Taisi olla vuosi 1983 tai 1984 kun eräänä iltapäivänä hämmästelin kaverini isoveljen puuhia. Hän istui pyörivässä nojatuolissa hurjasti kieppuen ja vauhkosi olevansa matkalla maailman ympäri. Olin ihan äimänä, sillä en ollut moista päihtymystä aiemmin nähnyt ja Phileas Foggin seikkailut eivät olleet piirretyissä lainkaan yhtä pelottavia. Kaverini rauhoitteli minua ja nosti maasta muovipussin, jonka sisällä lillui Tolua. Pussin suu oli kääritty siten, että sen sai kasvoihin asettamalla peittämään sekä suun että nenän. Kymmenisen minuuttia myöhemmin kaverini isobroidi valitteli kovaa päänsärkyä ja meni nukkumaan. Taisipa vielä oksentaakin muutaman kerran.
Imppaaminen on aivan taatusti vähiten julkisuudessa näkyvä nuorten päihtymisen muoto. Sen sijaan alkoholista, kannabis- ja huumekokeiluista kohistaan jatkuvasti. Imppaamista on myös tutkittu hyvin vähän ja se sivuutetaan yleensä lähinnä alaviitteenä. Päihdelinkistä löytyy imppaamiselle seuraava määritelmä:
”Imppaaminen tarkoittaa teknisten liuottimien haistelua ja sisään hengittämistä. Tekniset liuottimet ovat väärinkäytettyinä vaikutuksiltaan verrannollisia huumeisiin. Päihdehuoltolain mukaan tekniset liuottimet ovat päihteitä silloin, kun niitä käytetään päihtymistarkoitukseen. Teknisiä liuottimia löytyy mm. puhdistusaineista (bentseeni), lennokkiliimoista (tolueeni), kynsilakanpuhdistusaineista (asetoni) ja sytytinnesteestä (nafta). Useimmat liuottimet ovat rasvaliukoisia, joten ne imeytyvät nopeasti keskushermostoon. Imppaaminen ei ole uusi ilmiö. (…) Lennokkiliimojen ja kynsilakanpuhdistusaineiden imppaaminen levisi laajemmin 1960-luvulla.”
Mitä sitten? Ennen kaikkea sitä, että kyseessä ei suinkaan ole marginaali-ilmiö. Osmo Kontula teki aiheesta tutkimusta 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Ilmiö on näkynyt niin ikään jo pitkään Kouluterveyskyselyssä, Nuorten terveystapatutkimuksessa ja eurooppalaisessa ESPAD-tutkimuksessa. Eri tutkimusten pohjalta voidaan arvioida, että eri aikoina 4-6 prosenttia nuorista on joskus sniffaillut liuottimia tai vastaavia. Salme Ahlström ym. ovat vertailleet Suomen ESPAD-aineistojen valossa 15–16-vuotiaiden päihdetrendejä vuosien 1995–2007 välillä. Vuosien 2003 ja 2007 välissä imppaaminen on ohittanut joskus kokeiltuna kannabiksen. Tulosten mukaan yli 10 prosenttia nuorista on joskus impannut. Kokeilut jäävät muutamaan kertaan, mutta näinhän on asianlaita myös kannabiskokeilujen kohdalla.
Yritänkö nyt sanoa jotain viisasta? Oikeastaan en kummempaa kuin hämmästellä tuloksia. Tai itse asiassa tulokset ovat minulle tuttuja, mutta niiden näkyminen julkisuudessa on olematonta. Itseäni askarruttaakin se, miksi puhumme ainoastaan nuorten yksittäisistä kannabiskokeiluista tai alkoholin ja pillerien sekakäyttökokeiluista, mutta imppaaminen unohtuu aina täysin taka-alalle. Onko liuottimien sniffailu jotenkin vaarattomampaa kuin pilvi tai siideri? Ei taatusti, mutta liuottimet eivät ole suoranaisesti ”huumeita” ja se tekee niistä vähemmän kiinnostavia. Nuorten alkoholin käyttö ja kannabiskokeilut ovat poliittisesti helpompia ja niistä vaahtoaminen on varma tapa repiä huomiota – osoittaa vastuullisuuttaan. Sen sijaan lennokkiliiman nuuskiminen on kovin hankala aihe, siitä tiedetään vähän, se ei ole mediaseksikästä ja sen käyttöarvo on politiikassa vähäinen. Mikään varsinainen terveysteko ei imppaaminen nuorelle ole. Päihdelinkki saa kuljettaa kolumnin loppuun:
”Liuotinhöyryjen lyhyt, toistuva sisään hengitys lyhyen ajan sisällä voi aiheuttaa hallusinaatioita, tiedottomuuden tai sydänkohtauksen. Ensimmäisen lyhyen sisään hengityksen vaikutukset katoavat muutamassa minuutissa, mutta kokenut käyttäjä voi jatkaa päihtymistään jopa kahteentoista tuntiin hengittämällä höyryjä toistuvasti tai muovipussista.
Jatkuvan, pidempiaikaisen käytön seurauksia ovat painon putoaminen, nenäverenvuoto, verestävät silmät sekä kipeytynyt nenä ja suu. Jotkut liuottimet aiheuttavat ohimeneviä tai pysyviä maksa- ja munuaisvaurioita. Pitkään ja paljon impanneiden psyykkisiä oireita ovat mielenterveyshäiriöt, väsymys, depressio, ärtyisyys ja vihamielisyys sekä vainoharhaisuus. Tolueenin käyttäjillä on todettu merkkejä aivovaurioista, koordinaatiokyvyn heikkenemistä ja vapinaa.”
Kirjoitettaessa soi Dropkick Murphys & Springsteen - Peg O My Heart
