunan taa kolkuttelemaan. Kuitenkin kun nainen soittaa hätäkeskukseen peruakseen poliisipartion ja kertoo mistä on kyse, hätäkeskuspäivystäjä vastaa empimättä: "Aa, perus Hoas-meininki! Näitä tulee kaiken aikaa."

Hoas ja hätäkeskus, kuin paita ja peppu.