Urheilu-uskovaiset

Otsikon käsitteeseen olen törmännyt sen jälkeen usein, kun liikkuminen, liikunta ja urheilu tulivat osaksi tutkimusrepertuaariani. Aluksi luulin, että kyse on sarkastisesta nimityksestä urheilun parissa työskentelevistä ihmisistä. Vähän tiesin silloin.

Kyse on uskonnollisesta ilmiöstä - aatteellis-käsitteellisestä maailmankuvasta. Näitä henkilöitä löytyy ennen kaikkea urheiluliikkeen piiristä, mutta myös sen liepeiltä. On hyvin tärkeä alleviivata, että todelliset uskovaiset ovat äärimmäisiä harvinaisuuksia myös urheiluliikkeen sisällä. Mutta sieltä tarkasti etsivä voi löytää, jos osaa katsoa ja kuunnella.

Jottei kukaan käsitä väärin, ei urheilu-uskovaisella ole mitään tekemistä huippu-urheilijan, fanin tai liikuntaa innokkaasti harrastavan henkilön kanssa - ei myöskään yleistys kaikista liikunnan ja urheilun parissa työskentelevistä: This is a real Deal!

Kyseessä on yleensä puku päällä oleva keski-iän ylittänyt mieshenkilö. Toinen mahdollinen univormu on (kesällä) pikee-paita, polvi-shortsit ja nahkaiset lenkkarin kaltaiset kengät. Edelliset eivät vielä takaa mitään. Mikäli henkilön työhön kuitenkin liittyy sana urheilu tai liikunta, saattaa alkaa jo poltella.

Seuraavassa muutama vinkki urheilu-uskovaisten bongaamiseen. On muutama vuoren varma tunnistustapa täysivaltaisuuden varmentamiseksi. Niistä tehokkain on esittää väite: "suomalainen pitkänmatkan juoksu ei koskaan palaa kulta-aikaansa". Mikäli väitettäsi seuraa a) ensin naaman punoitus ja suuttumus, b) tilitys siitä, että vika on vain järjestelmässä, c) kova meuhkaaminen rahasta ja erityisesti sen puutteesta, d) kaikenlainen muu selitys paitsi sellainen, joka huomio maailman muuttumisen ja ihmisten, erityisesti nuorten, uudet kiinnostuksen kohteet, olet tavannut urheilu-uskovaisen.

VAROITUS! Hiihdosta älä puhu silloin mitään, sillä siihen urheilu-uskovaisen emotionaalinen suhde on niin ristiriitainen Lahden doping-jupakan jäljiltä (kyllä, edelleen), että seurauksia ei voi ennakoida.

Urheilu-uskovaisen löydettyäsi et ehkä heti ymmärrä, millaisen yhteiskunnallisen rariteetin olet kohdannut. Kyseessä on sinänsä harmiton lajityyppi. Maailmankuva muodostuu lähinnä 1900-luvun urheiluhistoriasta. Erityisen pyhää on aika 1920-luvulta 1980-luvun lopulle - siis ajanjakso, jolloin Suomi menestyi hiihdossa, yleisurheilussa ja muissa olympialajeissa. Sieltä nousevat myös urheilu-uskovaisten kaikki uskontoteemit.

Urheilu-uskovaisen maailmankuvassa hän seisoo edelleenkin Lahden kisamontussa odottamassa sinivalkoisten värien suksivan ensimmäisenä metsän siimeksestä Järvisen pipo päässä kohti maalia. Henkinen aika on pysähtynyt jokseenkin tismalleen Thomas Wassbergin ja Juha Miedon välisen sadasosan puoliväliin. Se hetki on urheilu-uskovaisen prisma ulkopuoliseen todellisuuteen. Sadasosan puolikas, joka erottaa taivaallisen riemun ja elämän traagisen todellisuuden.

Suomessa on varovaisesti arvioiden 300 täysveristä urheilu-uskovaista. Sosioekonomisesti he edustavat ylhäistä keskiluokkaa, sillä urheilun johtopaikoilla (joilla he vaihtelevat tiuhaan palleja) maksetaan täysin kohtuutonta palkkaa. Heillä on myös oma kielensä. Vaikken ole antropologi, olen onnistunut tekemään osallistuvan havainnoinnin keinoin joitakin tulkintoja.

Sanat ovat kyllä selvää suomea ja äännetäänkin ihan normaalisti, mutta merkitykset ovat täysin normaalista poikkeavia. Esimerkiksi lause, "tällä rahalla tuetaan lasten ja nuorten liikuntaa", tarkoittaa urheiluksi, että "nyt on aika nostaa palkkoja ja nimittää lisää johtajia". Myös sana "tulosohjaus" saa heidän kielessä oman merkityksen: "nyt on aika nostaa omia palkkoja ja nimittää lisää johtajia". Oikeastaan kaikki suomenkielen sanat, joiden konnotaatio edes ohuesti liittyy talouteen, tarkoittaa urheilu-uskovaisille: "nyt on aika nostaa omia palkkoja ja nimittää lisää johtajia". Jos urheilusta vastaava ministeri sanoo tuimaan sävyyn, että nyt on valtion tuissa saavutettu katto, tarkoittaa sekin: "nyt on aika nostaa omia palkkoja ja nimittää lisää johtajia". Kääntäjille simultaanitulkkaaminen urheilu-uskonnosta suomeen onkin helppoa, sillä merkityssisältöjä on suhteellisen vähän.

Vielä muutama kielioppiohje urheilu-uskovaisen tapaamisen varalle. Rakenteiden purkaminen suomeksi, tarkoittaa urheilu-uskovaiselle "lukuisten uusien työpaikkojen perustamista". Seuraava on erityisen tärkeää! Jos vahvan tutkimusnäytön mukaan jokin asia ei toimi, tarkoittaa se urheilu-uskovaiselle, että (...pitkä hiljaisuus...). Se ei tarkoita siis mitään, ei yhtikäs mitään, sillä urheilu-uskovaiset ovat täysin immuuneja tutkimustiedolle. Ei siis kannata ihmetellä, jos saat argumenttiisi täysin mielivaltaisen vastauksen. Älä siis perustele näkemyksiäsi urheilu-uskovaiselle, sillä mitä rationaalisempi perustelu, sitä huonommin he ymmärtävät.

Urheilu-uskovainen lukee äärimmäisen vähän, erityisesti oman alansa tutkimustietoa. Mikäli he kuitenkin äityvät lukemisen vaativaan toimeen, poikkeavat tulkinnat täysin tutkimuksen tekijän tuloksista. Urheilu-uskovainen "lukee" tutkimuksen, jossa osoitetaan tietyn tukimalli olevan täysin toimimaton. Kuitenkin viiden minuutin kuluttua haastattelussa he kertovat juuri samaisen tutkimuksen tukevan täysin kyseistä tukimallia. Jonkinlaista käänteislogiikkaa, johon osallistuva havainnointini ei ole vielä yltänyt. Sarkaa on siis minullakin vielä edessä.

Urheilu-uskovaisten maailma on kiehtova. Muun yhteiskunnan syy-seuraus -suhteet eivät päde heidän maailmankuvassaan. Tieteen korvaa päässä repeatilla soiva ääniraita, jolla selostetaan Lasse Virenin neljättä olympiakultaa. Rahalla on arvoa vain silloin, kun se on kohdennettu heidän henkilökohtaiseen käyttöön tai siihen utuiseen 1970-luvun lahden kisamontun pohjalla leijailevaan mielenmaisemaan.

Euroopan talouskriisi ei urheilu-uskovaisia huoleta, ei yhteiskunnan polarisaatio tai nuorten syrjäytyminen. Urheiluhistorian lisäksi ainoastaan Antti Ruuskasen olympiapronssi keihäässä - vain sillä on tällä hetkellä todellista merkitystä. Työpäivän haastavin tehtävä onkin muistaa missä on oma työhuone, sillä olympiadin aikana jakkaroita vaihdellaan niin tiuhaan, ettei aamulla voi mitenkään muistaa juuri sen päivän johtaja-alkuista työnkuvaansa.

Sellainen on urheilu-uskovainen. Kuva jää hieman kirjoituksessa hieman yleisluontoiseksi, mutta tila näissä blogeissa on aina kortilla.

Biisisuosituksena Edu Kettusen Perseenlämmitin. Jostain syystä kirjoittamani teksti tuo juuri sen biisin mieleen!

Kirjoitettaessa soi Edu Kettunen - Perseenlämmitin