Yliopisto-opiskelijoistakin muutamalla prosentilla on lukihäirö, ja kaikissa muissa oppilaitoksissa erilaiset lukemisen, kirjoittamisen ja oppimisen vaikeudet ovat arkipäivää.
Siihen nähden on yllättävää, miten vähän ja pinnallisesti näitä vaikeuksia käsitellään tavallisessa opettajankoulutuksessa tai vaikkapa mediassa.
Oli aikanaan huomattavan valaisevaa kuulla (kaverilta), että esimerkiksi ADHD:ksi kutsutussa ominaisuudessa ei ole kyse liian paljosta vaan liian vähäisestä aivojen aktiviteetista. Vaikka sählää pitääkseen itsensä hereillä, saa silti helposti häirikön leiman.
Toinen persoonallisuuspiirteiden kimppu, joka vastasi moneen avoimeen kysymykseen, oli autismin kirjo (linkki) ja Aspergerin oireyhtymä. Nuo pilkuntarkat, hämmästyttäviä tietomääriä omaksuvat, sosiaalisesti kömpelöt ja yllättävistä käänteistä ahdistuvat tuttumme saattavat töksäytellä meille epäkohteliaasti, mutta he eivät tee sitä tahallaan.
Olisikohan liian radikaalia, jos tällaisia perusoireyhtymiä ja tavallisia häiriöitä käytäisiin läpi jo peruskoulussa?