Tärkein kysymys tulevaisuuden juomatapoihin liittyen kuuluu: voidaanko juomiseen liittyviä merkityksiä muuttaa? Mikäli vastaus on kielteinen, jatkuu suomalainen dokaus-stoori nykyisen kaltaisena vuosikymmeniä eteenpäin. Tällöin alkoholikulttuuri on täysin riippuvainen ulkoisesta sääntelystä. Näin kiellot ja rajoitukset ovat ainoa tapa vaikuttaa. Mikäli juomiseen liittyviä merkityksiä taas voidaan muuttaa, on edessä kovasti toisenlainen tie. Asetamme päämäärän 20 vuoden päähän ja pyrimme kasvatuksen ja valistuksen keinoin saavuttamaan tulosta. Tuon väliajan sääntely – kieltoineen ja rajoituksineen – toimii sekä kontrollimekanismina että muuttuvia merkityksiä tukevana voimana.
Mikä tässä hommassa on niin vaikeaa? Suomalainen juomatapa, jolla viittaan tässä erityisesti humalahakuiseen juomiseen, on osa kulttuuriamme. Kulttuuri muodostuu tietovarannosta, josta ammennamme tietyn tulkintakehyksen läpi merkityksiä. Humalajuominen on hakattu todella syvälle sisään suomalaiseen tietovarantoon. Juhlat, kapakkareissut, firman pikkujoulut, saunaillat, tv-ohjelmat, radio, koko media, kaikki alkoholipuhe, humalaiset kaduilla ja kodeissa, koko kansallinen alkoholin sävyttämä kertomuksemme ja tuhannet muut tekijät pitävät yllä merkityksiä. Ne uusintavat sukupolvelta toiselle samaa stooria.
Nuorten alkoholin käyttö on tällä vuosituhannella siistiytynyt. Mutta tutkimukset osoittavat, että viimeistään mittarin näyttäessä 18 ikävuotta sosiaalistutaan perinteiseen merkitysmaailmaan ja kulutus pamahtaa tappiin – vedetään usein lärvejä. Tämä koskee myös niitä jotka eivät käytä alkoholi lainkaan, sillä he peilaavat ja joutuvat selittämään omaa toimintaansa suhteessa valtaväestöön: ”hei miksi sä et juo olenkaan – älä kato jaksa esittää, ota vaan huikkaa – ei sun kande edes lähteä messiin kun kaikki muut vetää siellä naamat”.
Ihmisten ja sukupolvien välinen vuorovaikutus on luonnollinen osa elämää. Näin ollen sosiaalinen tartunta juomisen merkitysten suhteen on väistämätön: tarttuva kansantauti, sanoisi joku. Nuoret kasvavat kulttuurissa joka kantaa mukanaan tiettyjä juomiseen liitettäviä merkityksiä. Voidaanko merkityksiä muuttaa. Minä en pysty tuohon vastaamaan, mutta kansakunnan kollektiivista tietovarantoa ei taatusti hevin liikuteta.
Jonkinlainen idealismi on kuitenkin paikallaan. Uskonkin valistuksen ajan hengessä, että teoriassa muutos olisi mahdollinen, mutta nykyajan henki ei mahdollista reaalista yritystä. Kasvatuksen korvannut suorittajien tehtailu koulutusjärjestelmässä syö juuret ”suurelta” valistushankkeelta. Kadoksissa oleva vanhemmuus – suomalaisine juomatapoineen – ei tarjoa pohjaa muutokselle. Ennaltaehkäisevän hyvinvointipolitiikan muuttuminen häiriöiden tunnistamisen politiikaksi on askel aivan toiseen suuntaan. Näin jäljelle jää vain teoreettinen strategia juomatapojen muuttamisesta – todellisuus kuljettaa suomalaista yhteiskuntaa aivan toiseen suuntaan.
Kirjoitettaessa soi Flogging Molly - Drunken Lullabies
