SDP vastustaa paikallista päätöksentekoa

Suomessa on ollut jo kahdeksan vuotta käynnissä kuntauudistus. Eri hallitukset nimeävät uudistuksen itselleen mieleisekseen ja tuovat oman sävynsä uudistuksen eteenpäin viemiseksi. Keskeistä näille kaikille uudistuksille kuitenkin on, että vaikka keinot vaihtelevat, niin yksi keskeisistä tavoitteista on ja pysyy. Kaikki haluavat vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa.

Erityisesti nyt kuntavaalien alla lähidemokratia koetaan maailman tärkeimmäksi asiaksi. Kaikki ovat valmiita puolustamaan lähellä ihmistä tapahtuvaa päätöksentekoa. Paikallinen päätösvalta ja vallan hajauttaminen ovat demokratian ydintä. Itse asiassa kunnallinen itsehallinto on länsimaisen oikeusvaltion peruspilari.

Kunnallisella itsehallinnolla tarkoitetaan sitä, että kunnan asukkaat saavat itse päättää kunnan asioista ja ovat lähtökohtaisesti itse vastuussa oman alueensa elinvoimaisuudesta ja asukkaiden hyvinvoinnista. Suomi onkin sitoutunut vallan hajauttamiseen paikallistasolle, niin perustuslaissa, kuin myös allekirjoittamalla Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan.

Itsehallinnolla saadaan suuri määrä kansalaisia toteuttamaan kansanvaltaa. Tämä luo tervettä omavastuisuutta paikallisten yhteisöjen taloudenhoitoon ja saa meidät huolehtimaan toisistamme. Ei odoteta hattu kourassa passiivisesti apua ylhäältä, vaan osataan tarttua itsekin asioihin. Yhteiskuntajärjestelmämme keskeiseksi ajatukseksi on valittu mielestäni terve periaate.

Kunnallinen itsehallinto ja paikallinen päätösvalta ovat siis kaikkien suosiossa juhlapuheissa. Luulisi, että itsehallintoa sitten myös yksissä tuumin vahvistettaisiin. Tämä on harhaluulo. Tosiasiassa kovinkaan moni poliitikko ei yksittäisillä päätöksillään ole vahvistamassa paikallista päätösvaltaa - pikemminkin päinvastoin.

Suomessa on tällä hetkellä menossa voimakas paikallisen vallan heikentäminen. Tämä ilmenee hyvin esimerkiksi kuntiin kohdistuvan lainsäädännön ja ohjauksen kasvattamisena. Erityisesti vasemmistolaisilla poliitikoilla on kauhea vimma saada kaikki yhteiskunnan ilmiöt tiukan sääntelyn piiriin. Halutaan päättää, että jokaisessa kunnassa tanssitaan juuri heidän päättämällään koreografialla. Käytännössä tämä johtaa pikku hiljaa siihen, että ihmistä lähellä toteutettava päätöksenteko kunnissa vähenee ja keskusvallan virkamiesten valta kasvaa. Tästä on itsehallinto kaukana.

Viimeisimpänä esimerkkinä paikallisen päätösvallan kaventamispyrkimyksistä on SDP:n, Perussuomalaisten, Vihreiden ja Vasemmiston vaatimus tiukoista henkilöstömitoituksista vanhustenhoidossa. Suomeksi sanottuna nämä puolueet vastustavat sitä, että paikallistasolla kuntalaisten valitsemat päättäjät ja ammattilaiset arvioivat Helvi-mummon hoidon tarpeen ja päättävät kuinka monta hoitajaa tarvitaan kuhunkin hoitolaitokseen. Tämä kuvastaa näiden puolueiden perinteistä vasemmistolaista linjaa. He haluavat siirtää vastuun paikallisten ihmisten huolenpidosta ministeriön virkamiehille, eivätkä luota paikallisiin kuntalaisiin. Hyvä osoitus lähidemokratian arvostamisesta.

SDP:n ministerit ovat viime kuukausina väläytelleet myös paikallisen päätösvallan vähentämistä peruskoulutuksessa ja kunnan taloudenhoidossa. SDP:n ministerin väläyttämä korvamerkintöjen palauttaminen kuntien valtionosuuksiin olisi paikallisen päätösvallan ylläpitämisen kannalta kaikkein rajuin isku.

Se tarkoittaisi taloudellisen määräysvallan merkittävää siirtoa paikallisilta valtuutetuilta keskusvallan ministeriöihin ja rapauttaisi paikallistasolla niin valtuutettujen kuin muidenkin kuntalaisten vastuullisen taloudenhoidon. Tällaiset SDP:n ajamat uudistukset kuoppaisivat suuren osan lähidemokratiasta historiankirjoihin.

SDP:n ja Vasemmiston poliitikot lupasivat hallitusohjelman korulauseissa vahvistaa paikallista päätösvaltaa ja kunnallista itsehallintoa. Mutta jo heti toisessa hallitusohjelman kirjauksessa he vaativat kuntien henkilöstölle epätavanomaisen pitkää viiden vuoden irtisanomissuojaa kuntaliitoksien yhteydessä. Tämä tarkoittaa paikallisen päätösvallan heikentämistä ja kuntatalouden ajamista kuralle. Paikalliset päättäjät eivät nimittäin saa palkata, irtisanomissuojan takia, kotikuntaansa tarpeellista määrää työntekijöitä, vaan palkkaa pitää veronmaksajien rahoista maksaa viisi vuotta myös niille, joilla ei ole mitään tekemistä kunnantalolla.

Teot ovat niin pahasti ristiriidassa tavoitteisiin nähden, että SDP:n ja muiden vasemmistopuolueiden ei enää kannattaisi näissä kuntavaaleissa kirjata vaalitavoitteekseen paikallisen päätösvallan vahvistamista.