Sukupolvirikollisuutta?

Viikolla Hesarin toimittaja Jukka Harju soitteli liittyen Venla Salmen (OPTULA) tuoreeseen tutkimukseen Nuorten rikoskäyttäytymisestä ja uhrikokemuksista. Katselin tunnin ajan tuloksia ja nostin niistä pyydetysti muutaman nuorisotutkimuksellisesti kiinnostavan esille Harjun soittaessa uudelleen. Huomioni tutkimuksesta olivat tietysti lyhyitä, jotta ne sopivat lehteen. Salmen tutkimuksen tulokset ansaitsevat kuitenkin vielä tässä pienen pysähdyksen.

Tutkimus oli siis 15-16-vuotialle suunnattu kysely, jossa kartoitettiin heidän tekemiä ja kokemia rikoksia. Suvereeni ykkönen tehdyissä rikoksissa oli nettipiratismi. Peräti 71 prosenttia oli lataillut musiikkia, pelejä ja muuta sälää. Riittävän suuri määrä, jotta voidaan puhua jo kansalais- tai sukupolvirikollisuudesta. Jälkimmäinen on selitysvoimaisempi.

Eräs myös tutkijoita askarruttanut kysymys on nykynuorten sosialisaatio, siis koko elämänsä digitaalisten härpäkkeiden kanssa eläneiden maailmankuva ja merkityksenanto sekä arvojärjestelmät. On pohdittu muun muassa sitä, kuinka perustavanlaatuisesti esimerkiksi internet lopulta vaikuttaa sosialisaation. Valmiita vastauksia on vaikea vieläkään tarjota, sillä nykynuoret ovat ensimmäinen todellinen digisukupolvi. Näin murroksen rajuutta vanhan analogisen ja uuden digitaalisen nuoruuden välillä voidaan arvioida luotettavasti vasta parinkymmenen vuoden kuluttua. Tällaisia tutkimustuloksia voi kuitenkin pitää jonkinlaisina heikkoina signaaleina. Ja silloinhan niillä pitää tutkijan spekuloida, harrastaa aikalaisdiagnostista pohdintaa.

Ei tarvita kummoista päättelykykyä näkemään Salmen tutkimuksen tuloksista, ettei bittien imeminen internetistä näyttäydy nykynuorille rikoksena - tai ainakaan kiinnijäämisestä ei olla kovin huolissaan (eikä tässä viittauksia tyttöön, isään ja muumitietokoneeseen). Miten siihen tulisi suhtautua? Ensin voisi kai todeta, ettei rikos vakavuudeltaan anna aihetta moraalipaniikkiin. Toisaalta muusikot, taiteilijat, pelintekijät ja monet muut toimijat elävät Teosto-maksuilla ja muilla vastaavilla. Piratismi onkin melkoinen nykyajan dilemma, sillä yksilölle se näyttäytyy marginaalisena ja harmittomana, kun taas yksilöiden muodostamana massana aiheuttaa melkoisia ansionmenetyksiä.

Ottamatta kantaa piratismin moraalisiin kysymyksiin tulee siitä mieleen kieltolain aikainen juopottelu ja trokaus. Ystäväni Antti Häkkinen on tutkinut viinatrokausta kieltolain aikaan ja kutsunut ilmiötä kansalaisrikollisuudeksi (tai kansanrikollisuudeksi). Kieltolain viimeisinä vuosina mukana oli aivan julmettu määrä kansalaisia. Ehkä nykypäivänä kannabiskokeilut voisivat myös rinnastua 25-34-vuotiaiden keskuudessa määrältään piratismiin - jälleen ilman moraalisia arvolausumia. Jos 40 prosenttia ikäryhmästä on tehnyt käyttörikoksen - siis joskus vetäissyt henkoset - ollaan tekemisissä kansalaisrikollisuuden kanssa. Toki kaikki mainitut ovat rikosten määriä lukuun ottamatta jokseenkin vertailukelvottomia.

Voiko Salmen tuloksista vetää sellaisen johtopäätöksen, että nuori sukupolvi on paatunutta ainesta. Ei tietenkään voi. Jokainen aika tuo nuorten ja vanhempienkin eteen ilmiöitä, joissa yksilön intressit eivät kohtaa lainsäätäjän tahtoa. Tilanteet ovat aina hankalia ja joskus (kuten kannabiksen kohdalla) niille ei löydy ratkaisua. Jäädään jonkinlaiseen välitilaan, jossa laki sanoo toista kuin yksilöiden toimintatavat - siis todellisuuden tapahtumat. Todennäköistä kuitenkin on, että jonkinlainen ratkaisu piratismiin löydetään aiemmin kuin kannabikseen.

Musiikkivalinta tälle viikolle? Jospa ottaisin Rolling Stone -lehden vuoden 2012 parhaaksi rankkaaman levyn, niin ei aina tule omaa matskua. Pannaan oikein live-version levyn nimikkokappaleesta: Wrecking Ball ja Bruce Springsteen!

Kirjoitettaessa soi Bruce Springsteen - Wrecking Ball