Oikea Joululaulu

Kaikkialla ”kilisee, kilisee kulkuset” ja ”joulupukki matkaan jo käy”. Joulun aikaan perinteiset ja iloiset rallatukset valtaavat äänimaiseman. Musiikki on voimakas väline tunnelman luomisessa. Erityisesti jouluna se tarjoaa konnotaatioita moneen lähtöön. Vanhemmalle väelle palautuvat mieleen lapsuuden joulut, lapsia joulurallatukset muistuttavat joulupukista ja lahjoista ja monille ne ovat muistutus stressaavasta kiireestä – jouluruokien valmisteluista, lahjojen hankinnasta ja korttien lähettämisestä. Useissa perheissä myös istahdetaan jouluillan päätteeksi rauhoittumaan musiikkia kuunnellen.

Ihmisillä on hyvin henkilökohtainen suhde jouluun, mutta erityisesti joululauluihin. Jaetun kulkusten kilinän takaa palautuvat mieleen oma lapsuus ja nuoruus, aiemmat joulut ja moni käy mielessään läpi kuluneen vuoden kokemuksia ja koettelemuksia.

Oma jouluni alkaa todella vasta siitä, kun kuulen sen minulle ainoan oikean joululaulun. The Poguesin ”Fairytale of New York” on sukupolveni mestariteos. Vuonna 1987 julkaistu jouluklassikko eroaa kovasti perinteisistä rallatuksista. Shane MacGowanin ja edesmenneen Kirsty MacCallin huikea duetto on omalla karhealla ja sarkastisella tavallaan joulun kiteymä. Kappaleessa kaunis melodia ja surumielinen tarina kutoutuvat toiveikkaaksi lupaukseksi.

Tarina sijoittuu juoppoputkaan, jossa mieshahmo makaa pahnoilla kuunnellen ikääntyneen putkakaverinsa laulavan vanhaa irlantilaista juomalaulua. Mieshahmo kääntää kylkeään ja aloittaa unenomaisen dialogin rakastamansa naisen kanssa:

I turned my face away and dreamed about you
Got on a lucky one
Came in eighteen to one
I´ve got a feeling
This year´s for me and you

Kappaleen melodinen siirtymä humalan sekoittamaan haaveuneen on yksi musiikkihistorian hienoimmista – Shanen raaka ääni ja yksinäinen piano saavat rinnalleen Poguesin laaja-alaisen folk-soundin. Dialogissa kiertyvät toisiinsa nuoruuden unelmien kariutuminen alkoholismiin ja huumeisiin, mutta yhtälailla rakkaus ja usko huomiseen. Putkassa, siinä hetkessä, mieshahmon elämän tärkein sisältö - rakkaus - keskustelee Shanen ja Kirsty MacCallin kautta.

Huolimatta Fairytalen melankolisesta lyriikasta, on kokonaisuus paljon semantiikkaa suurempi. ”And the boys of the NYPD choir's still singing Galway Bay. And the bells were ringing out For Christmas day”.

Irkkuballadien tapaan tunnelma on kaukana Murheellisten laulujen maasta. Edes joulu juoppoputkassa ei estä haaveilemasta paremmasta huomisesta:

So happy Christmas
I love you baby
I can see a better time
Where all our dreams come true.

Fairytalen melodia ja lyriikka piirtävät ainutlaatuisen kuvan ihmisen epäonnistumisista, sekoiluista, sisäisistä ristiriidoista, uskosta, toivosta ja rakkaudesta – elämän kompleksisuudesta. Huolimatta synkästä asetelmasta, on kappale täynnä karhean kaunista joulun tunnelmaa. Jotakin erityistä elämän aitoutta. Kappale törmäyttää menneen, nykyisen ja tulevan kauniiseen moninaisuuteen – joulun henkeen.

(Klikkaa Fairytaleen suosituksista)

Kirjoitettaessa soi The Pogues - Fairytale of New York