Jättimäinen huumepelto

Tämä Iltalehden uutinen iski silmääni. Ennen kuin klikkasin verkkouutisen auki, aloin pohtia mitähän tuolla pellolla mahtaa kasvaa? Vaikka en ole mikään kasvitieteilijä, en ole koskaan kuullut sellaisista kasveista kuin hasis, kokaiini, heroiini tai vaikkapa Subutex. Mutta vanhan sanonnan mukaan, ”jos se lehdessä lukee, on se totta” – jälleen hieno sitaatti 1970-luvun Turhapuro-sketsistä (ks. suositus: istuva tirolilainen...).

Sitten lukemaan itse juttua. Kyseessä olikin suureksi pettymyksekseni jutun mukaan huumeviljelmä, siis pelto, jossa kasvatettiin Cannabis sativaa – suomeksi hamppua. Olisihan se tosiaan ollut melkoinen innovaatio, jos nykytekniikalla Meksikossa olisi kyetty kasvattamaan pellolla varsinaisia huumeita. Kyseessä olisivat olleet jonkinlaiset älykasvit, sillä niiden olisi pitänyt kyetä monimutkaisiin kemiallisiin jatkojalostusprosesseihin. Ihan niin sofistikoituneisiin viritelmiin ei kasvien geenimanipulaatiolla vielä ylletä.

Mitäs sitten? Uutinen oli napattu Reutesilta ja löytyypä siitä oikein video-klippikin. Videolla meksikolaiset ja tietysti amerikkalaiset sotilaat huristelevat Hummerilla kohti peltoa ja helikopteri kuvaa tätä ”huumepeltoa”. Suomalainen toimittaja on miettimättä napannut otsikkoon sanan huumepelto. En voi olla esittämättä kysymystä, johon itse vastaan: Käyttävätkö Yhdysvaltojen ja Meksikon viranomaiset löydöstä medialle raportoidessaan tietoisesti järjetöntä terminologiaa? Vastaus on luonnollisesti: kyllä.

Viitaten viikon takaiseen blogiini, on huumesota Meksikossa mennyt aivan ketuille. Ilmaus huumepelto on poliittisesti erittäin latautunut ja kertoo lähinnä yhdysvaltalaisille punaniskoille, että tässä sodassa saadaan suuria voittoja – olemme siis sankareita, oikealla asialla ja tätä hommaa kannattaa jatkaa. Mutta miksi ihmeessä suomalainen lehti uutisoi asiasta käyttäen Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan suunnattua retoriikka? Halutaanko meillä samaistua Yhdysvaltalaiseen huume- tai kriminaalipolitiikkaan?

Okei, reiluuden nimissä kyse lienee (toivottavasti) jonkun kesä- tai verkkotoimittajan työn luonteesta: tee tästä uutinen (äläkä välitä vaikka se on ihan huttua). Mutta tällaisella huolimattomuudella on myös kääntöpuolensa. Sanat eivät ole viattomia, vaan todellisuus rakentuu niiden avulla. Michel Foucaultia mukaillen: valta on diskursseissa – käsitys todellisuudesta rakentuu siis vallitsevan puhetavan kautta. Huumekysymyksessä sen ei kuitenkaan toivoisi rakentuvan yhdysvaltalaisen, vaan meidän ihan oman puhetavan ja ajattelun kautta.

Kirjoitettaessa soi kuten aina Steve Earle - biisinä God is God