MOT=WTF?

Ylen tutkivan journalismin ”timantti” MOT käsitteli eilen dopingaineiden, erityisesti steroidien käyttöä. Ohjelma alkoi kaikkien sosiaalisen ongelmakonstruoinnin ohjeiden mukaisesti: pelottavaa musiikkia ja vähintään kaksi kertaa liian suuria lukuja: ”Suomessa jopa 20 000 henkeä käyttää anabolisia steroideja.” Sitten pyöritetään Tommyn tarinaa, joka edustaa marginaalista käyttäjäryhmää. Näitä koristamaan käytettiin tullin takavarikkolukuja. Tämä kaikki oli aivan täyttä huttua! Kaiken kukkuraksi spottaan itseni ohjelmasta, johon en ole antanut haastattelua! Saankohan sanoa tässä, että mitä fittua? (laitoin sanan vittua f-kirjaimella, niin ei näytä niin pahalta – pirullisen ovelaa).

Kaikki viimeisen viiden vuoden aikana tehdyt tieteellisesti kestävät kyselyt (mm. Kunttu & Huttunen 2008; Mattila ym. 2009; Myllyniemi 2009; Mattila ym. 2010; Hakkarainen ym. 2011) kertovat enintään noin yhden prosentin nuorista aikuisista ja aikuisväestöstä joskus kokeilleen anabolisia steroideja (alle 18-vuotaista vain hyvin harva). Tämä tarkoittaa numeroina sitä, että noin 30 000-40 000 henkilöä on joskus elämänsä aikana kokeillut steroideja. Kun sitten katsotaan viimeaikaista käyttöä, romahtaa luku dramaattisesti. Sofistikoitunut tilastotutkimuksiin pohjaava arvio voisi olla, että aivan maksimissaan 5000–10 000 henkilöä käyttää tällä hetkellä steroideja. Tuokin arvio on hurjasti yläkanttiin. Kun otetaan vertailukohdaksi vaikkapa kannabiksen elinikäiskäyttö, niin aikuisväestöstä 17 prosenttia on joskus kokeillut kannabista. Luku viimeisen vuoden aikana putoaa jo 4,5 prosenttiin ja viimeisen kuukauden aikana 1,5 prosenttiin. Seuraten kannabiksen logiikkaa, on anabolisten steroidien käyttäjiä tällä hetkellä noin 3000–4000. Ruotsissa muuten tuoreimman väestötutkimuksen mukaan luku on myös tuo samainen 1 prosentti aikuisväestöstä, vaikka MOT yritti Ruotsin vankipopulaatioluvuilla johtaa katsojaa harhaan. Suomessakin on vankipopulaatiossa saatu korkeampia lukuja kuin väestötasolla, mutta kun koko väestö nyt ei yksinkertaisesti satu istumaan linnassa.

Tullin takavarikkolukujen kasvu täyttä on totta. Mutta se kertoo ainoastaan siitä, kuinka paljon tulli saa kiinni dopingaineita, ei yhtikäs mitään käytön yleisyydestä. Tullimies unohti kertoa, että koko steroidien hankintakuvio on muuttunut täysin 2000-luvulla. Aiemmin takavarikoidut aineet tulivat idästä ja isoina erinä. Ne tarttuivat poliisin haaviin, mutta nykyisin steroidit tilataan netin kautta ja napataan kiinni Helsinki-Vantaalla. Tullin takavarikkotilastoja on siis nostanut koko kaupan luonteen perustavanlaatuinen muuttuminen – ei mikään muu. Välilliset indikaattorit eivät koskaan kerro oikeastaan mitään käytöstä, vaan lähinnä lainvalvontaviranomaisten panostuksesta ja sattumista.

Vuonna 2006 Suomen tulli takavarikoi Kiinasta tulleen 11 miljoonan pillerin ja ampullin erän. Se oli läpikulkumatkalla johonkin, muttei Suomeen. Eli tuona vuonna jokainen suomalainen, vauvasta vaariin, ei ollut aikonut vetää steroideja, vaan tullin haaviin tarttui yksi isompi mälli. Luojan kiitos, ettei MOT:n toimittaja tehnyt jaksoa sinä vuonna, sillä silloin hän olisi varmaan ennustanut maailman loppua!

Ei myöskään ole kovin yllättävää, ettei ohjelmassa haastateltu poliisia, sillä tullin takavarikkomäärien noustessa, ovat vastaavasti poliisin luvut laskeneet. Syy on sama: kaupan siirtyminen nettiin ja aineiden havaitseminen jo rajalla. Että semmoista muutosta rikollisuuden kohdalla. Tämä ei varmaan mahtunut ohjelma-aikaan tai jotain. BTW: OTT Heini Kainulainen julkaisi alkuvuodesta erinomaisen tutkimuksen dopingrikoksista. Löytyy myös netistä ja mukana edellinen sekä paljon muuta.

Tommy oli yksi käyttäjä, sellainen jota kutsun tutkijakollegani Mikko Piispan kanssa ”heavy useriksi”. Arviomme tutkimuksessamme, että heidän osuutensa on enintään 5 prosenttia käyttäjistä. Olipa siis todellinen keskiarvokäyttäjä – huh huh. Täysin absurdi veto vahvistaa stereotypiaa steroidien käyttäjistä, joka ei vastaa lainkaan todellisuutta. Tommy oli ääriesimerkki, ei mikään weberiläinen ideaalityyppi, keskiarvo, käyttäjästä. Tarjoamalla täysin vino kuva, luodaan stigma, leimataan joku ihmisryhmä poikkeavaksi.

Mutta mitä tällainen journalismi on? Miksi laatuohjelma tarjoaa tuutin täydeltä tuubaa? En nyt ensisijaisesti tarkoita sitä, että minua ei ole koskaan MOT-ohjelmaan haastateltu, vaan käytetty lupaa kysymättä toisen ohjelman materiaalia – sekin toki on korkealaatuista ja eettistä journalismia! Mutta kysyn nyt, mikä motiivi on rakentaa uhkakuvaa, joka perustuu yhden lisensiaattityön internet-kyselyyn, jonka yleistettävyyden tieteellinen arvo liikkuu nollan ja täyden nollan välissä? Sosiaalisen konstruktionismin saralla tällaista puuhastelua kutsutaan moraaliurakoinniksi, ja sen tekijöitä moraaliurakoitsijoiksi.

Entäs ohjelmassa rakenneltu tarve kriminalisoida käyttö? Sen perustelut oli ilmeisesti varastettu joltain alakoululaiselta lapselta. Onko mitään järkeä peräänkuuluttaa kriminalisointia? Se ajaisi tämän "20 000” käyttäjän joukon pois terveydenhuollon piiristä ja heistä tulisi rikollisia? Lainsäätäjä ymmärsi tämän vuonna 2002 ja juuri siksi (näihin argumentteihin nojaten) käyttöä ei kriminalisoitu. MOT:n toimittaja ei tajunnut.

Voihan vuohen vehkeet mitä tässä maassa puuhastellaan journalismin nimissä! Jos nyt sitten jotain positiivista yrittää kaivaa, niin johan tulee tammikuussa minun ja Piispan Mikon laaja tutkimus tarpeeseen.

Nyt jotain kiukkuista musiikkia ja suositan seuraavaan MOT:n jaksoon Hannu Karpoa toimittajaksi!

Kirjoitettaessa soi Shipping up to Boston - Dropkick Murphys