Toissa perjantainen SYL:n 90-vuotisjuhlaseminaari käsitteli muun muassa opiskelijalähtöistä oppimista. Yksi sen lukuisista helmistä oli opiskelija Veera Kalevan kertoma esimerkki lukupiireistä, joita opiskelijat ovat alkaneet omaehtoisesti elvyttää.
Toinen, vielä pidemmälle viety sovellus samasta aiheesta oli professori Juha Suorannan alustus intialaisesta Sugata Mitrasta, Newcastlen yliopiston professorista, joka on tutkinut miten köyhien alueiden lapset voivat oppia ilman koulua ja opettajaa tai pätevien opettajien hakeutuessa töihin vauraammille alueille.
Mitra tutki, pystyvätkö syrjäisen intialaiskylän tamilinkieliset 10–14-vuotiaat lapset keskenään ja internetin avulla oppimaan molekyylibiologiaa ilman opettajaa ja vieraalla kielellä (englanniksi). Heillä oli mukanaan 14-vuotias maallikko, joka toimi mentorina. Mitra pyysi nuorta mentoria "olemaan kiinnostunut lasten toiminnasta, kyselemään heiltä ja pyytämään selityksiä, mitä he juuri nyt tekevät tai mitä ovat oppineet.
Viiden kuukauden jälkeen koeryhmän lasten testimenestys ei poikennut vertailuryhmän (suurkaupungin englanninkielisessä eliittikoulussa pätevien opettajien johdolla opiskelevien) lapsien vastaavasta menestyksestä.
Tulosten pohjalta kehitetty pedagoginen ajattelu, "minimally invasive education" perustuu 1) vapaasti muodostuville pienryhmille 2) internetin käytölle 3) vapaalle yhteiselle ajattelulle ja oivaltamiselle sekä ideoiden vaihdolle ja "varastamiselle" prosessin aikana 4) oppilaiden ikäiselle mentorille, joka on kiinnostunut oppilaiden tekemisistä.
Suorannan puheenvuoro herätti heti tuoreeltaan kriittisiä kommentteja. Esimerkiksi vertailuryhmän koulun "eliitti"-asemaa epäröitiin.
Mutta mikä ettei? Siinähän olisi mallia opiskelijalähtöiselle oppimiselle myös yliopistoissa. Jos köyhät intialaislapset pystyvät siihen, mikseivät suomalaiset korkeakouluopiskelijat?
Lähde: Wikipedia-artikkeli, jota professori Juha Suoranta esitteli ja taustoitti SYL:n 90-vuotisjuhlaseminaarissa 11.3.2011.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sugata_Mitra
3 kommenttia
Olympia
21.3.2011 16:32
Kuulostaa hyvältä ...
Opettajissa on nykyään tosi paljon 'kipeitä tapauksia', joiden pitäisi mennä vähintään viideksi vuodeksi muihin hommiin ... :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.3.2011 17:37
Nykyäänhän yliopistoissa juuri on pakko opiskella itsekseen, kun resursseja opetukseen ei juuri ole. itse opiskelen kehutussa ja kadehditussa "superturboinnovaatioyliopistossa", ja jos tänne jotain liike-elämän tai valtion rahaa tulee, niin eipä sitä perusopiskelija juuri missään näe.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ines_Z
24.3.2011 12:12
Ongelmana on se, että kaikkia aineita ei ole helppo opiskella itse vain tarttumalla johonkin kirjaan ja tutkailemalla itse. En esimerkiksi välttämättä onnistu itsekseni lukemaan hebrean aakkosia vaan tarvitsen opettajaa selittämään niitä. Parhainkaan kirja (tai muu itseoppimismatsku) ei kykene välittämään vaikkapa kielenopetuksessa tarvittavaa tietoa, huolimatta siitä, että voin suuren osan asiasta lukea ja tutkailla itse.
Toisekseen tutkinnot sisältävät aina aineita, jotka eivät itseä kiinnosta. Tällöin mielestäni opettaja voi lisätä motivaatiota avaamalla jonkun asian kiinnostavuutta. Tai ylipäätään opettaja voi tuoda aiheeseen näkökulman, jonka kautta tarkastella opittavaa asiaa ja saada siitä kiinni. Mielestäni siis itseohjautuva ote sopii vain, jos motivaatio on suuri. Siitä taas päästään siihen, että miksi opiskelija olisi todella motivoitunut kurssista, joka on pelkästään pakko ja kuuluu tutkintoon (ei itse valittu).
Vastaa kommenttiinToisaalta olen sitä mieltä, että joihinkin aineisiin metodi voisi sopia hyvinkin.
Vastaa kommenttiin