Oksikodoni on tappavin huume Yhdysvalloissa. Tuoreen Lancet-lehden raportin mukaan tämä opioidipohjainen kipulääke aiheutti 11 000 yliannoskuolemaa vuonna 2007. Vastaavat luvut samana vuonna olivat heroiinin kohdalla 2000 kuollutta ja kokaiiniin menehtyi tuolloin 5000 ihmistä. Oksikodonivyöry on nostanut aineen aiheuttamat yliannoskuolemat yleisimmäksi kuolemaan johtavaksi ”onnettomuudeksi” 17 osavaltiossa. Kutsumanimeltään hillbilly tai pillbilly heroiinin Ground Zeroksi on nimetty Appalakkien alue, Kentucky, Tennessee ja Länsi-Virginia. Kaivosteollisuuden kuihtuessa vuosituhannen taitteessa, tarttuivat ihmiset pullon sijaan pillereihin.
Kun Suomessa yleisimmät aineet huumeisiin liittyvissä yliannoskuolemissa ovat buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit, näyttää länsimaiden huumetilanne kellahtaneen aivan uuteen asentoon. Kaikkein tappavimmat aineet eivät ole perinteisiä ”huumeita”, vaan apteekista noudettavia reseptilääkkeitä. Edellinen pitää toistaa, jotta keskeinen muutos menee varmasti perille: Länsimaissa kuolee selvästi eniten ihmisiä lääkkeiden huumekäyttöön, ei niin kutsuttuihin huumeisiin. Seuraavassa sitaatti tutkimuksesta Salasuo, Vuori, Piispa & Hakkarainen vuodelta 2009:
”Tuloksissa oli yllättävää opioidien käyttöön liittyvien yliannoskuolemien suuri osuus. Metadonin aiheuttamat kuolemantapaukset olivat lisääntyneet selvästi aikaisemmasta, ja lisäksi tapauksista paljastui laaja kirjo erilaisia lääkkeinä käytettäviä opioideja. Tämä saattaa heijastaa myös kansainvälistä trendiä, sillä tämän aineryhmän merkityksen kasvu huumeisiin liittyvissä kuolemantapauksissa on havaittu esimerkiksi myös Yhdysvalloissa, missä näihin aineisiin liittyvät tapaukset ovat kolminkertaistuneet vuosien 1996 ja 2006 välillä (Warner ym. 2009). Suomessa Image-lehti (Hiltunen 2009) on ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota lääkkeiden huumekäytön lisääntymiseen, mutta laajempaa keskustelua aiheesta ei ole viime vuosina käyty. Tämän tutkimuksen mukaan syytä olisi käydä. Samalla olisi selvitettävä opioidipohjaisten lääkeaineiden kulku katukauppaan ja huumekäyttöön.”
Käänne on merkittävä. Kaiken järjen mukaan sen tulisi kohdentaa huoli ja moraalinen paniikki uuteen kohteeseen – reseptilääkkeiden väärinkäyttöön. Silti julkisen keskustelun kärki on perinteisissä huumausaineissa – onkin perusteltua kysyä miksi ja missä on tuo vuonna 2009 peräänkuuluttamamme keskustelu?
Vastauksen voi aloittaa positiivisesta päästä. Viranomaistasolla asiaa on lähdetty selvittämään tutkimuksin, seurannoin ja tiukennetuin määräyksin lääkkeiden määräämisessä. Sen sijaan julkisen keskustelun osalta teema ei ole edes raapaissut pintaa. Lääkkeiden väärinkäyttö on aika tylsä, eikä lainkaan seksikäs aihe revitellä etusivulla. Kannattaa siis pitäytyä huumeissa, vanhoissa kunnon vihollisissa. Näinhän iltapäivälehdet viime viikolla tietysti tekivät, kun emeritus Erkki Vuori raportoi huumepositiivisten löydösten ylittäneen 300 tapauksen rajan. Se oli tässä uutisoinnissa sivuseikka, että huumepositiivinen löydös ei suinkaan tarkoita yliannosta tai aineen olevan perinteinen ”huume”. Oma ehdoton suosikkini oli Iltalehden otsikko: ”Huumekuolemien määrä nousee uuteen ennätykseen”.
Katsotaanpas mitä tuo otsikko pitää sisällään. ”Huumekuolemien” korvaa otsikossa oikean termin ”positiivisten huumelöydösten”. Positiivinen löydös tarkoittaa sitä, että henkilöstä on löytynyt kuoleman jälkeen huumausainetta tai päihtymystarkoituksessa käytettyä lääkeainetta tai vastaavaa. Mikäli toissapäivänä pössytellyt pilviveikko jää meteoriitin alle, kirjataan hänet positiiviseksi, koska elimistöstä löytyy edelleen jäämiä aineesta. Yleisin tapa päätyä positiivisten löydösten listalle on yliannoskuolema, jossa elimistöstä löytyy opioidipohjaisia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja ja alkoholia. Positiivisten löydösten määrällä ei siis ole mitään tekemistä ”huumekuolemien” kanssa. Ne yksinkertaisesti kertovat kuinka monella ihmisellä on katsottu olleen elimistössä jotakin muuta päihdyttävään tarkoitukseen käytettyä ainetta kuin alkoholia.
Ehkä tässä yhteydessä on myös hyvä mainita, ettei lääkäriprofession tai lääketehtaiden intressissä ole saada agendalle otsikoita tai edes keskustelua, jossa katse käännettäisiin oikeaan kohteeseen. Politiikan suunnaltakaan lienee turha etsiä apua, sillä ainakin päähallituspuolue syö lääketeollisuuden kädestä – ja ruokkivaa kättähän ei purra.
Koska olen ripannut otsikon (tietenkin) ikisuosikkini Steve Earlen aihetta käsittelevästä biisistä, niin sitähän minä tänään myös suosittelen. (oikea yläkulma).
Kirjoitettaessa soi Flogging Molly
4 kommenttia
Anonyymi
12.8.2011 15:41
Lääkkeitä käytetään me, mutta huumeita ne. siksi huumeet säilyvät syyllistämisen kohteena eikä meidän käyttämistä aineista haluta puhua pahaa. Tavallaan trendissä on näkyvissä myös siirtymistä huumeiden lailistamiseen, kun laillisia lääkkeitä käytetään huumetarkoituksessa. Laillisuus ei tietenkään pelasta huumekuolemilta, jos aine on myrkyllinen
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2011 20:43
Pahin pään sekoittaja jota olen ikinä joutunut kokeilemaan, on lääkärini määräämä unilääke, tsolpideemi, paremmin tunnettu brändeinä: Stella, Stilnoct ym. 30min pillerin ottamisen jälkeen olin aivan muissa maailmoissa, näin hallusinaatioita ja olo oli kuin toisella planeetalla. Esineet muuttivat muotoaan ja arviointikykyni hämärtyi kokonaan. Sekoillessani kaaduin seinää päin ja loukkasin hieman itseäni. Yön loppuajasta voin vain esittää arvailuja sillä muisti meni täysin.
Lääkkeet lensivät roskiin heti kun heräsin ja muistin jotain alkuillan(yön) tapahtumista.
Kännissä on tultu oltua, joskus todella kännissä, mutta yhtä sekaisin en ole koskaan ollut kuin tuosta lääkärin määräämästä "unilääkkeestä"
Negatiivisen kokemukseni jälkeen olen asiaa hieman netin kautta tutkinut ja huomannut että minä en ole mikään poikkeus aineen vaikutuksen suhteen. Vaikuttaa että kuutamolla oleminen ja hallusinaatiot ovat tuttuja lähes jokaiselle ainetta syöneelle.
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko kun otsikoissa on yllättävän usein shokeeraavia uutisia esim. kannabiksen kotikasvatuksen tai käytön lisääntymisestä, ja samaan aikaan valtava määrä Suomalaisia popsii tsolpideemin tapaisia mössöjä lääkärin määräämänä ja tämä ei saa lähes ollenkaan palstatilaa. Ja toisin kuin kannabiksella, tsolpideemilla voi lähteä henki kun ottaa liikaa tai vetää alkoholin kanssa.
Suurin osa ihmisistä ei selvästikkään lainkaan käsitä millaisia myrkkyjä ja huumeita lääkärit määräävät rutiininomaisesti ihmisille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.8.2011 09:53
Olen kuullut esitetyn väitteen, että emcdda on määrittänyt huumekuoleman ja tilastot ovat nykyisin vertailukelpoisia euroopassa. Tämän mukaan suomi keikkuu kärjessä huumekuolemissa ja mitä edellä on lähinnä vain britit. Pitääkö tämä nyt paikkaansa vai ei?
Lääkkeiden suhteen luulen, että potilasta pitäisi kuunnella enemmän. Ihmisellä ei yleensä ole ajatuksena huonontaa oloaan ja elämäänsä, vaan parantaa sitä. Keinot voivat olla hukassa. Oman kokemukseni mukaan lääkärit määräävät lääkkeitä liiankin varovaisesti. Tai sitten se on pärstäkerroin, joka vaikuttaa.
Narkomaanin huumeet ja lääkkeet ovat samoilla markkinoilla. Niillä on samat käyttöaiheet ja usein ne ovat aivan samoja aineita. Molempien käyttöön saa neuvontaa ja opastusta "ammattilaisilta".
Katseen kohdistaminen huumeista lääkkeisiin ei johtaisi mihinkään hyvään. Lääkkeiden käyttäjiin lyödään jo nyt liikaa "huume" leimaa. Päinvastoin tulisi miettiä sitä, miten ongelmia huumeiden ympärillä saataisiin laantumaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2011 01:28
Myös minä olen syönyt nukahtamisongelmiini lääkärin kirjoittamia Stilnocteja (10 mg) -- eikä tuntunut missään. Siis yhtään, millään tavalla. Arvelin, että annostus on varmaankin liian pieni ja kokeilin (ohjeen vastaisesti) nauttia kaksi kerrallaan. En vieläkään kokenut minkäänlaista havaittavaa vaikutusta. Olin pettynyt. Tätäkö se nyt onkin se yhteiskunnan medikalisoituminen? Kalkkitabletteja syötetään?
Olen kyllä kuullut aiemman kommentoijan kuvailun kaltaisia kauhutarinoita unilääkkeistä ennenkin. Ehkä on sitten oltava niin, että kehon vaste erilaisiin lääkeaineisiin voi olla hyvinkin yksilöllinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin