Aloitan tekstin alleviivauksella: kyseessä ovat kirjoittajan kokemukset, ei yleistettävä teoria. Tällainen aloitus on lähinnä säälittävä yritys väistää tekstin kaksinapaisuuden herättämä närkästys - minä vs. naisten logiikka - jonka satavarmasti häviän, tulen nuijituksi.
Olen eittämättä puhdasverinen putkiaivo, vaikka termille ei mitään kovin eksaktia määritelmää nopealla googlauksella löytynytkään. Wikisana tarjosi käyttökelpoisimman: "suoraviivainen ja yksinkertainen ajattelutapa, johon voi kuulua esim. kykenemättömyys kompromisseihin, taipumus syyllisen hakemiseen ja jyrkkä jokotai -ajattelu".
Putkiaivoajattelustani löytyy massiivinen määrä empiiristä todistusaineistoa. Esitän seuraavassa muutamia karikatyyritapauksia. Koska tilanteet ovat toistuneet vuosien varrella usein, katson niiden saturoituneet yleisesti hyväksytyiksi ja käytetyiksi naisten argumenttimalleiksi. Se, etten ymmärrä vieläkään esimerkkien logiikkaa, on kiistämätön osoitus putkiaivoistani. Joku voi tässä todeta, että miksi vaivautua selittämään itsestään selvyyttä, mutta minulle hyytävä totuus itsestäni valkenee hitaasti.
Esimerkki 1.
Sovin jo viikolla tapaavaani naispuolisen ystäväni lauantai-iltana. Kun kyseinen päivä koittaa, pirautan täsmentääkseni tapaamisen ajankohtaa - puheluun ei vastata. Tekstaan, että miten sen illan kanssa? Ei vastausta. Tekstaan myöhemmin uudelleen hieman kimpaantuneen viestin, että jotain aikataulua olisi kiva tietää. Alkaa olla jo ilta ja vihdoin puhelin piippaa: Olen XX:n kanssa siivoamassa/muuttamassa/keskustelemassa/menossa tupareihin/selvittämässä XX:n ihmissuhdeongelmaa tms., voidaanko siis tavata vasta huomenna?
Putkiaivoissa liikkuu tuolloin seuraavaa: aina ensimmäisenä, että mitäs helvettiä ja sen jälkeen: miksi vastaus tulee tekstarina, vaikka normaalisti sovimme asiat puhelimessa? Miksi saan jo aamupäivällä esitettyyn kysymykseen vastauksen klo 16 jälkeen? Eikö naispuolinen ystäväni ymmärrä, että siirsin kaiken muun ohjelman ja kieltäydyin muista menoista, koska olimme sopineet tapaavamme? Minulla on sunnuntaille jo muita menoja, joten askartelenko sinne väliin vielä yhden tapaamisen muita liikuttelemalla - entäs jos taas tulee oharit?
Esimerkki 2.
Olen keskustellut naispuolisen ystäväni kanssa, että tiettyjä vanhoja ystäviä olisi mukava tavata pitkästä aikaa. Sovimme, että järjestän tapaamisen. Asiat etenevät mutkitta ja vanhat ystävät/tuttavat/sukulaiset ilahtuvat kovasti ajatuksesta. Sovin ajan ja paikan. Ilmoitan asiasta innokkaana naispuoliselle ystävälleni, joka vastaa lakonisesti: ei sovi, tuolloin siivoan/pesen mattoja/ulkoilutan naapurin kissaa/pyyhin pölyjä. Ehdotan ajankohdan siirtoa, mutta sekään idea ei saa tuulta alleen.
Putkiaivoissa liikkuu tuolloin seuraavaa: mitä helvettiä, nyt olen sopinut tapaamisen vanhojen ystävien kanssa, mutta idean äiti ei ole asiasta enää kiinnostunut. Miksi alunperin pidimme molemmat ideaa hyvänä, jos se ei sitä olekaan? Onpas noloa a) mennä yksin, b) valehdella naispuolisen ystäväni puolesta jokin syy (jonka hän erikseen keksii), c) vaivata ihmisiä, jotka innostuivat näkemään meidät molemmat, ei vain minua. Lisäksi putkiaivo miettii, miksi yleensäkään käyttää aikaa järjestelyihin, kun asia ei kiinnostanutkaan?
Esimerkki 3:
Edellisen kaltaisista ohipuhunnoista seuraa usein naispuolisen ystävän tarjoama kompensaatio. Ohareita seuraavan viikon maanantaina tai tiistaina naispuolinen ystävä ehdottaa tavoistaan poiketen esimerkiksi lounasta. Pahimmillaan jopa sanoo sillä haluavansa kompensoida sen, ettei viikonlopun suunnitelmat toteutuneet. Pyyntö on vilpitön.
Putkiaivoissa liikkuu tuolloin seuraavaa: mitä helvettiä, ajatteleeko naispuolinen ystäväni olevansa palkinto? Hän siis kuvittelee kompensoivansa lauantai-illan oharit (kaiken siihen liittyvän ja peruuttamani vaihtoehtoistoiminnan) sillä, että menemme yhdessä lounasravintolaan syömään 30 minuutiksi? Tässä mennään jo niin korkeassa logiikassa, etten edes yritä jatkaa pidemmälle. Putkiaivo ei kykene ihan noin monisyiseen ajatteluun. Jokin palkintalogiikka tuossa täytyy kuitenkin olla taustalla. Vähän vastaavaa olen nähnyt ihmisten tekevän lapsille ja koirille.
Esimerkki 4.
Tapaan vuosien takaisen suhteen kauniimman puolikkaan, suhteen joka loppui kuin seinään, ilman selityksiä tai muutoin kiusallisesti. Toki olemme tavanneet ohimennen useasti, mutta en ole koskaan saanut selkeää perustelua suhteen loppumiselle. Asia on jäänyt kovasti vaivaamaan ja haluaisin saada sen pois päästäni. Kysynkin suoraan, että mitä taannoin oikein tapahtui? Vastaus on nopea, "olen päättänyt, ettei sitä keskustelua enää avata!" Yritän uudelleen, siis mikä meni vikaan - vastaus on sama. Ja vielä kolmannen kerran, eikä sitä keskustelua edelleenkään avata.
Putkiaivoissa liikkuu tuolloin seuraavaa: mitä helvettiä, mikähän mahtaa olla keskustelu, jota ei avata, sillä sellaista ei olla koskaan käyty? Aikaakin on kulunut sen verran, ettei taustoja enää tarvitse piilotella, olivatpa ne mitkä tahansa? Mitä yleensä tarkoittaa, ettei jotain keskustelua enää avata - kuulostaa psykiatripuheelta, jossa tietty asiat käsitellään kallonkutistajan kanssa ja niistä päästän yli/ohi/jätetään taakse. Putkiaivon ongelmana tietysti on, että psykiatrin kanssa käydyissä keskusteluissa putkiaivo ei ole ollut mukana ja häntä asia edelleen vaivaa. Ja, miten yleensä jonkin tapahtuneen asiakokonaisuuden voi sulkea keskustelusta, onko siihen olemassa jokin korkki?
Esimerkki 5. Soitan sovittuun aikaan (esim. klo 14) ja saan tekstarilla vastauksen "en ehdi puhua, palataan huomenna". Asia on kuitenkin melko akuutti ja molemmat tietävät sen.
Putkiaivoissa liikkuu tuolloin seuraavaa: mitä helvettiä, miten joku voi ilmoittaa klo 14, ettei ehdi puhua akuutista asiasta ennen huomista? Lyhyen ajatustenvaihdon voi tehdä alle 2 minuutissa ja siihen löytyy aina aikaa - onhan asia molemmille akuutti. Mikä ihmeen idea on muutoin puhelimessa viihtyvän ihmisen uskotella, ettei ehdi soittaa vaikkapa klo 22? Putkiaivo itse soittaa aina tärkeässä asiassa ja pitää kiireessä puhelun lyhyenä.
Yllä esitetyt ovat siis karikatyyreja, joiden lukuisiin variaatioihin olen törmännyt naisten kanssa satoja kertoja. Ne ovat samalla empiirinen evidenssi putkiaivoajattelustani. Wikisanakirjan määrittely "suoraviivainen ja yksinkertainen ajattelutapa, johon voi kuulua esim. kykenemättömyys kompromisseihin, taipumus syyllisen hakemiseen ja jyrkkä jokotai -ajattelu" osuu melko hyvin kohdallani oikeaan. Suoraviivaisuus ja pragmaattisuus ehdottomasti, mikäli kompensaatiota pidetään kompromissina - sovin määritelmään, samoin taipumuksessa hakea syyllistä ja myös tuo jokotai -ajattelu napsahtaa kohdilleen.
Tiivistäen: Olen putkiaivo, ilmeinen perusmies ja ehkä juuri putkiaivojeni vuoksi poikamies sekä tämän tekstin jälkeen leimattu putkiaivoinen peruspoikamies. Mutta miten Wikisana määrittelee sitten naisten tippaleipäajattelun? "Ajattelee monimutkaisesti ja ainakin näennäisesti epäloogisesti". Täytyy loppuun lausua kaksi asiaa: kaikkea sitä ihminen mietiskeleekin ja samaan hengenvetoon voi vilpittömästi sanoa, että onhan näissä vanhoissa sanonnoissa kiistämättä vinha perä!
Juu, tuohon onkin oikein hyvä lopettaa. Laitetaan musiikkisuositukseen pohdintaan sopivaa materiaali - levyltä "Stop making sense" Talking Headsin klassikko Psycho Killer!
Kirjoitettaessa soi Talking Heads - Psycho Killer
21 kommenttia
Anonyymi
21.10.2012 17:28
Kiitos tästä avautumisesta, joka herätti runsaasti ajatuksia. Päällimmäisenä sen, että taidankin olla mies! Se taas ehkä selittää monet muut ongelmani...tähän asti olen esimerkiksi kuvitellut olevani nainen. Tapaamisten sopiminen ja sopimuksissa pysyminen tuntuu olevan niin monille ihmisille (havaintojeni mukaan myös miehille) käsittämättömän vaikeaa - ja ainaisten viimehetken peruutusten ja oharien kanssa eläminen on puolestaan itselleni vaikeaa. Hienoa kuitenkin huomata, etten ole yksin ja ainoa :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.10.2012 19:27
Jos nuo esimerkit (exää lukuunottamatta) ovat saman ihmisen kanssa koettuja, voisi olla kokeilemisen arvoista, että kun seuraavan kerran ehdotatte/suunnittelette/sovitte jotain, on sinulla varasuunnitelma valmiina ja esität sen asiallisen kohteliaasti, mutta itsevarmasti. Esim: "jos et pääse, menen kuitenkin itse / jos sinä et taaskaan tule, niin minäkään en mene"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.10.2012 20:19
Ai tällä kerralla agendalla ovatkin parisuhdeasiat. Hmmm. oikeastaan hirveän vaikeaa sanoa tässä kohtaa yhtään mitään, sillä olen jo vuodesta -95 ollut sinkkuna. Kaikki oharit sun muut häslingit ovat tietenkin hirveän ikäviä juttuja, niistä jää aina ikävä sivumaku itselle, tietenkin! On kai siinä aika paljon siitäkin kysymys, voiko toiseen luottaa vai ei.
Pitäis lukee se kirja "Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta" ihan vaikka huvikseen, et miten siinä on käsitelty miesten ja naisten eroavaisuuksia.
Jäin vaan tuossa pohtimaan, että onkohan sinusta jotenkin tullut varovainen/varautunut noiden kokemusten pohjalta. Kyl itse ainakin haluaa suojata itseään siltä, ettei satuteta tai "hylätä" kovinkaan montaa kertaa. On suhteellisen rankka taoa tulla jätetyksi siten, että avomies oli saattanut jonkin yhden illan suhteensa raskaaksi.
Ihanaa, meidän lapsukainen sai koneeni jälleen toimimaan!! (Meidän lapsi on nyt 28-vuotias diplomi-insinööri, siis veljeni poika). Nyt voi kirjoitella vaikka keskellä yötä jos huvittaa :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
21.10.2012 22:38
Ihmeellisiä kotkia. Mulla ainakin menis hermot niiden kanssa, enkä sopis enää mitään. Kai mäkin olen putkiaivo :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 08:57
Tapauksissa 1,2,3 ja 5 ei ole kysymys naisten logiikasta, vaan afrikkalaistyyppisestä aikakäsityksestä, jota harrastavat niin naiset kuin miehetkin. Siihen kuuluu hetkessä eläminen ja se, että suunnitelmia ollaan valmis muuttamaan, jos tilanne niin vaatii. Ongelmia seuraa aina, kun tällainen spontaani ihminen kohtaa järjestelmällisemmän tyypin. Järjestelmällisempi typpi pitää tällaista viime hetken ohareiden tekijää itsekkäänä, mutta yleensä nämä spontaanit ihmiset eivät suutu siitä, jos heille tehdään samoin. Voit joskus kokeilla.
Oma käytännön havaintoni putkiaivoista vs. tippaleipäaivoista on naisten kyvyttömyys rajata jokin ongelma tiukasti selittämällä, että kun kaikki liittyy kaikkeen. Vaikka tämä on tavallaan totta, seuraa hommasta loputon selvittelyiden suo, eikä asia ratkea millään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 10:13
On se kyllä hankala asia tuo miesten ja naisten aivotoiminnan erilaisuuden ymmärtäminen tai siis pikemminkin yritys ymmärtää sitä. Ja kun pitäisi vielä pystyä elämään ja toimimaan samalla planeetallakin. Eikä ole päästy edes vielä lähellekkään sitä haastetta, mistä päästä sitä hammastahnatuubia nyt oikein pitäisikään puristella!
Sehän nyt on siis sillä tavalla, että jos tämä ex-tyttöystäväsi ei suostu antamaan sinulle selvitystä kahtena kappaleena eronne syistä/perusteluista, niin sitten sitä et tule saamaan ja sillä siisti.
Nyt herääkin seuraavat kysymykset:
a) olet edelleenkin umpirakastunut tähän kyseiseen henkilöön
b) ajattelet, että suhteenne voisi vielä jatkua siitä, mihin se viimeksi jäi
En mä ainakaan kaivannut avomieheltäni yhtään mitään selvityksiä siitä, että no kävit sitten panemassa yhden muijan paksuksi, että oli varmaan ihan helvetin kivaa!! No kiitos vaan tästä luottamuksenosoituksesta.
Mulle tuli tosta levyn nimestä mieleen Jope Ruonansuun ohjelmasta ne kaks homopoliisia, kun ne hölisee siinä jotan "ei mittaa jarkee".
Yhteenvetona vielä tästä horinasta: Ihmissuhteilla ei pidä leikkiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leccare
22.10.2012 12:05
Ei kannata olla kimpaantunut ja pommitella viesteillä. Jos ei vastata yhteydenottoon, suunnittele muuta ohjelmaa ja tiedät tulevaisuudessa olla luottamatta kyseisen henkilön lupauksiin sekä sopimuksiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 12:31
En oikein pysty näkemään tuohon mitään muuta selitystä kuin sen, että olet vätys, joka ei ansaitse kunnioitusta ja pyrkii varastamaan kaiken sen ajan mitä muilta sinulle liikenee. Olen pahoillani.
Jos kuitenkin muuttaisit tapasi ja yrittäisit vaihteeksi olla mies?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 13:06
Yksinkertainen selitys esimerkkien naisien käytökselle on, että Mikko tai hänen juttunsa eivät oikeasti erityisemmin kiinnosta heitä (jotain he kuitenkin kyseisestä ihmissuhteesta saavat irti, koska he jollain tasolla viitsivät roikkua yhteyksissä, mutta se, mitä se on, jää näillä tiedoilla arvoitukseksi). Jos naista kiinnostaa hän vastaa yhteydenottoihin, tulee paikalle, selittää jos joutuu perumaan, jne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 13:16
Musta tää nyt kuulostaa vähän siltä, että putkiaivot yrittää tarkoituksella selittää neiti tippaleipiä sillä lailla kuin viisi kiloa tomusokeria mahtuisi desilitran kuppiin.
Ehkä mielenkiintoisinta tässä on se tosiseikka, että putkiaivotkin ymmärtää loputtomasti sitä, mitä haluaa, mutta ymmärtämisen loputtomaan suohon on tietenkin epämieluisaa hypätä, koska sieltä lopulta ymmärtää vain sen, mistä putkiaivot on tehty. No okei, ymmärtää varmasti muutakin, mutta onhan meissä ihmisissä niin paljon muustakin kysymys kuin ymmärtämisestä. :)
Mielenkiintoisin kymysys kuuluukin, uskooko putkiaivot mihinkään muuhun kuin mitä ymmärtää?? :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 15:32
Tässä asiaa vielä hiukan pohdittuani tulin siihen ajatukseen, etten tippaleipäisillä aivoillani kyllä keksi oikeastaan mitään pelottavampaa kuin ihmisen, joka ei ole itselleen (tai putkiaivoilleen) armollinen.
Kaikki muu seuraa perässä.
Vaikka naisellisesti asia saattaa olla niinkin yksinkertainen kuin luottamus; kasa tomusokeria ja mittakuppi, niin mun mielestä ongelma on siinä, että on oikeastaan ihan sama kuinka paljon tieteellisiä teorioita, rautaisia päätelmiä tai lämpimän loogisia selityksiä tähän lisäksi tuo.
Ne ei vastaa mihinkään eikä selitä mitään, eikä tee hyvistä emoideoistakaan yhtään toteutuskelpoisempia ilman yhteistä uskomusta ja luottamusta (mikä ei liity mielipiteisiin mitenkään, jokaisellahan niitä on ihan liikaa). :)
Jokainen näkee, ettei viisi kiloa tomusokeria mahdu desilitran mukiin.
Silti on luotettava siihen, että se jotenkin mahtuu.
Tämän takia ihmiset on parisuhteissa. Siis ne ihmiset, jotka parisuhteisiin uskoo. Mun mielestäni. :)
Meitä naisia on mahdoton muuttaa, mutta sanonpahan niille poikamiehille, jotka yksiksensä itkeskelee, että opetelkaa keittämään ensin simanne ennen kuin tippaleipiä lähdette tuomitsemaan ja tomusokeria puhaltelemaan.
Älkää pelätkö tuntematonta, vaan sallikaa itsellenne uskon loikka ja ajatelkaa, että vitsi noi maistuu hyviltä, vaikka niistä tuleekin välillä huono olo. :)
Koska niin tulee simastakin, sitä paitsi siitä humaltuu, ja kyllähän Mikko varmaan vielä muistaa miltä tuntuu olla humalassa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 16:35
:) Ei se mitään, BluuLemon, ehkä se vaan johtui siitä, että yritin tiivistää ajatuksen jostain sellaisesta, joka olisi ollut parempi jättää sanomatta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 16:45
Tuttuja esimerkkejä! Esim: Kysyn erästä juttua puhelimessa, ja ilahtuneen oloinen naiskaverihenkilö vastaa siihen ja kertoo kuulumisensa. Sanoessani moi, ehdottaa vielä että nähdään joskus. Suostun. Parin viikon päästä pistän viestiä ja kysyn. Ei vastausta. Ikinä.
Kyseessä ei ollut treffikutsu tai mitään siihen suuntaavaa kummaltakaan osapuolelta.
Miksi ehdottaa tapaamista, jos se ei kiinnosta? Varsinkaan jo siinä vaiheessa kun ollaan sulkemassa puhelinta? Jos taas tapaaminen kiinnostaa, miksi olla vastaamatta? En loukkaantunut tai itkeskellyt yksinäni, en vaan ymmärrä. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole tolkkua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.10.2012 18:46
Okei, terävöitetäänpä iltapuhteeksi vielä hieman tätä ympäripyöreää asiaa ja lopulta hyvin yksinkertaista naisen tai tytön logiikkaa:
Ensinnäkin musta on hassua, mutta silti ihan mukavaa, mitä ja miten Mikko tekstissään kirjoitti. Ensivaikutelmani oli, että hän haluaa, muttei sitten kuitenkaan halua ymmärtää tarinassaan mainitsemiaan tapausesimerkkejä, kehäpäätelmiään ja elämänsä tuulimyllyjä. :)
No. Kello 15:32 kirjoittamaani kommenttiin kuitenkin viitaten lisään tähän seuraavia, toivottavasti aivan ihania, huomautuksia:
A) Armollisuus tuli mulle mieleen Mikon Wikisanasta lainaamastaan putkiaivoisuuden määritelmästä; ja yleensäkin ihmisen (miehen ja naisen) tarpeesta ymmärtää jotain jonkun muun kustannuksella, asioita yksinkertaistamalla, kärjistämällä tai sortumalla edellä mainittuun syyllistämiseen.
En ota tätä liian tosissani, mutta musta myös liiallinen tieteellinen perustelemisen tarve, ylikriittinen loogisuus, ihmisten vertaaminen ja kokemusten niputtaminen, yleistäminen tai ihmissuhteiden kontrolloimisen tarve on oikeasti melko pelottavaa, jos ja kun sitä lopulta soveltaa myös itseensä.
Hassua tämä on siksi, että mun mielestä ette edes "te miehet", tai ette te miehet varsinkaan (vaikka olettekin vissiin taipuvaisempia suoraviivaiseen tai päämääräiseen ajatteluun kuin "me naiset") käyttäydy maaliviivalla, mikroskoopin alla tai ihan tavallisessa keskustelussa todellisuudessa yhtään sen tolkullisemmin kuin "me naiset". :)
Ja ihan välihuomautuksena: kaikista kamalin toteamus tai epäherrasmiesmäisin ele, minkä kukaan koiraspuolinen ilmiö voi koskaan kenellekään naaraspuoliselle vastapelurilleen sanoa, on väittää että se joku ihana ihminen siinä vierellä onkin yhtäkkiä jotenkin tolkuton! Siis siitähän seuraa epäluottamusta ja sitä seuraava ja ennakoiva kysymys kuuluukin: hyödyttääkö tolkuttomuuden tolkuttaminen yhtään ketään?
No joo.
Oma suggestoiva argumenttini tähän on lähinnä että miksi? Eikö kuitenkin ole loogista, että jos Mikko Salasuo (tai kuka tahansa karismaattinen, koulutettu ja hyveellinen) poikamies vilpittömästi haluaisi parisuhteeseen tai paremmaksi naisasiantuntijaksi, niin eikös hän varmasti yrittäisi enemmän?
Oma ratkaisuehdotukseni itse ongelmaan, joka:
B) on mun mielestä vahvasti sidoksissa siihen kysymykseen, onko todella olemassa edes mitään ongelmaa (vai vain helposti ylitettäviä sukupuolten ja mielipiteiden välisiä eroavaisuuksia)(?), on se, että kirjoittaja ja mahdolliset muut poikamiehet päästätte hieman irti hihnoistanne, annatte uusien tuulten puhaltaa vapaasti aivojenne putkistoissa ja vain päätätte rakastaa meitä fantastisen epäloogisia ja erikoisen ihania naismysteereitä täysin omina itsenämme, naisellisuuttamme kyseenalaistamatta. Koska meitä teidän elämänne on täynnä kumminkin.
Mäkin hei rakastan teitä kaikkia miehiä ja teidän erilaisia putkiaivojanne ihan valtavasti <3
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.10.2012 11:35
Mitä helvettiä? Mä komppaan ekaa anonyymiä ja ilmoittaudun myöskin putkiaivoksi. Minäkin luulin olevani nainen, mutta olen kyllä Mikon kanssa ihan samoilla linjoilla. Ei pysty ymmärtämään. Voi olla, että itsekin kuitenkin toimin samoin joissain tilanteissa (silloin kun tippaleipä vetää voiton putkesta), mutta jälkikäteen saatan miettiä, että miksi en vain sanonut suoraan niin kuin asia... niin kuin yleensä teen. Ja yksinäni hiippailen edelleen. =)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.10.2012 16:20
"[K]aikista kamalin toteamus tai epäherrasmiesmäisin ele, minkä kukaan koiraspuolinen ilmiö voi koskaan kenellekään naaraspuoliselle vastapelurilleen sanoa, on väittää että se joku ihana ihminen siinä vierellä onkin yhtäkkiä jotenkin tolkuton!"
Salasuo ei (muistaakseni) sanonut noin. Minä (eli pari viestiä sitten viestittänyt anonyymi) en ole kenellekään sanonut noin. Sanoin esimerkkitapaukseni (joka oli kovasti kirjoituksen esimerkin kaltainen) käytöksen olevan tolkutonta. Miehetkin voivat noin käyttäytyä ja olla yhtä lailla käsittämättömiä, ei siinä mitään. Omat kokemukseni Suomessa tuosta ovat kyllä yksinomaan naispuolisilta ihmisiltä.
Itse en kaverin/vaimon/mieskollegan/IHMISEN ominaisuutena arvosta kirjoituksessa esiintyvää käytöstä. Fantastinen epäloogisuus on tietty kivaa: voi fantsuilla ihanasti menemään muista huolimatta. Se muuttuu vaan helposti epäkohteliaisuudeksi kun samaa käytöstä on vastaanottamassa. Tätä mielestäni blogistikin ihmetteli.
Ääh, kylläpä kuulostaa kiukkuiselta. Se ei ollut tarkoitus. Olen vain hyvin eri mieltä Ambigitian kanssa ja hyvin paljon samalla linjalla Salasuon kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.10.2012 20:52
Minusta on käsittämättömän tolloa väittää kaikkien naisten olevan jonkinlaisia. Jos olet sen verran skarppi, että olet pystynyt väittelemään tohtoriksi, yritä ajatella loogisesti hyvä herra! Muutaman epäluotettavan naisen tapaaminen ei loogisesti johda siihen, että voit tuomita kaikki naiset epäluotettaviksi.
Vangeista yli 90 prosenttia on miehiä. Ovatko siis kaikki miehet rikollisia?
Sinulla on ehkä joitakin puutteita sosiaalisissa taidoissasi. Mitään putkiaivoja ei ole olemassa (aivotutkimus on ihan ymmärrettävää tiedettä, jota pystyt VTT:na halutessasi ymmärtämään). Et ehkä ymmärrä usein keskusteluissa ilmeneviä "ois joskus kiva mennä lätkämatsiin" -tyyppisiä heittoja, vaan menet heti asiaa sen enempää selvittämättä varaamaan ihmisille liput kahden viikon MM-kisoihin joka päivälle. Ajattelusi on jäänyt hieman kehittymättömäksi ja säntäät kuin 4-vuotias lapsi heti toimimaan jonkun hassutettua sinua.
Itse en sopisi epäluotettavan ihmisen kanssa enää mitään. Jos ystäväsi toistuvasti ja piittaamattomasti loukkaa sinua, hän ei enää ole ystävä, jos on koskaan ollutkaan. Kannattaa hankkia uusia ystäviä. En tunne epäluotettavia naisia, koska en hakeudu sellaisten seuraan. Älä sinäkään. Vaihda naismakua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.10.2012 22:54
Esimerkit olivat paljon suorempia kuin keskustelussa ilmeneviä heittoja. Niissä sovittiin päivästä ja ajasta kahden kesken. Kun asioista on sovittu, en näe että sopimuksessa pysyminen on neljävuotiaan tasolla säntäilyä. "ois joskus kiva mennä lätkämatsiin" -tyylistä heittoa kukaan tuskin pyrkii kompensoimaan kuten kolmosesimerkissä tehtiin. Kannattaa lukea teksti johon kommentoi.
"Jos ystäväsi toistuvasti ja piittaamattomasti loukkaa sinua, hän ei enää ole ystävä, jos on koskaan ollutkaan."
Vastaa kommenttiinTrue dat.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
24.10.2012 04:20
http://www.youtube.com/watch?v=wse_hgca220
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.10.2012 16:33
Isäni kestovitsi 80- ja 90-luvuilla hänen turhautuessaan oli, että jos vain miehet saisivat mennä keskenään naimisiin, niin ei olisi avioeroja! Nämä niitä avioeroja teettää! ;) No, nythän sekin on mahdollista! Mikko!?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2012 10:31
Tarkalleen ottaen juridisesti miehet voivat Suomessa solmia keskenään rekisteröidyn parisuhteen, mutta eivät avioliittoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin